Lyhykäinen tilapäivitys

          Täällä ollaan vielä hengissä ja kaikissa voimissa! En vieläkään oikein ehdi sen pitempiä tekstejä tältä erää kirjoittaa, mutta ajattelin hieman kertoa tämän hetkisestä tilanteestamme.
           Viimeinen kuukausi on ollut perheessämme yhtä hurlumheitä vähän kaikilla osa-alueilla. Meikäläinen on viipottanut A:n kanssa kaikenmoisissa äiti-vauvatapaamisissa H:n paiskiessa töitä. Kun H on päässyt töistä, iso osa vapaa-ajasta on kulunut laina-asioiden hoitamiseen sekä oman asunnon etsimiseen. Kyllä! Olemme siis alkaneet ihan toden teolla etsiä omaa kotia ja tilanne ainakin tällä hetkellä näyttää ihan lupaavalta. Lainalupauksen olemme jo yhdestä pankista saaneet ja tänään menemme lainaneuvotteluihin toiseen pankkiin. Yhdestä asunnosta olemme ehtineet tehdä jo tarjotuksenkin, mutta joku muu ehti antaa kyseisestä kohteesta kovemman tarjouksen. Onneksi noita muitakin potentiaalisia asuntoja tipahtelee ihan mukavaan tahtiin myyntiin. Kaikki sunnuntait olemmekin nykyisin viettäneet asuntonäytöissä ja tulevallekin sunnuntaille olisi muutama näyttö luvassa! Katsotaan, kirjoitanko seuraavan kerran sitten siitä, millaisen asunnon olemme ostaneet :P

-Massu

Telakalle

         Laitan nyt blogini pariksi viikoksi telakalle. Minulla ei yksinkertaisesti riitä aika blogini ylläpitämiseen, sillä omaa aikaa minulla saattaa päivän aikana olla yhteensä ehkä tunti (ja sekin monessa osassa).  En osaa kirjoittaa pätkittäin, vaan haluaisin kerralla saada tekstin valmiiksi. Kirjoittelen sitten taas, kun saan nipistettyä hieman aikaa ajatuksieni rustailuun.

-Massu

3kk neuvola

          Taas yksi neuvolakäynti takana! Hassua, miten raskausaikana äitiysneuvolakäyntien välit tuntuivat aina niin pitkiltä. Nyt taas tuntuu, että neuvolassa saa rampata alinomaan, vaikka välit ovat pysyneet suht samana. Vauva-arki on kuitenkin aika paljon vauhdikkaampaa, kuin odotusaika, eikä nyt samalla lailla enää "odottamalla odoteta" jotain, vaan eletään enemmänkin hetkessä. Näin ollen aika tuntuu kulkevan muutenkin paljon nopeammin nyt, kuin A:n ollessa vielä masussa.
           Tämän päiväinen neuvolakäynti jännittikin hieman itseäni, sillä A sai aivan ensimmäiset piikkirokotteet. Ennen mittauksia ja rokotuksia rupattelimme tuttuun tyyliin hoitajan kanssa arjestamme ja siitä, miten lapsi on omasta mielestämme kehittynyt ja kasvanut. Puhun nyt "meistä", sillä H oli myös mukana vastaanotolla. A aluksi ihmetteli hoitajaa H sylissä huuli pyöreänä, kunnes jossain vaiheessa intoutui hieman kujertelemaankin (ja kuolaamaan paaaaaljon).
         Puntarille mennessä A ensin pissasi lattialle, jonka jälkeen hän itki pää punaisena. Hyvin siis on tyttö oppinut pissimään silloin, kun vaippa otetaan pois ja häntä roikotetaan sylissä :D Painoa oli tullut oikein hyvin, mistä minulla ei ollut epäilystäkään. Tyttö on sellainen "vauvanpyöreä", niin kuin vauvat nyt monesti ovatkin. Pituutta A oli venähtänyt ihan hurjasti, sillä hän on jo muutaman millin yli 60 cm. Ei siis ihme, että osa 60-senttisistäkin vaatteista on jo mennyt keräyslaatikkoon.
         Vielä ennen vaatteiden pukemista hoitaja tarkasteli A:n selässä olevaa mansikkaluomea. Luomi on sellainen helakanpunainen ja sormenpään kokoinen kohouma, jonka pitäisi ajan myötä vaaleta ja lopulta kadota. Itsestä vain tuntuu välillä hieman ilkeältä, kun tuntuu, että luomi hankautuu johonkin. Hoitaja kuitenkin totesi, että luomi on vielä ihan hyvän näköinen, eikä sitä tarvitsisi poistaa.
         Hoitaja tarkasti myös, ovatko A:n varhaisheijasteet vielä tallella ja ilmeisesti ne ovat jo katoamassa. Hetken A:aa pidettiin vielä vastallaan ja tarkkailtiin hänen liikkeitään ja jäntevyyttään. Hyvinhän se pää pysyi pystyssä, vaikkei A olisi kauaa halunnutkaan masullaan olla.
         Kun tyttö oli saanut punnitus- ja mittausitkut itkettyä, annettiin hänelle ensin yksi rokote suun kautta ja kaksi muuta iskettiin kankkuihin. Piikeistäpä se vasta itku nousikin ja tytön rauhoittelemiseen meni tovi. Hoitaja hieman naureskeli, kun A itkunsa lomasta välillä katseli häntä kovin murhaavasti.
          Meidän lapsemme siis tulee saamaan kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet (paitsi ehkä influenssa..). Itse asiassa en ole paljoakaan jaksanut vaivata päätäni miettimällä, onko niiden antaminen lapselleni "oikein". Varmasti rokotteiden antamisessakin on paljon arveluttavia ja kysymyksiä herättäviä puolia ja osalle vanhemmista rokotteista kieltäytyminen onkin sydämen asia. Mutta meillä, niin kuin varmaan suurimmalla osalla suomalaisista perheistä, mennään nyt näin.

