Välillä mietin, olenkohan ainoa äiti, jolle ei ole järjestetty odotusaikana vauvakutsuja. Niiden järjestäminen tuntuu olevan monelle nykyisin yhtä itsestään selvää, kuin polttareiden vietto ennen häitä. Minun on pakko sanoa, etten tiedä, miten suhtautuisin minulle järjestettäviin vauvakutsuihin, sillä en välttämättä tykkää olla juhlien keskipisteenä.
Babyshowereista puhuessa näen heti silmissäni lähinnä kauhukuvia vaippakakuista ja arvausleikeistä, joissa veikataan odottavan äidin vyötärönympärystä ja lapsen sukupuolta. Ei todellakaan minun juttuni! Jos saisin itse suunnitella omat vauvakutsuni, ne eivät olisi lainkaan vauvakutsut. Ne olisivat ihan vain kutsut. Ei pakollisia vauva-aiheisia lahjoja (varsinkaan sitä vaippakakkua), ei kiusallisia vauva-aiheisia leikkejä ja ylipäätään keskustelunaiheet voisivat enemmänkin liittyä johonkin muuhun, kuin vauvaan. Rentoa kahvittelua mukavassa seurassa ja ehkä jotain pientä yhteistä hemmottelua esim. jalkahoito tai niskahieronta kaikille.
Ja keitä sitten kutsuttaisiin? Jaa-a... Minulla on paha tapa jättää ihmissuhteet aika pinnallisiksi, joten näiden Turku-vuosien aikana minulle ei ole ehtinyt syntyä sellaisia todella syviä ystävyyssuhteita. Aikaisemmilta koti-paikkakunniltakaan ei ole jäänyt matkan oikein ketään. Ehkäpä siis juhlisinkin H:n opiskelukavereiden kanssa, sillä he tuntuvat meillä useimmiten vierailevankin. Tai ehkäpä juhlat voisi pitää ihan vain kaksin H:n kanssa.
-Massu
maanantai 30. toukokuuta 2016
tiistai 24. toukokuuta 2016
Ensimmäinen raskaus vs toinen raskaus
Kahden kuukauden päästä olisi laskettu aika, joten tämä raskaus alkaa olla pikkuhiljaa jo loppusuoralla. Nyt, kun vihdoin olen lomalla (siis ensin vain tavallisella kesälomalla) ehdin jo hieman miettiä tulevaa elämänmuutosta ja omaa raskauttani. Miltä tämä raskaus oikein tuntuu ja eteneekö kaikki samaan tahtiin, kuin esikoisen kanssa?
Krempat ja kolotukset:
Ensimmäisessä raskaudessa kivut iskivät jo varhaisessa vaiheessa, jonka vuoksi jouduinkin välillä olemaan sairaslomalla fyysisestä työstäni. Selkäni oli välillä niin kipeä, ettei sängystä meinannut päästä ylös. Iskiassärky vei välillä jalat alta ja kipu säteili aina pakaroista yläselkään asti.
Toisessa raskaudessa pahimpia ovat olleet liitoskivut noin raskauden puolessavälissä. Kivut ovat kuitenkin helpottaneet suurilta osin, vaikkei alapääni edelleen tykkää hyvää pitkistä kävelylenkeistä. Paras liikkumistapa minulle onkin tällä hetkellä pyöräily. Iskiaskipujakin on jonkin verran ollut, mutta ne eivät ole haitanneet arkisia toimiani tai liikuntakykyäni
Paino:
Painoa on kertynyt kilomääräisesti tässä raskaudessa yhtä paljon, kuin ensimmäisessä raskaudessakin. Erona on se, että ensimmäisessä raskaudessa lähtöpainoni oli 5 kg suurempi, kuin toisessa, joten vaaka ei näytä aivan samoja lukemia.
Vatsan kasvu:
Koen, että vatsani on kasvanut täsmälleen samalla tavalla nyt, kuin A:aa odottaessakin. Vatsani on kompakti ja enemmänkin eteenpäin suuntautuva, joten minua edestä tai takaa katsova ei välttämättä edes huomaa vatsaani.
Pahoinvointi:
Ensimmäisessä raskaudessani pahoinvointi oli pitkäkestoista ja lievää. Etominen tuntui olevan jatkuvaa, mutta missään vaiheessa en kuitenkaan oksentanut. Pahvointia kesti varmaan 12 viikon ajan. Närästys alkoi aika lailla samoihin aikoihin, kuin pahoinvointikin, mutta se sitten kestikin miltei synnytyssaliin asti. Välillä närästys oli niin voimakasta, että Rennietä kului miltei arkillinen päivässä.
Toisesa raskaudessani pahoinvointi alkoi samoihin aikoihin, kuin ensimmäisessä raskaudessakin, mutta oireet vain olivat voimakkaammat. Nyt saatoin viettää päiväkausia pää pöntössä, eikä normaalista elämästä tuntunut tulevan mitään. Pahoinvointi kuitenkin kesti vain n. 4 viikkoa, joten kauaa en joutunut kärsimään.
Pelot:
Ensimmäisessä raskaudessani aloin jo aika alkuvaiheessa karsimaan elämästäni mahdollisia riskitekijöitä pois: en uskaltanut kiivetä keittiötikkaille, koska pelkäsin putoavani, vältin pitempiä reissuja, sillä pelkäsin synnyttäväni kesken matkan, en halunnut nostaa raskaita taakkoja, koska pelkäsin tekeväni hallaa lapselleni... Mihin vain meninkin, varmistin ensin, että neuvolakortti olisi mukana.
Nyt en ole edes ehinyt pelätä komplikaatioita tai riskejä. A möyrii päivittäin mahani päällä, nostelen raskaita taakkoja ja pyöräillessä syke saattaa helposti nousta yli 200:n. Koska kaikki on tähän mennessä sujunut niin sutjakkaasti tai hyvin, minulla ei ole edes ollut aihetta huoleen (nyt on pakko koputtaa puuta). Vaikka neuvolakorttia suositellaankin pitämään varsinkin loppuraskaudessa aina mukana, on se lähes aina unohtunut reissussa kotiin.
Pesän rakennus:
En ollut ensimmäisessä raskaudessanikaan kovin halukas hankkimaan tulevalle lapselle paljoa vaatteita tai tarvikkeita ennen lapsen syntymää. Joitain perushankintoja tuli kuitenkin tehtyä mm. rattaat ja hoitotaso. Lähes kaiken muun saimmekin tipoittain sukulaisiltamme tai tuttaviltamme lahjaksi, joten senkään puoleen hankintoja ei tarvinnut paljoa miettiä.
Tässä raskaudessa olen vielä vähemmän valmistautunut lapsen tuloon. Kaikki tarvittava on jo olemassa kaapeissa ja varastossa, mutten ole ehtinyt käydä tavaroita edes läpi. Emme ole vielä edes miettineet tulevaa nukkumisjärjestystä.
Vauvan liikkeet:
A:aa odottaessa jäin pitkin päivää aina tunnustelemaan vauvan liikkeitä ja ihmettelin, miten lapsi voikaan olla niin vahva. Koin, että A mylläsi vatsassa erityisen paljon ja liikkeet näkyivät ihan selkeästi vatsapeitteiden päältäkin.
Tässä raskaudessa saatan vasta illalla miettiä, onkohan vauva liikkunut päivän aikana normaalisti. Tämäkin vauva kyllä potkii todella rivakasti ja usein, mutten aina päivän aikana ehdi keskittyä liikkeiden seurantaan. Tässä raskaudessa potkuihin en ole siis suhtautunut vauvan potkuihin niin intohimoisesti, kuin ensimmäisessä raskaudessa, vaikka potkut aina ilahduttavatkin.
Krempat ja kolotukset:
Ensimmäisessä raskaudessa kivut iskivät jo varhaisessa vaiheessa, jonka vuoksi jouduinkin välillä olemaan sairaslomalla fyysisestä työstäni. Selkäni oli välillä niin kipeä, ettei sängystä meinannut päästä ylös. Iskiassärky vei välillä jalat alta ja kipu säteili aina pakaroista yläselkään asti.
Toisessa raskaudessa pahimpia ovat olleet liitoskivut noin raskauden puolessavälissä. Kivut ovat kuitenkin helpottaneet suurilta osin, vaikkei alapääni edelleen tykkää hyvää pitkistä kävelylenkeistä. Paras liikkumistapa minulle onkin tällä hetkellä pyöräily. Iskiaskipujakin on jonkin verran ollut, mutta ne eivät ole haitanneet arkisia toimiani tai liikuntakykyäni
Paino:
Painoa on kertynyt kilomääräisesti tässä raskaudessa yhtä paljon, kuin ensimmäisessä raskaudessakin. Erona on se, että ensimmäisessä raskaudessa lähtöpainoni oli 5 kg suurempi, kuin toisessa, joten vaaka ei näytä aivan samoja lukemia.
Vatsan kasvu:
Koen, että vatsani on kasvanut täsmälleen samalla tavalla nyt, kuin A:aa odottaessakin. Vatsani on kompakti ja enemmänkin eteenpäin suuntautuva, joten minua edestä tai takaa katsova ei välttämättä edes huomaa vatsaani.
Pahoinvointi:
Ensimmäisessä raskaudessani pahoinvointi oli pitkäkestoista ja lievää. Etominen tuntui olevan jatkuvaa, mutta missään vaiheessa en kuitenkaan oksentanut. Pahvointia kesti varmaan 12 viikon ajan. Närästys alkoi aika lailla samoihin aikoihin, kuin pahoinvointikin, mutta se sitten kestikin miltei synnytyssaliin asti. Välillä närästys oli niin voimakasta, että Rennietä kului miltei arkillinen päivässä.
Toisesa raskaudessani pahoinvointi alkoi samoihin aikoihin, kuin ensimmäisessä raskaudessakin, mutta oireet vain olivat voimakkaammat. Nyt saatoin viettää päiväkausia pää pöntössä, eikä normaalista elämästä tuntunut tulevan mitään. Pahoinvointi kuitenkin kesti vain n. 4 viikkoa, joten kauaa en joutunut kärsimään.
Pelot:
Ensimmäisessä raskaudessani aloin jo aika alkuvaiheessa karsimaan elämästäni mahdollisia riskitekijöitä pois: en uskaltanut kiivetä keittiötikkaille, koska pelkäsin putoavani, vältin pitempiä reissuja, sillä pelkäsin synnyttäväni kesken matkan, en halunnut nostaa raskaita taakkoja, koska pelkäsin tekeväni hallaa lapselleni... Mihin vain meninkin, varmistin ensin, että neuvolakortti olisi mukana.
Nyt en ole edes ehinyt pelätä komplikaatioita tai riskejä. A möyrii päivittäin mahani päällä, nostelen raskaita taakkoja ja pyöräillessä syke saattaa helposti nousta yli 200:n. Koska kaikki on tähän mennessä sujunut niin sutjakkaasti tai hyvin, minulla ei ole edes ollut aihetta huoleen (nyt on pakko koputtaa puuta). Vaikka neuvolakorttia suositellaankin pitämään varsinkin loppuraskaudessa aina mukana, on se lähes aina unohtunut reissussa kotiin.
Pesän rakennus:
En ollut ensimmäisessä raskaudessanikaan kovin halukas hankkimaan tulevalle lapselle paljoa vaatteita tai tarvikkeita ennen lapsen syntymää. Joitain perushankintoja tuli kuitenkin tehtyä mm. rattaat ja hoitotaso. Lähes kaiken muun saimmekin tipoittain sukulaisiltamme tai tuttaviltamme lahjaksi, joten senkään puoleen hankintoja ei tarvinnut paljoa miettiä.
Tässä raskaudessa olen vielä vähemmän valmistautunut lapsen tuloon. Kaikki tarvittava on jo olemassa kaapeissa ja varastossa, mutten ole ehtinyt käydä tavaroita edes läpi. Emme ole vielä edes miettineet tulevaa nukkumisjärjestystä.
Vauvan liikkeet:
A:aa odottaessa jäin pitkin päivää aina tunnustelemaan vauvan liikkeitä ja ihmettelin, miten lapsi voikaan olla niin vahva. Koin, että A mylläsi vatsassa erityisen paljon ja liikkeet näkyivät ihan selkeästi vatsapeitteiden päältäkin.
