Elämää kolmen kuukauden iässä

          Pikkuinen on tänään tasan kolmen kuukauden ikäinen ja se jos mikä onkin vallan mainiota! Nyt, kun lapseni alkaa olla aika eläväinen ja kommunioi jo omalla tavallaan kanssani, on vaikeaa kuvitella elämää vastasyntyneen kanssa. Tässäpä hieman siitä, minkälaista arkemme tällä hetkellä on!
          A on edelleen täysin rintamaidolla. Kotona emme ole kertaakaan antaneet hänelle korviketta, sillä en ole kokenut tarvetta sen antamiseen. "Hätätilanteita" varten pakkasesta on otettu maitoa, jota H on saanut syöttää A:le tuttipullosta. Koska näitä pullokertoja on viimeisen kuukauden aikana ollut vain pari, A on alkanut hieman jopa vierastaa pulloa. Rinta on siis ehdottomasti paras väline ruokkimiseen! Edelleen A syö aika usein ehkä n. 12 kertaa päivässä. Öisin hän tankkaa 3-5 kertaa.
           Tyttäreni ei edelleenkään nuku mitenkään säännöllisiä päiväunia. Torkut siis kestävät useimmiten puolesta tunnista tuntiin, joten itse en kerkiä siinä välissä edes haaveilemaan nukkumisesta tai omista puuhailuista. Pisimmät unet A nukkuu illalla mentyään yöunille. Silloin hän saattaa nukkua jopa 6 tuntia putkeen.
           Nyt kun A alkaa jo hieman kommunikoida ja ilmaista omia tarpeitaan selkeämmin, on hänen perusluonteensakin alkanut kuoriutua esiin. Temperamentiltaan hän on hieman hitaasti lämpenevää sorttia. Olen huomannut hänen stressaantuvan hyvin helposti isoissa ihmisjoukoissa, jolloin hän muuttuu itkuiseksi. Hän on muutenkin monia muita vauvoja varautuneempi, sillä hän ei mielellään vietä aikaa yksinään, eikä uskalla hirveästi höpötellä tai hymyillä muille, kuin minulle ja H:le. Tavallaan olisi mukavaa käydä enemmänkin "äiti-vauva -kokoontumisissa", mutten haluaisi aiheuttaa lapselleni liikaa stressiä. Emme siis ainakaan heti ole menossa kaikkiin mahdollisiin muskari/vauvajumppa/vauvauinti -kerhoihin. 
            Tässä kotosalla tyttäreni on hyvinkin puhelias ja äänekäs tapaus. Viimeisimpinä villityksinä ovat päristely ja käsi suussa huutaminen. Ulkopuoliset eivät siis tätä puolta paljoakaan tyttärestäni nää, sillä A pulisee ainoastaan vanhemmilleen ja omalle peilikuvalleen.
             Meillä on aloitettu kunnon kertakäyttövaippojen säästökuuri, sillä suurin osa A tarpeista menee kertakäyttövaippojen sijaan kestovaippoihin tai suoraan vessanpöntöstä alas. Pidän A:aa yleensä heräämisen jälkeen joko ämpärin tai vessanpöntön päällä, jonne hän sujuvasti pissaileekin. Kestovaippailu on sujunut suht hyvin, vaikka joitain ohivuotojakin on tullut. Mutta kyllähän niitä ohivuotoja tulee myös kertakäyttövaippojen kanssa. Vessahätäviestintää ja kestovaippailua harrastamme kylläkin vain kotioloissa.
              Käymme edelleen lähes joka päivä vaunuilemassa. Välillä A nukahtaa vaunulenkin ajaksi, välillä hän pällistelee koko lenkin ajan kopasta maailmaa. Olen viime aikoina nostanut hieman vaunukopan selkämystä niin, että A näkisi sekä minut että maisemia. Olen siis monesti jättänyt myös laittamatta harsoa vaunukopan eteen, ellei ilma ole kovin kylmä tai tuulinen.

Vaunuilua sadesäällä

              A alkaa olla jo hyvin jäntevä tyttö. Sellainen fletkumato hän ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan, mutta nyt hänellä alkaa olla jo aika paljon voimaa, eikä hänen päätäänkään tarvitse juuri yhtään tukea.
              Kylvystä A ei paljoakaan tykkää. Ainoa tapa saada hänet pesulle ilman huutoa on laskea isoon ammeeseen vettä ja mennä itse istuskelemaan ammeeseen hänen kanssaan. Silloinkin hän meinaa koko ajan pillahtaa itkuun.

A yhden itkuisen kylpyhetken jälkeen

              A on alkanut pikkuhiljaa myös kiinnostua enemmän erilaisista leluista. Vielä hän ei osaa oikein kunnolla tarttua mihinkään, mutta osaa jo ihastella lähellä olevia leluja.
               Tarkkoja mittoja en tällä hetkellä osaa kertoa, sillä seuraava neuvola on vasta torstaina. Mutta eiköhän tuo tyttö ole aika paljon kasvanut pituutta ja saanut painoa.

-Massu