A ihan uupuneena päivän koitoksista

          Lapsemme siis kasvaa ja kehittyy "oppikirjojen mukaan". Itseäni tuo termi on alkanut pikkuhiljaa jo ärsyttääkin, sillä mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, jonka mukaan lapsen kuuluisi kehittyä. Kasvukäyriäkin pitäisi olla niin monta, kuin on lapsiakin. En pidä ajatuksesta, että näin pienelle ihmiselle asetetaan jo suuria tavotteita ja välietappeja, kun tärkeintä olisi vain saada olla lapsi. Toki käyrät ja muut diagrammit auttavat silloin, kun lapsella on oikesti jokin vikana, mutta kun "normaalin" sisään mahtuu hyyyyvin  paljon vaihtelua. Meidän "mallilapsemmekin" saattaa muutamassa viikossa muuttua "poikkeavaksi". Katsotaanpa, miten mallikkaasti lapsemme on kuukauden päästä kasvanut, kun menemme lastenlääkärin vastaanotolle!

-Massu

Elämää kolmen kuukauden iässä

          Pikkuinen on tänään tasan kolmen kuukauden ikäinen ja se jos mikä onkin vallan mainiota! Nyt, kun lapseni alkaa olla aika eläväinen ja kommunioi jo omalla tavallaan kanssani, on vaikeaa kuvitella elämää vastasyntyneen kanssa. Tässäpä hieman siitä, minkälaista arkemme tällä hetkellä on!
          A on edelleen täysin rintamaidolla. Kotona emme ole kertaakaan antaneet hänelle korviketta, sillä en ole kokenut tarvetta sen antamiseen. "Hätätilanteita" varten pakkasesta on otettu maitoa, jota H on saanut syöttää A:le tuttipullosta. Koska näitä pullokertoja on viimeisen kuukauden aikana ollut vain pari, A on alkanut hieman jopa vierastaa pulloa. Rinta on siis ehdottomasti paras väline ruokkimiseen! Edelleen A syö aika usein ehkä n. 12 kertaa päivässä. Öisin hän tankkaa 3-5 kertaa.
           Tyttäreni ei edelleenkään nuku mitenkään säännöllisiä päiväunia. Torkut siis kestävät useimmiten puolesta tunnista tuntiin, joten itse en kerkiä siinä välissä edes haaveilemaan nukkumisesta tai omista puuhailuista. Pisimmät unet A nukkuu illalla mentyään yöunille. Silloin hän saattaa nukkua jopa 6 tuntia putkeen.
           Nyt kun A alkaa jo hieman kommunikoida ja ilmaista omia tarpeitaan selkeämmin, on hänen perusluonteensakin alkanut kuoriutua esiin. Temperamentiltaan hän on hieman hitaasti lämpenevää sorttia. Olen huomannut hänen stressaantuvan hyvin helposti isoissa ihmisjoukoissa, jolloin hän muuttuu itkuiseksi. Hän on muutenkin monia muita vauvoja varautuneempi, sillä hän ei mielellään vietä aikaa yksinään, eikä uskalla hirveästi höpötellä tai hymyillä muille, kuin minulle ja H:le. Tavallaan olisi mukavaa käydä enemmänkin "äiti-vauva -kokoontumisissa", mutten haluaisi aiheuttaa lapselleni liikaa stressiä. Emme siis ainakaan heti ole menossa kaikkiin mahdollisiin muskari/vauvajumppa/vauvauinti -kerhoihin. 
