Välillä mietin, olenkohan ainoa äiti, jolle ei ole järjestetty odotusaikana vauvakutsuja. Niiden järjestäminen tuntuu olevan monelle nykyisin yhtä itsestään selvää, kuin polttareiden vietto ennen häitä. Minun on pakko sanoa, etten tiedä, miten suhtautuisin minulle järjestettäviin vauvakutsuihin, sillä en välttämättä tykkää olla juhlien keskipisteenä.
Babyshowereista puhuessa näen heti silmissäni lähinnä kauhukuvia vaippakakuista ja arvausleikeistä, joissa veikataan odottavan äidin vyötärönympärystä ja lapsen sukupuolta. Ei todellakaan minun juttuni! Jos saisin itse suunnitella omat vauvakutsuni, ne eivät olisi lainkaan vauvakutsut. Ne olisivat ihan vain kutsut. Ei pakollisia vauva-aiheisia lahjoja (varsinkaan sitä vaippakakkua), ei kiusallisia vauva-aiheisia leikkejä ja ylipäätään keskustelunaiheet voisivat enemmänkin liittyä johonkin muuhun, kuin vauvaan. Rentoa kahvittelua mukavassa seurassa ja ehkä jotain pientä yhteistä hemmottelua esim. jalkahoito tai niskahieronta kaikille.
Ja keitä sitten kutsuttaisiin? Jaa-a... Minulla on paha tapa jättää ihmissuhteet aika pinnallisiksi, joten näiden Turku-vuosien aikana minulle ei ole ehtinyt syntyä sellaisia todella syviä ystävyyssuhteita. Aikaisemmilta koti-paikkakunniltakaan ei ole jäänyt matkan oikein ketään. Ehkäpä siis juhlisinkin H:n opiskelukavereiden kanssa, sillä he tuntuvat meillä useimmiten vierailevankin. Tai ehkäpä juhlat voisi pitää ihan vain kaksin H:n kanssa.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti