On aikoja, jolloin kuolema ei millään lailla kosketa omaa elämää. Saattaa kulua vuosia, ettei kukaan läheisistä kuole, eikä omakaan terveys ole vaarassa. Minulta kuoli viime vuonna yhteensä viisi läheistä ihmistä, joista yksi vasta 30-vuotiaana. Olen noiden kuolemantapausten jälkeen tullut hyvin herkäksi ja pelästyn jokaista läheisiltä tulevaa puhelinsoittoa tai sairausilmoitusta. En haluaisi menettää enää yhtään rakasta ihmistä, vaan haluaisin keskittyä nauttimaan elämästä ja tulevasta perheenlisäyksestä täysin rinnoin.
Saatan pelätä nykyisin aivan järjettömiä asioita, koska pelkään joko H:le, Esikolle tai itselleni tapahtuvan jotain. Välillä minusta tuntuu pahalta jopa se, että H lähtee yksin ajamaan autolla, sillä mitä jos hän joutuukin auto-onnettomuuteen. Pelkään nykyisin ukkostakin, koska pelkään ukkosen iskevän juuri minuun. Liikenteessä katson neuroottisesti useita kertoja oikealle ja vasemmalle, ennen kuin uskallan astua varpaallanikaan suojatielle. Partioleirillä näin päässäni kauhukuvia, miten minua vastapäätä seisovan partiopojan puukko lipeäisi hänen kädestään ja lentäisi vatsaani.
Nyt minua pelottaa siksi, että H tuli neljältä töistä kotiin täristen horkassa ja valittaen huonoa oloa. Hän kertoi jo eilen illalla voivansa hieman huonosti, mutta meni kuitenkin tänään konttorille. Kesken päivän hän viestitti vatsansa olevan aivan sekaisin, muttei luvannut tulla aikaisemmin kotiin. Kotiin palattuaan ja hetken sängyssä maattuaan kuumemittari näytti 39,5 asteen kuumetta ja H tärisi kuin haavanlehti. Koitin pysyä rauhallisena, vaikka mieleeni tulvahti kauhukuvia siitä, että menettäisin H:n. Tai minä ja Esikko menettäisimme hänet. Nyt en voi muuta kuin odottaa ja katsoa, mihin tilanne kehittyy. Luultavasti kyseessä on vain perus flunssa tai vatsatauti, mutten saa kauhukuvia mielestäni ennen kuin H on täysin kunnossa.
-Massu
EDIT 29.7.2014:
Maanantai-iltana H:n tilanne äityi aika pahaksi, sillä kuume nousi 40 asteeseen ja vesiripuli muuttui hieman veriseksi. Siinä vaiheessa sanoin, etten aio katsoa tilannetta sivusta ilman tutkimuksia. Niinpä vietimme yöllä 4,5 tuntia Turun yhteyspäivystyksessä, josta käteen ei jäänyt kuin sairaslomatodistus H:le. Mitään kokeita tai muita tutkimuksia ei tehty koska "H:n vointi ei ulkoisesti näyttänyt kovin pahalta". Valitettavasti tilanne on edelleen sama: kaikki tulee hujauksessa toisesta päästä ulos ja kuume huitelee lähellä 40 astetta. Jollei tila pian parane, joutuu H kohta sairaalaan tiputukseen, sillä jo näiden helteiden takia on vaikeaa pitää huolta riittävästä nesteytyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti