Kesämeininki

          Kesälomapäivät vain kuluvat ja tekemistä riittäisi vaikka naapurillekin. Tämän viikonlopun olemme taas reissailleet ihan kunnolla, sillä H:n kummityttö A(veljensä tytär) täytti 3 vuotta. Yhdistimme samaan reissuun myös muiden sukulaisten tapaamista ja muuta mukavaa.
            Lähdimme jo perjantaina aamupäivästä ajelemaan Tampereelle, jossa olimme luvanneet kyläillä serkkuni luona. Serkkuni on ollut minulle varsinkin lapsuudessani hyvin rakas ja vietimmekin paljon lomia yhdessä. Jollemme nähneet muuten, niin olimme kirjeenvaihdossa. Nyt pääsimmekin ensimmäistä kertaa vierailemaan serkkuni ja tämän aviomiehen nykyisessä asunnossa, jossa serkkuni oli valmistanut meille keittolounaan. Aika kului hirmuisen nopeasti hyväss seurassa, emmekä huomanneetkaan kun päivä alkoi taittua lähes iltaan. Sain samalla reissulla toimitettua erään tärkeän tehtävän, sillä pyysin serkkuani puolisoineen lapsemme kummeiksi. Saimme myöntävät vastaukset, mistä olen erittäin hyvilläni. Kummiasiaa miettiessäni serkkuni tuli nimittäin aivan ensimmäisenä mieleen.
               Yöksi matkasimme Tampereelta vähän matkan päähän maaseudulle H:n äidin luokse. Anopin nykyinen mies paisteli meille makkarat sillä aikaa kun me H:n kanssa saimme saunoa. Päivän matkustaminen ja seurustelu olivat tehneet tehtävänsä, joten väsähdin todella nopeasti.
              Todella huonosti nukutun yön jälkeen söimme aamupalaa ja odottelimme, että kello tulisi vähän yli yksi. Lähdimme sitten takaisin Tampereelle H:n veljen luo viettämään niitä synttäreitä. Lapset eivät olleet vielä kotona, sillä he olivat olleet muutaman päivän isovanhempiensa luona. Meidän ei tarvinnut odottaa lapsia kuitenkaan kauaa, sillä n. tunnin sisällä lapset isovanhempineen saapuivat paikalle. A:lla oli tainnut olla äitiään ikävä, sillä hän takertui äitiinsä kuin takiainen ja häntä harmitti ihan kaikki. Lahjoja jaettaessa A vain seisoskeli hämmentyneenä, eikä osannut avata yhtäkään lahjaa. Lopulta A:n veli L avusti lahjojen avaamisessa. Pikkuhiljaa A hieman piristyi saatuaan sisuksensa täyteen pullaa ja keksiä. Loppupäivän hän leikkikin innoissaan mm. antamillamme leikkivihanneksilla, joista hän kovasti keitteli erilaisia keittoja.
              Ennen Tampereelle lähtöä olin ottanut selvää, että Tampereen YO-talossa esitettäisiin burleskia lauantai-iltana. Itse asiassa olisin mieluusti ilmoittautunut itsekin esiintymään kyseiseen tapahtumaan, mutta "akuutti keskivartalolihavuuteni" esti tällä kertaa sen. Koska satuimme olemaan kulmilla, emme voineet jättää tilaisuutta käyttämättä. Tapahtuma oli tarkoitettu niin uusille, kuin vanhoillekin esiintyjille vähän kuin areenana kokeilla uusia ideoita ja esityksiä. Valitettavasti minun täytyy sanoa, että aika monet esitykset olivat hyvin raakileita esitettäväksi julkisesti. Toki burleskissa lähes kaikki on sallittua ja kaikki pitäisi hyväksyä, mutta joitain esityksiä katsoessa itselle nousee päälimmäisenä tunteena vain myötähäpeä. Liian monet esiintyjät luottavat siihen, että pelkkä hyvä vartalo tai hyvä idea riittävät aiheuttamaan aplodimyrskyjä, mutta esiintymiseen tarvitaan myös eläytymistä ja ja heittäytymistä. Joukossa oli toki myös niitä helmiä, joita olisi voinut katsoa kauemminkin. Tuttuja näin paljon, sillä olen oman burleskiharrastuneisuuteni vuoksi tutustunut moniin muihin esiintyjiin. Oli hauska kuulla, miten hekin jo odottivat paluutani lavalle. Täytyy myöntää, että tapahutumasta jäikin taas pieni palo sydämeen. Toivonkin pääseväni mahdollisimman pian esiintymään. Yksi "kollegani" muuten ennusti lapsemme olevan poika hetken tunnusteltuaan vatsaani. Katsotaan nyt, miten arvauksen käy ;)
              Tänään päätimme lähteä heti aamupalan nautittuamme takaisin Turkuun, sillä päivästä oli tulossa hyvinkin helteinen. Voin sanoa, että automatka oli yhtä tuskaa, sillä selkääni särki ihan hirveästi ja oikea jalkani puutui tämän tästä. Pysähdyimme Humppilassa lasitehtaalle hieman jalottelemaan ja ruokailemaan. Samalta reissulta käteen tarttui vielä uusi paistinpannnu, sillä H halusi välttämättä sijoittaa uuteen keraamiseen paistinpannuun.
               Kotiin päästyämme H katsoi netistä, että Turussa on käynnissä MM-tason frisbeegolfkisat, joita hän halusi mennä seuraamaan. Emme ehtineetkään kauaa kotona hengähtää, kun pakkasimme vähän retkievästä mukaan ja lähdimme seuraamaan finaalipoolin (=finaalinelikko) kisailua. Kisa meni tiukaksi ja peli piti ratkaista ylimääräisten väylien avulla. Vihdoin kisan vei niukasti Heinolasta kotoisin oleva Pasi Koivu.
                Tuskin ehdin tässä kotona kauaa homehtua, sillä olemme lähdössä ensi viikolla taas reissuun. Tällä kerralla suuntaamme Lappeenrantaan. Kauhulla odotan sitä autossa kököttämistä, mutta onhan se mukavaa nähdä vanhoja tuttuja. Välillä mietin, mahtavatkohan muut raskaana olevat naiset reissailla iha yhtä paljon, kuin minä tässä olen tehnyt. Toisaalta taas, tämä ei paljoa eroa siitä, miten normaalisti liikuskelen. Onneksi vielä ei ole tullut eteen niin pahoja ongelmia, että olisin joutunut hirveästi menemisiäni rajoittamaan. Pitänee siis koputtaa puuta ja toivoa parasta ;)

-Massu