A on lahjakas liikkuja, sen olenkin jo useampaan otteeseen todennut. Viimeksi eilen hän keksi, miten keittiön tuolille kiivetään ("hurraa!"). Muutaman viimeisen viikon aikana myös A:n kielellisessä kehityksessä on tapahtunut muutoksia, sillä A on lausunut ensimmäiset sanansa. Toki A on toistellut jo useamman kuukauden ajan mammaa ja pappaa tarkoittaen ilmaisuilla lähes kaikkea eteen sattuvaa.
Noin kolme viikkoa sitten olimme vaunuilemassa, jolloin yhtäkkiä A osoitti vastaantulevaa koiraa ja huusi:"Oila!" Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan, kuulinko ihan oikein. A jatkoi saman sanan hokemista ja osoitti jatkuvasti koiraa. Siinäpä olikin A:n ensimmäinen sana! Tätä sanaa A onkin saanut harjoitella hoidossa, sillä perhepäivähoitajalla on ollut oma koira. Valitettavasti koira kuoli viime viikolla.
Toinen A:n oppima sana oli kello. Kotona ruokaillessaan hän välillä osottelee ruokapöydän yllä olevaa kelloa ja hokee:"Ello, ello!" Samaa hän on kuulemma hokenut päivähoidossakin.
Eilen A oppi vielä kolmannen sanan, kun luimme iltasatua. A istahti satukirjan päälle, osoitti kirjan sivulla olevaa sinivuokkoa ja totesi:"ukka!" Ja kukkahan se sinivuokkokin on!
Ilmeisesti A on ihastunut K-alkuisiin sanoihin. Minulla ei ole oikeastaan ollut minkäänlaisia odotuksia A:n puheen kehityksestä, enkä ollut edes miettinyt A:n ensimmäisiä sanoja. Osa A:n ikäisistä lapsista osaa sanoa jo paljon sanoja ja osa on lähes kokonaan hiljaa. Moni äideistä ajattelee että lapsen kielellistä kehitystä tulisi "buustata" puhumalla lapselle paljon ja lukemalla tälle kirjoja. Itse koen, että juttelu antaa kyllä hyvän pohjan, muttei lapsi ala puhua, ennen kuin on siihen valmis tai kokee puhumisen tarpeelliseksi. Sama koskaa myös liikkeiden oppimista. Itsekin puhun A:le paljon ja lueskelen hänelle kirjoja, mutta tähän mennessä A on ollut paljon kiinnostuneempi liikkumisesta, kuin sanojen tuottamisesta. Joka tapauksessa, tuntuu ihmeelliseltä, miten yhden vuoden aikana voi yksi pieni lapsi kasvaa ja kehittyä!
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti