Yhden synnytyksen jälkeen tuntuu aika huisilta käydä ihan itsekeen neuvolassa. Tietyllä tavalla kaikki asiat ovat itselle jo ennalta tuttuja, mutta toisaalta en muista edellisestä raskaudesta paljoakaan. Äitiysneuvolakerrat ovat avoimia myös puolisolle, mutta tässä raskaudessa olen käynyt ihan tavallisilla neuvolakäynneillä yksin. Loppujen lopuksi vastaanotolla tulee aika vähän sellaista informaatiota, joka velvoittaisi mieheni olemaan paikalla. Toki yhteiset neuvolakäynnit voi ajatella perhettä yhdistävänäkin asiana, mutta valitsen mieluumin sen, että mieheni pääsee vähän aikaisemmin töistä viettämään laatuaikaa perheensä kanssa. Mies kun ei saa neuvolasta minkäänlaisia poissaolotodistuksia.
Eipä siellä neuvolassa sitten mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Raskausviikkoja tällä hetkellä on 15+5. Painoa oli tullut ensimmäiseen neuvolakäyntiin verrattuna vähän yli 2 kiloa. Alan siis pikkuhiljaa painaa sen verran, mitä ennen ensimmäistä raskauttani painoin. Paineet olivat miltei loistavat. Viime syksynä paineeni huitelivat koulustressin ja huonojen yöunien vuoksi aivan taivaissa ja nyt arvot ovat onneksi normalisoituneet.
Minun mittojeni ja arvojeni lisäksi kuunneltiin toki vielä lapsen sydänäänet. Syke löytyi helposti ja pulssi oli n. 160/min. Kohdunpohjan korkeutta ei tässä vaiheessa vielä mitattu, sillä muutokset ovat niin minimaalisen pieniä. Vähän vatsakumpuni on alkanut jo kasvaa, muttei raskausmahaani vielä huomaa varsinkaan löysien vaatteiden alta.
Sain lisäksi tietää kaikki minusta otetut laboratorioarvot. Sokerirasitustestin tuloksesta jo soittelinkin vähän aikaa sitten neuvolaan ja yllätyksekseni kaikki oli kunnossa. Sukupuolitautitesteistä ei myöskään löytynyt mitään (yllätys, yllätys). Hemoglobiinini oli ollut jopa 143.
Hoitaja myös kyseli, olenko tuntenut jo vauvan liikkeitä. Vastasin, etten ole täysin varma. Noin viikko sitten tunsin muutamana iltana sellaista pulputusta tai pientä liikehdintää vatsan vasemmalla puolella. En olekaan 100% varma, kiersikö vatsassani ilma vai johtuivatko tuntemukset oikeasti vauvasta. Nyt en ole muutamaan päivään tuntenut mitään. En ole kuitenkaan huolissani, koska sydänäänet kuitenkin kertovat lapsen olevan elossa, eikä liikkeitä tässä vaiheessa välttämättä tunne edes joka päivä.
Seuraava neuvolakäynti onkin vasta maaliskuun loppupuolella. Silloin saan jo raskaustodistuksenkin, jonka avulla voin hakea äitiysavustusta.
Kaikenkaikkiaan minusta on ihanaa olla jälleen raskaana. Vaikka en joka päivä ehdi edes asiaa miettiä, tilanne tuntuu jotenkin todella luonnolliselta. Elämässä on taas yksi erilainen suunta ja tavoite, vaikka elämä nykyiselläänkin on merkityksellistä.
-Massu
