Lastenlääkäri

        Miten sattuikaan, että todella huonosti nukutun yön jälkeen seuraavana päivänä pitäisikin nousta aikaisin neuvolaan. Onneksi H toimi pelastavana enkelinäni ja tuli lääkärikäynnille kanssani, jottei minun tarvinnut aivan aivokuolleena kävellä muutaman kilometrin matkaa neuvolaan. Tämä oli siis ensimmäinen neuvolan lastenlääkärikerta. Ensimmäisen kerran lääkäri tutki "Esterin" sairaalalla ja tuolloin kaikki oli oikein mainiosti.
         Lääkäri aloitti kysymällä tutun kysymyksen:"Miten menee?" Vastasin, että tytöllä taitaa olla kaikki ihan OK, mutta oman jaksamisen kanssa on vähän niin ja näin. Alla oli jälleen pari unetonta vuorokautta, jotka vaikuttivat mielialaani. Lääkäri tarttui heti kertomaani ja jatkoi kysymällä, olenko masentunut. Sanoin, että tunnen oloni kyllä alakuloiseksi, mutta masennuksesta en vielä puhuisi. Tällä masennustaustalla osaan kuitenkin jo määrittää, milloin puhutaan masennuksesta ja milloin vain mielialan laskusta. Lääkäri kuitenkin sanoi, että tarvittaessa saisin masennuslääkkeitä ja mahdollisesti myös pari kertaa neuvolapsykologin vastaanotolle. Olin sen verran pöyristynyt lääke-ehdotuksesta, että annoin sanojen soljua sujuvasti korvista sisään ja ulos. Masennuslääkkeisiin en enää ikinä koskisi ja mielestäni niitä määrätään aivan liian heppoisin perustein. Tämän hetkisessä alakulossani on kuitenkin lähinnä kyse väsymyksestä, eikä lastani saa nukkumaan masennuslääkkeitä popsimalla. Samassa huoneessa ollut hoitaja ehdotti muita keinoja "Esterin" nukuttamiseen, mutta jouduin teilaamaan lähes kaikki vaihtoehdot. Vaunuissa tyttö nukkuu tasantarkkaan sen ajan, kun vaunulenkki kestää. Heti, kun lähden kantamaan vaunukoppaa asuntoomme, hän havahtuu hereille. Emme voi myöskään nukuttaa "Esteriä" parvekkeella, sillä lähes kaikki naapurimme polttavat parvekkeella, enkä halua altistaa lastani tupakansavulle. Lopulta hoitaja ehdotti ulkopuolisen avun, perheohjaajan kutsumista kotiin. Sanoin miettiväni asiaa, vaikken haluaisi tällä hetkellä ketään ulkopuolista hoitamaan lastani.
             Tehtiin siellä lääkärissä muutakin, kuin puhuttiin minun ja "Esterin" nukkumisesta. Lääkäri nimittäin tutki tytön lonkat, ihon, silmät, vatsan sekä selkärangan. Hoitaja taas mittasi "Esterin" pituuden sekä päänympäryksen ja punnitsi painon. Pituutta tytöllä on tällä hetkellä 53,9cm ja painoa 4690g. Tyttöhän on jo 200g isompi, kuin minä syntyessäni! Kaikenkaikkiaan lääkäri totesi "Esterin" olevan oppikirjan mukainen lapsi, joka kasvaa hyvin ja kehittyy juuri oikeaan tahtiin.
            Vielä lohdutukseksi lääkäri sanoi, että parin ensimmäisen kuukauden ajan lapsi haluaa olla jatkuvasti äidissään kiinni, eikä siihen väliin oikein mahdu muita. Pikkuhiljaa lapsi kuitenkin oppii olemaan yksinkin ja oppii myös nukahtamaan itsekseen. Poikkeuksena ovat keskoset, jotka ovat syntymän jälkeen joutuneet totuttelemaan yksin oloon. Eipä nuo lohdutuksen sanat tämän hetkistä nukkumisongelmaa poista, mutta henkisesti tuntui, että tietynlainen taakka putosi sydämeltä. Olen aivan turhaan ajatellut olevani huono äiti, kun lapseni ei suostu nukkumaan varsinkaan päivisin kuin sylissäni. Minulla itselläni on vain ollut epärealistiset odotukset ja käsitykset asiasta, jotka olen pohjannut lähinnä yksittäisten tuttavien kertomuksiin.
             Näillä mennään taas muutama viikko eteenpäin, kunnes taas suuntaamme neuvolaan. Seuraava kerta hieman jännittääkin, sillä silloin "Esteri" (jolla on muuten silloin jo virallinen nimi) saa ensimmäisen rokotteensa. Saapa nähdä, saako pikkuinen jonkinmoisia sivuvaikutuksia.

-Massu