            Tässä kotosalla tyttäreni on hyvinkin puhelias ja äänekäs tapaus. Viimeisimpinä villityksinä ovat päristely ja käsi suussa huutaminen. Ulkopuoliset eivät siis tätä puolta paljoakaan tyttärestäni nää, sillä A pulisee ainoastaan vanhemmilleen ja omalle peilikuvalleen.
             Meillä on aloitettu kunnon kertakäyttövaippojen säästökuuri, sillä suurin osa A tarpeista menee kertakäyttövaippojen sijaan kestovaippoihin tai suoraan vessanpöntöstä alas. Pidän A:aa yleensä heräämisen jälkeen joko ämpärin tai vessanpöntön päällä, jonne hän sujuvasti pissaileekin. Kestovaippailu on sujunut suht hyvin, vaikka joitain ohivuotojakin on tullut. Mutta kyllähän niitä ohivuotoja tulee myös kertakäyttövaippojen kanssa. Vessahätäviestintää ja kestovaippailua harrastamme kylläkin vain kotioloissa.
              Käymme edelleen lähes joka päivä vaunuilemassa. Välillä A nukahtaa vaunulenkin ajaksi, välillä hän pällistelee koko lenkin ajan kopasta maailmaa. Olen viime aikoina nostanut hieman vaunukopan selkämystä niin, että A näkisi sekä minut että maisemia. Olen siis monesti jättänyt myös laittamatta harsoa vaunukopan eteen, ellei ilma ole kovin kylmä tai tuulinen.

Vaunuilua sadesäällä

              A alkaa olla jo hyvin jäntevä tyttö. Sellainen fletkumato hän ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan, mutta nyt hänellä alkaa olla jo aika paljon voimaa, eikä hänen päätäänkään tarvitse juuri yhtään tukea.
              Kylvystä A ei paljoakaan tykkää. Ainoa tapa saada hänet pesulle ilman huutoa on laskea isoon ammeeseen vettä ja mennä itse istuskelemaan ammeeseen hänen kanssaan. Silloinkin hän meinaa koko ajan pillahtaa itkuun.

A yhden itkuisen kylpyhetken jälkeen

              A on alkanut pikkuhiljaa myös kiinnostua enemmän erilaisista leluista. Vielä hän ei osaa oikein kunnolla tarttua mihinkään, mutta osaa jo ihastella lähellä olevia leluja.
               Tarkkoja mittoja en tällä hetkellä osaa kertoa, sillä seuraava neuvola on vasta torstaina. Mutta eiköhän tuo tyttö ole aika paljon kasvanut pituutta ja saanut painoa.

-Massu

Voihan vaippa!

           Lapsemme on tähän mennessä elänyt suurimman osan elämästään kertakäyttövaipat päällään. Kahden kuukauden ajan hän käytti Liberoja (tämä ei ole maksettu mainos!), kunnes vaihdoin vaippamerkkiä Muumeihin. Vaikka rakastankin Muumeja, en valinnut vaippamerkkiä kuvien takia. Muumivaipat vaan sattuvat olemaan ainoita Suomessa valmistettuja kertakäyttövaippoja. Jos kerran aikoisin kuluttaa rahani kertakäyttövaippoihin, käyttäisin ne mieluumin tukien suomalaista työtä. Siinä oli minun ensimmäinen (hyvin, hyvin) pieni askeleeni kohti ekologisempaa lapsenhoitoa.
          Parin ensimmäisen kuukauden aikana en jaksanut uhrata hirveästi ajatuksiani tai aikaani muiden vaippavaihtoehtojen miettimiseen. Aluksi kun "sitä itseään" oli miltei joka vaipassa ja muutenkin oma aikani ja energiani kului lähinnä vauva-arjen opetteluun. Nyt joulun alla A:n suolen toiminta kuitenkin hieman tasaantui, jolloin kakkavaippoja alkoikin tulla maksimissaan kaksi päivässä. Aivan syntymästään asti tyttö on vähintään kerran päivässä liritellyt pissat vaipanvaihdon yhteydessä hoitoalustan päällä olevalle pyyhkeelle. Aluksi koitin saada uuden vaipan A:n pehvan alle mahdollisimman nopeasti, jotta pissit lirahtaisivat vaipalle, kunnes tajusin, ettei toiminnassani ollut mitään järkeä. Miksi tuhlaisin kalliita kertakäyttövaippoja pelkän virtsan imeyttämiseen, kun hieman likaantuneen aluspyyhkeen voisi heittää pesukoneeseen ja käyttää aina vain uudelleen. Nyt olenkin parin viikon ajan tässä kotioloissa antanut A:le vähän runsaammin "ilmakylpyjä". En siis ole pukenut hänelle lainkaan vaippaa, vaan pelkät housut. Jos olen laittanut hänet vaikka sohvalle tai lattialle makailemaan, alustaksi olen varannut monkinkerroin taitetun pyyhkeen mahdollisia "vahinkoja" varten. Olen jopa imetellyt useita kertoja niin, että tyttö makaa sylissäni takapuoli paljaana ja takapuolen alle olen asettanut varmuuden vuoksi ämpärin. Muutamia kertoja "tavarat" ovatkin päätyneet vaipan sijasta ämpäriin, josta ne on ollut helppo huuhdella vessanpönttöön. Myös vaipan- tai housujenvaihdon yhteydessä koitan kannustaa tytärtäni pissimään mieluumin alustalle tai lavuaariin. Kannustimena käytän "pssssss-psssss"-ääntä ja kehun häntä jos pissit sattuvat tulemaan. Joka kerta, kun tarpeet tulevat muualle, kuin kertakäyttövaippaan olen todella iloinen siitä, että taas säästyi yksi vaippa! Tämänlainen toiminta saattaa kuulostaa monesta hyvin sotkuiselta ja hankalalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, kunhan oppii hieman tulkitsemaan lapsensa viestintää. Vauvakaan ei kaki tai pissi ihan koko aikaa. On aika tavallista, että lapsella on pissahätä herätessään tai ruokailun päätteeksi ja ainakin oma lapseni päästää isommat tarpeet useimmiten ruokailun yhteydessä/päätteeksi. Lisäksi olen alkanut huomata tyttäreni liikkeistä ja katseista, milloin hänellä on oikeasti hätä. Ennen pissin päästämistä hän yleensä pysähtyy hetkeksi ja keskittyy katsomaan yhteen pisteeseen (usein minua silmiin).
           Vaikka meillä harrastellaan jonkin verran "vessahätäviestintää" (kyllä, tällekin toiminnalle on ihan oikea terminsä!), käytetään meillä edelleen myös vaippoja. Vaipatta tyttö on muutamia tunteja päivässä ja lopun aikaa hänellä on joko kertakäyttö- tai kestovaippa. Kestovaippoja en ole lapsellamme käyttänyt vielä kuin muutamia kertoja, mutta kokeilumme ovat olleet hyvin onnistuneita. Meillä on käytössämme niin taskuvaippoja, kuin kuorivaippa+sisävaippa -yhdistelmiä. Eniten käytän kuitenkin taskuvaippoja, sillä ne nyt vaan ovat niin helppoja. Loppujen lopuksi taskuvaippojen käyttö ei paljoakaan edes eroa kertakäyttövaippojen käytöstä. Kestovaipat vain heitetään roskakorin sijaan pyykkikoriin.
            Voisi siis ajatella, että meidän lapsemme alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen ekologinen vauva. Noh, ei nyt kuitenkaan, sillä kertakäyttövaippojakin neiti käyttää vielä jonkin verran, eivätkä ne kestovaipatkaan 100% ekologisia ole. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut säästää rahaa pienillä valinnoilla, eikä vaipparoskistakaan täydy tyhjentää enää niin usein. Tyttäreni on myös ollut silminnähden paljon tyytyväisempi, kun peppua ei koko aikaa hiosta muovinen kertakäyttövaippa. En varmaan missään vaiheessa vaihda kertakäyttövaippoja täysin kestovaippoihin tai vaipattomuuteen, sillä esim. kyläillessä tai öisin kertakäytöt vain ovat omasta mielestäni näppärempiä. Nyt meillä siis mennään näin moniajolla!