Tässä raskaudessa saatan vasta illalla miettiä, onkohan vauva liikkunut päivän aikana normaalisti. Tämäkin vauva kyllä potkii todella rivakasti ja usein, mutten aina päivän aikana ehdi keskittyä liikkeiden seurantaan. Tässä raskaudessa potkuihin en ole siis suhtautunut vauvan potkuihin niin intohimoisesti, kuin ensimmäisessä raskaudessa, vaikka potkut aina ilahduttavatkin.
tiistai 17. toukokuuta 2016
Kevätkuulumiset
Eipä ole tullut kirjoiteltua taas pitkään aikaan! Olin tässä välissä terveyskeskuksen laboratorion näytteenotossa harjoittelussa kolmen viikon ajan, eikä tai energia tuolloin oikein riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi perheemme on ollut lähes koko ajan kipeänä, joten ajatukset ovat pyörineet mm. korvatulehdusten ja lääkitysten ympärillä.
Vauvamahani on kasvanut tasaiseen tahtiin, vaikken ole koko raskautta ehtinyt paljoa edes ajatella. Ei se maha silti mikään jättipallo ole... Osa tutuista ei ole edes kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt raskausviikkoja on kasassa jo 30+3, joten synnytyskin alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Minulla ei todellakaan ole vielä sairaalakassia pakattuna, emmekä ole H:n kanssa tehneet mitään järjestelyitä uutta tulokasta varten. Ehkä sitten äitiyslomalla ehdin miettiä asioita tarkemmin, jollei vauveli nyt päätä jostain syystä tulla maailmaan reilusti etuajassa. Huomenna minulla onkin viimeiset kontaktitunnit koulussa, joten tavallaan lomani alkaa jo tällä viikolla. Virallinen äitiyslomani alkaa vasta ensi kuun alussa. Olisin toki voinut aikaistaa äitiysloman alkua tämän kuun loppuunkin, mutten jaksanut säätää KELA:n tukien kanssa. Saan kuitenkin vielä tästä kuusta opintotukea.
Vielä en tiedä, mitä teen opiskelupaikkani kanssa. Näytteenoton harjoittelujakso sujui osaltani todella hyvin ja nautin näytteenottotyöstä paljon. Asiakkaat olivat suurimmaksi osaksi todella ihania ja viimeisellä viikolla tunsin jo osaavanikin jotain. Lisäksi työ oli hyvin monipuolista, sillä päivän aikana vastaanotolle saattoi tulla hyvin erilaisia asiakkaita. Sain jakson aikana ottaa mm. veri-, nielu-, papa-, fluori- ja sieninäytteitä sekä EKG-rekisteröintejä ja ohjata spirometriatutkimuksia. Vaikka pidin harjoittelujaksosta, kaipaisin työhön enemmän hoidollista otetta. Toivottavasti löydän vastauksen opiskeluongelmaani tulevan vuoden aikana!
-Massu
Vauvamahani on kasvanut tasaiseen tahtiin, vaikken ole koko raskautta ehtinyt paljoa edes ajatella. Ei se maha silti mikään jättipallo ole... Osa tutuista ei ole edes kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt raskausviikkoja on kasassa jo 30+3, joten synnytyskin alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Minulla ei todellakaan ole vielä sairaalakassia pakattuna, emmekä ole H:n kanssa tehneet mitään järjestelyitä uutta tulokasta varten. Ehkä sitten äitiyslomalla ehdin miettiä asioita tarkemmin, jollei vauveli nyt päätä jostain syystä tulla maailmaan reilusti etuajassa. Huomenna minulla onkin viimeiset kontaktitunnit koulussa, joten tavallaan lomani alkaa jo tällä viikolla. Virallinen äitiyslomani alkaa vasta ensi kuun alussa. Olisin toki voinut aikaistaa äitiysloman alkua tämän kuun loppuunkin, mutten jaksanut säätää KELA:n tukien kanssa. Saan kuitenkin vielä tästä kuusta opintotukea.
 |
| Rv 30+3 |
-Massu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)