Tuplaneuvola

                 Tämä aamu oli varsinaista neuvolarumbaa, sillä kävin ensin omassa neuvolassa hoitajan luona perus neuvolakäynnillä ja sen jälkeen kävin toisessa neuvolassa lääkärillä. Hoitajalle menin jo klo 9.00 ja H:kin tuli mukaan.
                 Lapsen osalta kaikki näytti olevan kunnossa. Oma painoni nousee tasaiseen tahtiin ja kohdunpohjan korkeus kasvaa normaalivauhtia. Nyt raskausviikolla 31+0 kohdunpohjan korkeus oli 27 cm ja mitta menee jälleen aivan keskikäyrän mukaisesti. Verenpaineet pysyvät edelleen aika matalina, eikä turvotustakaan ole viime päivien helteistä huolimatta suuremmalti. Sydänäänet löytyivät nopeasti ja Esikon syke huiteli siellä 140 lyönnin paikkeilla/min. Esikko tosin riehui aika paljon juuri ennen sydänäänten kuuntelua, joten syke saattoi olla hieman yläkanttiin.
               Minua ohjeistettiin myös tekemään tarvittaessa liikelaskentaa jos en joinain päivinä tunnekaan Esikon liikkeitä normaalisti. Liikelaskenta tehdään makaamalla vasemmalla kyljellä ja pitämällä kirjaa liikkeistä. Liikkeitä pitäisi tunnin aikana tuntea vähintään 10-50 kpl. Jos liikkeitä ei kuulu, nautitaan kylmää mehua ja asetutaan uudelleen tunniksi tunnustelemaan liikkeitä. Jos liikkeitä tuntuu alle 10 tunnissa tai ei ollenkaan, otetaan yhteyttä joko neuvolaan tai synnytysosastolle. Ainakaan vielä minun ei ole edes tarvinnut laskeskella Esikon liikkeitä, sillä hän saattaa möyriä mahassa tuon 50 liikkeen verran jo yhdessä minuutissa.
               Sain lisäksi lähetteen laboratoriokokeisiin. Minulta otetaan vielä kerran perusverenkuva ja sitten jonkinmoinen gyekologinen koe. Tuosta gynekologisesta kokeesta ei kuollaksenikaan muista, mikä sen nimi oli, mutta nykyisin näyte otetaan kuulemma kaikilta raskaana olevilta naisilta raskauden loppuvaiheessa. Kokeessa mitataan jonkin elimistössä normaalisti elävän bakteerin määrä. Jos bakteeria on runsaasti kehossa, saatetaan kuulemma synnyttäjälle antaa synnytyksen yhteydessä antibioottia, jolla ehkäistään lapselle aiheutuvat tulehdukset. Noihin testeihin minun pitäisi mennä kun raskausviikkoja on kerääntynyt 35-36+6.
                   Lisäksi minulle varattiin seuraava neuvola-aika, joka onkin jo synnytystapa-arvio. Hassua ajatella, että raskauteni alkaa olla jo sellaisessa vaiheessa, että kohta mietitään jo synnyttämisen kulkua. Synnytystapa-arvio voidaan tehdä raskausviikosta 34 alkaen, mutta sikiön asentoa ja äidin tilaa on helpompi tutkia myöhemmillä raskausviikoilla. Neuvolani ajanvarauskalenteriin ei oltu kuitenkaan luotu vielä aikoja syyskuulle, joten varasimme ajan elokuun lopulle, jolloin raskausviikkoja olisi kertynyt 35+4. Hoitaja suositteli minua vielä soittelemaan neuvolaan myöhemmin jos aikaa voitaisiin vähän myöhäistää, mutta saisin kuulemma mennä arvioon myös nyt varattuun aikaan.
                     Klo 11.15 minulla olikin toisella puolella kaupunkia vielä lääkäriaika, jonka olin varannut tiistaina soittamalla neuvolaan. Muista neuvoloista ei löytynyt täksi viikoksi lääkäriaikaa, joten jouduin lähtemään vähän pitemmän matkan päähän. Samapa tuo, olihan minulla H kuskinani. Olin varannut ajan selkäkipujeni takia, jotka häiritsevät nykyisin paljon normaaliarkeani. Minun olisi pitänyt palata ensi maanantaina vielä muutamaksi viikoksi töihin, joten halusin saada lääkärin mielipiteen omasta työkyvystäni. Kerrottuani ongelmistani ja omasta työnkuvastani, lääkäri kirjoitti heti sairaslomatodistuksen äitiysloman alkuun asti. Olin aivan valtavan helpottunut, sillä olen stressannut tätä asiaa viimeiset lomaviikot aivan hirveästi. En vain tiedä, miten olisin selvinnyt enää fyysisestä yötyöstä, kunnen kerta saa öisin kunnolla nukuttua kipujen takia ja pienikin rasitus saattaa aiheuttaa selkääni tuntikausia kestäviä piinallisia kipuja. Lääkäri ei sen enempää halunnut tutkia selkääni, eikä hän edes kysellyt kivun laadusta tai paikasta. Minulle ei siis selvinnyt, mistä kivussani on loppujen lopuksi kyse, mutta luulen lantioni on löystynyt. Mm täältä löytyy hieman asiaa tästä ongelmasta. Lääkäri kuitenkin kehotti ottamaan mahdollisimman rennosti ja liikkumaan hyvin kevyesti. Hän myös varoitteli, että vaikka joinain päivinä saattaisikin tuntea olonsa hyvin energiseksi, niin ei kannata silti rempoa energisinä päivinäkään hirveästi. Riehuminen saattaa kostaua sitten illalla tai seruaavana päivänä pahoina kipuina. Nyt minulla onkin pari kuukautta aikaa järjestellä asioita Esikon syntymistä varten. Mitähän sitä oikein tekisi?

-Massu