Pieniä varpaita ja vaunuja

           Tänään oli hirmuisen mukava päivä, sillä ystäväni K tuli käymään kolmikuisen poikansa L:n kanssa. En ollut nähnyt K:a pitkään aikaan ja L:n tutustuin nyt ensimmäistä kertaa. Pienenä keskosena syntynyt L oli valloittavan rauhallinen ja iloinen persoona, joka kylläkin nukkui suurimman osan vierailuajasta. L:n nykyisestä koosta ei voisi millään päätellä hänen syntyneen päälle kaksikiloisena, sillä hän on nykyisin jo ihan "käyrillä". K on jo aikaisemminkin kertonut L:n olevan aika helppo lapsi, joka nukkuu hyvin, eikä turhista kitise. Sen voin kyllä uskoa, sillä niin vähän L kolmen tunnin ajan nurisi. Oli hieman hämmentävää nähdä oma ystävänsä aivan uudessa roolissa: äitinä. Olen kuitenkin nähnyt K:n monenmoisissa muissa tilanteissa, mutta tämä oli ensi kerta kun näin hänet äitinä, synnyttäneenä naisena. Ajatella, että hetken päästä joku muu voi katsella vierestä, kun minä syötän lastani tai lepertelen vauvalleni niitä näitä. Annoin L:le lahjaksi Sophie the Giraffe purulelun, jolle K:n mukaan alkaakin olla kohta käyttöä (lisää tietoa kirahvista löytyy TÄÄLTÄ). K puolestaan toi minulle pahvilaatikollisen lastenvaatteita sekä pieniksi käyneitä vaippoja. Raotan tuon laatikon sisältöä tarkemmin vasta myöhemmin, sillä nuo herkku-vaatteet ansaitsevat ehdottomasti oman tekstinsä! Juttelimme K:n kanssa paljon L:stä, äitiydestä ja raskaudesta -totta kai. Pitkästä aikaa tuli taas sellainen tunne, etten ole elämäntilanteeni kanssa aivan yksin. Kaikenkaikkiaan oli aivan ihanaa nähdä rakasta ystävää pitkästä aikaa ja oli ihanaa nähdä, miten luontevasti äitiys istuu K:le.

Pienet varpaat vispasivat sellaista tahtia, ettei kuvista meinannut saada kovin teräviä

              Iltapäiväksi sovimme tapaamisen H:n serkun T:n kanssa Naantalissa, sillä T oli halukas myymään meille vanhoja lastenrattaitaan. T oli kaivanut koko vaunukompleksin lisävarusteineen eteiseensä ja niitä me hetken siinä ihmettelimme. Käyttöohjeet olivat kadonneet jonnekin, joten T:ltä meni hetki hahmottaakseen, mistä vivusta tapahtuu mitäkin. Vaunut ovat merkkiä Emmaljunga ja ne on ostettu kai vuotena 2009. Vaunut ovat oikein siistissä ja hyvässä kunnossa ja väritys on ajaton ja neutraali musta-valkea. Koska vaunut näyttivät eteisessä kovin suurelta kokoon taitettuinakin, halusimme kokeilla, miten ne mahtuisivat automme pieneen tavaratilaan. T katsoi silmät suurena automme takalaatikkoa ja ihmetteli, miten autossa voi olla niin vähän tavaratilaa. Jollain ilveellä saimme kuin saimmekin ahdettua koko kompleksin tavaratilaan ilman väkivaltaa. Mutta millekään muulle ei sitten tilaa jääkään.

Emmaljungat automme peräkontissa

Emme osanneet tehdä ostopäätöstä heti, sillä rattaiden suuri koko jäi mietityttämään. Tällä hetkellä juuri se kompakti koko nimittäin tuntuu yhdeltä tärkeimmistä asioista, sillä kaupungissa pienet ja ketterät vaunut ovat paljon kätevämmät ja pienemmät vaunut olisi helpompi pakata pieneen autoomme. Otimme lopulta löytyneet käyttöohjeet mukaan tutustuaksemme vielä rattaisiin paremmin. Lupasimme käydä myös muissa liikkeissä vertailemassa vaunujen hintoja ja kokoja. Kävimmekin kotimatkalla OZ Baby -liikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Sieltä silmiin pisti parit rattaat, joita avulias myyjä meille hieman esittelikin. Olisimme käyneet muissakin lastentarvikeliikkeissä, mutta kaupat olivat jo sulkeneet siihen aikaa ovensa. Luulenpa, että huomenna lähdemme ihan todenteolla tutustumaan Turun lastenvaunuvalikoimaan! Toisaalta olisi viisasta ostaa T:n tarjoamat vaunut, sillä kannatan kierrättämistä ja saisimme vaunut suht edullisesti. Lisäksi saisimme kaupnan päälle paljon lisätarvikkeita, mistä muuten joutuisimme liikkeessä maksamaan pitkän pennin. Lisäksi vaunujen kantokoppa on pieneen tilaan taittuva ja vaunuissa on kiinteänä myös ratasvaunu. Toisaalta taas T:n tarjoamat vaunut ovat aika raskaat ja suuret ja eri asentojen vaihto vaatii vähintään isinöörikoulutusta (onneksi mieheni onkin diplomi-insinööri...). Ehkäpä huomenna olemme viisaampia!

-Massu