Mitäs muuta sitä lomallaan tekisi, kuin hoitelisi hoitovelvollisuuksiaan. Tänään olikin vuorossa neuvolakäynti terveydenhoitajan luona. Kysyin H:tä josko tämäkin haluaisi tulla tällä kerralla mukaan ja tulihan hän. Viimeksi H on ollut hoitajan vastaanotolla aivan ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Sittemmin hän on joutunut työaikojensa vuoksi kieltäytymään neuvolakäynneistä. Nyt H olikin hyvin aktiivinen ja olisi halunnut turista niitä näitä hoitajan kanssa vaikka koko neuvola-ajan.
Olin hieman yllättynyt kun vastassa ei ollutkaan "oma terveydenhoitajani" L, sillä hän muistaakseni kertoi edellisellä kerralla lomailevansa vasta elokuussa. Voi siis olla, että hän olikin vaikka sairaana. Joka tapauksessa vastassa oli oikein mukava ja asiallinen hoitaja, joka kyseli perinteiset kysymykset:" Miten voit? Katsoitko jo painon? Onko ollut supistuksia? Annoitko virtsanäytteen? Liikkuuko vauva paljon?" Vuodatin sydäntäni työssä jaksamisesta ja hoitaja kehotti ottamaan yhteyttä tarvittaessa lääkäriin. Hänen mielestään minun ei ole enää mitään järkeä jatkaa työntekoa "veitsenterällä" riskeeraten sekä minun että Esikon terveyden. Hänen sanansa helpottivat oloani, sillä ajattelin valittavani ihan turhasta. Selkäkipuihin hoitaja suositteli kylmä-kuuma -hoitoa ennen nukkumaanmenoa, sillä saatan yön aikana heräillä usein selkäsärkyyn.
Kaikki arvot olivat kunnossa: paino, verenpaineet ja virtsa. Sain tietää myös sokerirasitustestin ja hemoglobiini-verikokeen tulokset. Olin yllättynyt, miten hyvät arvot olin saanut. Varsinkin sokerirasituksen suhteen eilinen oli aivan katastrofaalinen. Ajattelin huonovointisuuden loppuneen siihen, kun viimein sain syödä jotain ruokaa. Hetki eilisen sokerirasitustesti-tekstin jälkeen vintti alkoi pimetä ja meinasin pyörtyä useaan otteeseen päivän aikana. Jossain vaiheessa makasin lähes tajuttomana pitkän aikaa sängyllä ja H yritti syöttää minulle kananmunaa. Onneksi tänään aamulla olo oli jo parempi. Paastoarvoni oli eilen 4,7. Litkun juonnin ja tunnin odottelun jälkeen arvo oli noussut 6,7:n. Kahden tunnin arvo oli 5,4. Oikein hyvät arvot siis! Hoitopöydällä minulta mitattiin myös sf-mitta, eli kohdunpohjan korkeus. Menen täysin käyrillä, sillä mitta oli 24 cm. Käytännössä hoitaja siis mittaa kohdun kokoa ulkoa mitattuna. Esikko oli sydänääniä kuunneltaessa hyvin vilkas, joten hänen sydänääniään piti välillä hieman metsästää. Esikon syke oli n. 145. Tällä kertaa Esikko oli pää alaspäin, mutta hän vetelee silti aika paljon kuperkeikkoja päivän aikana.
Seuraava neuvola-aika varattiin tämän kuun lopulle. Katsotaan, kuka minut silloin ottaa vastaan. Voi olla, että H tulee silloinkin mukaan, sillä viettelemme silloin viimeisiä yhteisiä lomapäiviä. Nyt kuitenkin myhäilen taas tyytyväisenä hetken, kun Esikon suhteen kaikki on vallan mainiosti :)
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti