Vaikken ole kirjoittanut blogiini pitkään aikaan, ei se tarkoita, etteikö elämässäni olisi tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Päin vastoin, elämä on tällä hetkellä pullollaan asioita, joista voisin kirjoittaa. Päivät kuitenkin vierivät eteenpäin sellaisella tahdilla, etten oikein ehdi istahtaa alas muotoilemaan ajatuksiani järkeviksi lauseiksi. Päivän hiljaisina hetkinä olen rehellisesti ottaen ihan vain laiskotellut ja lepäillyt sen sijaan, että olisin alkanut purkaa päätäni tänne.
Arkemme kuitenkin rullaa omalla painollaan koko ajan eteenpäin. Kahden lapsen kanssa päivät tuntuvat kuluvat entistäkin nopeammin ja lapset kasvavat aivan silmissä. A on nyt ollut n. kuukauden päiväkodissa puolipäiväisenä (11 päivää kuukaudessa), joten minulla on ollut hieman aikaa tutustua ihan vain tähän pikkuiseenkin. A rakastaa päiväkotia niin paljon, että hän menisi sinne ihan joka ikinen päivä, eikä häntä meinaa saada sieltä millään pois. Vauva taas on jo yli kahden kuukauden ikäinen. Hän on alkanut enenemässä määrin ottaa kontaktia ympäristöön ja usein selällään makoillessaan hän saattaa tarjota runsaasti hymyjä. Vatsallaan hän kannattelee jo hienosti päätään. Kaikenkaikkiaan vauva on ollut hyvin helppo ja tyytyväinen.
Harmiksemme A:n päiväkodinaloituksen myötä lapset ovat olleet tämän kuukauden ajan enemmän tai vähemmän flunssassa. Varsinkin pienemmän yöunia tukkoisuus on häirittyt hyvinkin paljon. Tämän vuoksi myös allekirjoittaneen yöunet ovat olleet nyt hieman vähissä.
Tulevana sunnuntaina vietetään vauvan ristiäisiä ja isomman neidin 2-vuotissynttäreitä. Silloin muu maailmakin saa vihdoin tietää pienokaisemme nimen. Tosin A lipsautti nimen jo pari viikkoa sitten vanhemmilleni, joten kaikille nimi ei tule yllätyksenä.
En aio tulevina kuukausina panostaa kovinkaan paljoa blogini sisältöön, sillä keskityn mieluumin kaikkeen muuhun perhe-elämään liittyvään. Kirjoittelen siis silloin, kun kirjoittamiselle löytyy oikeasti aikaa.
-Massu
