Barbapapa ja Pikku-ruu

         Viime viikolla sain jälleen hakea postista paketin, joka sisälsi jotain Esikkoa varten. Eräs työkaverini nimittäin kertoi saaneensa omana odotusaikanaan neuvolan terveydenhoitajalta hyvän vinkin. Hoitaja oli kehottanut kollegaani soittamaan jotain tiettyä sävelmää aina nukkumaan mennessä, jolloin lapsi oppisi rauhoittumaan sävelmän kuullessaan. Kollegani olikin vinkin saatuaan hankkinut soittolelun, jonka hän oli asettanut aina makuulle mennessään vatsalleen soimaan. Hänellä ei kuulemma ollut koskaan ongelmia kummankaan lapsensa nukuttamisen kanssa, vaan lapset olivat pienenä aina nukahtaneet tutun soittolelun soitantaan. Ajattelin kokeilla samaa, joten ostin http://www.babystyle.fi/ -nettikaupasta Barbapapa-soittolelun (kyseisestä nettikaupasta löytyy myös muita veikeitä soittoleluja!). Nyt olen muutamana päivänä  yö- ja päiväunille mennessäni asettanut sinisen Barbapapan soittamaan tuiki tuiki tähtöstä vatsalleni. Lelun päässä on sidottava lenkki, josta sen voi sitoa esim. pinnasängyn reunaan tai vaunukopan kahvaan. Vielä Esikko ei ole tottunut sävelmän aikana rauhoittumaan, sillä yleensä hän alkaa vain potkia vimmatusti musiikin alettua. Ehdollistuminen vaatinee siis useampia toistokertoja. Toki soittolelun käytössä on se riski, että Esikon lopulta oppiessa nukahtamaan soittolelun avulla, hän tarvitseekin sen aina nukahtaakseen. Katsotaan nyt ensin, oppiiko Esikko edes tunnistamaan Barbapapa-sävelmän.

Barbapapa ja kantoliina taitettuna

           Olen raskauden alusta lähtien suunnitellut hankkivani Esikkoa varten joko kantoliinan tai kantorepun. Olen saanut monilta tutuilta paljon positiivista palautetta kummankin käytöstä, joten hankinta tuntui ehdottomalta. Koska Baby style -verkkokaupassa myytiin myös kantoliinoja, ostinkin myös sellaisen samalla kertaa. Kantoliinassa on se hyvä puoli moniin kantoreppumalleihin verrattuna, että kantoliinaa voi käyttää heti lapsen synnyttyä. Monissa kantorepuissa tuki ei riitä vauvan pään kannattelemiseen tai kantorepun tila on liian suuri niin pienelle rääpäleelle. Kantoliinan kireyttä voi kuitenkin säädellä täysin vauvan koon mukaan ja sen sisässä voi lasta myös imettää. Valitsin värivaihtoehdoista totta kai oman suosikkini eli punaisen. Väri ei siis millään lailla viittaa Esikon sukupuoleen (sillä emme edes vielä tiedä sukupuolta). Halusin värin olevan omaa silmääni miellyttävä, koska tavallaan kantoliina on myös oma vaatteeni: peittäähän se ison osan ylävartalostani. Liina on 4,4 metrinen trikookangas, joka voidaan sitoa lapsen kantoa varten monilla tavoilla. Lasta voi kantaa liinan sisällä niin edessä, takana kuin lantiollakin. Kantoliinaa voi käyttää jopa siihen asti, kun lapsi painaa 15-18 kiloa (siis jopa 4-vuotiaaksi). Lisäksi valitsemani Pikku-ruu -kantoliina on Suomessa valmistettu! Kantoliinan mukana tuli nipullinen sitomisohjeita, joita olenkin tässä pariin otteeseen harjoitellut. Harjoittelu on vain hieman hankalaa ilman lasta tai edes lapsen kaltaista esinettä. Pitänee seuraavalla kerralla tunkea vaikka täytetty muovikassi liinan sisään, ellen muuta keksi. Toivottavasti sitomiset alkavat sujua viimeistään Esikon synnyttyä, jolloin hänen kuljettamisensa helpottuisi paljon. Nyt liina pitäisi käyttää vielä pesussa, jotta kaikki mahdolliset väri- ja kemikaalijäämät huuhtoutuisivat pois.

Kantoliinan käyttö- ja sitomisohjeet

-Massu