Eri ihmisille raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen merkitsevät hieman erilaisia asioita. Moni mieltää palautumisen pelkkänä painoon liittyvänä asiana, kun todellisuudessa palautumiseen liittyy niin paljon muutakin. Kohtu on joutunut todelliseen rasitukseen ja sen pitäisi synnytyksen jälkeen kutistua jälleen alkuperäisiin mittoihinsa, ulkosynnyttimissä saattaa olla ruhjeita tai parantumista vaativia repeytymiä, lantiopohjan lihakset ovat heikentyneet ja yleinen lihasten kunto saattaa olla heikko. Myös psyyke saattaa tarvita oman palautumisensa.
Synnyttäneiden äitien keskusteluja seuranneena ja kuunnelleena kaikilla tuntuukin olevan kovin suuri vimma laihduttaa ja "päästä entisiin mittoihin" heti synnytyksen jälkeen. Moni odottaa jälkitarkastusta kuin kuuta nousevaa saadakseen luvan lähteä treenaamaan ihan toden teolla. Siinä hätäkässä saattaa koko muu palautuminen unohtua kokonaa. Varsinkin lantiopohjan kannattaisi olla edes jonkinmoisessa kunnossa ennen kuin edes raskaampaa treeniä harkitaan. Monelle kuitenkin se ulkoinen habitus tuntuu olevan se tärkein asia. Itse olen suosiolla ollut edes ajattelematta painoani, sillä minusta se ei ole tällä hetkellä elämässäni tärkeä asia. Entisenä anorektikkona tiedän myös, että jokainen leikkimielinenkin laihdutuskuuri saattaa lopulta johtaa syömishäiriöön varsinkin itselläni, enkä todellakaan halua enää siihen oravanpyörään. En siis olekaan käynyt sairaalasta päästyäni puntarilla. Olen luottanut vain peilikuvaani sekä vanhoihin vaatteisiini. Painoa enemmän olenkin koittanut keskittyä juuri niiden lantiopohjanlihasten treenaamiseen ja yleiskunnon nostattamiseen. Yleiskunnon nostattamisella tarkoitan lähinnä arkiliikuntaa sekä päivittäisiä vaunulenkkejä. Tiedän jo pelkästään peiliin katsoessa, että lihakseni ovat surkastuneet lähes minimiin, mutten ole lainkaan tilanteesta huolissani. Minulla sattuu olemaan sen verran hyvät geenit, että lihakseni kasvavat aika helposti ihan arjen askareita tehdessä. Ehkä jossain vaiheessa minulla on taas kireä vatsa ja pyöreä takapuoli. Nyt en jaksa stressata asiasta. En siis todellakaan ole aloittamassa mitään "raskauskilot pois kuukaudessa" -dieettiä, enkä aijo blogissani kehuskella treeniohjelmilla ja ruokavalioilla.
Palautuminen onkin tänään aika ajankohtainen aihe, sillä kävin vihdoin ja viimein jälkitarkastuksessa. Minua hieman jännitti, sillä palautumiseni ei ole omasta mielestäni sujunut täysin mutkitta. Jälkivuotoa on edelleen, vaikka synnytyksestä on jo 7 viikkoa aikaa ja alapäässäni on alkanut tuntua epämiellyttävää paineen tunnetta. Minun piti ottaa "Esterikin" mukaan vastaanotolle, sillä H ei päässyt hoitamaan häntä kesken työpäivänsä. Neuvolaan mennessä olikin hieman säätämistä virtsanäytteiden ja painon punnitsemisen kanssa, mutta niistä selvittiin kyllä. Meinasin lentää takamukselleni, kun näin vaa'an näyttämän lukeman, sillä painoin aivan saman verran, kuin ensimmäisellä neuvolakerralla. Asia tuntui aivan järjettömältä nimenomaan sen vuoksi, etten ollut uhrannut ajatustakaan painooni tai sen pudottamiseen. Puntarin lukema ei toisaalta kerro muuta kuin kokonaispainoni kiloina. Se ei erittele millään lailla kehoni koostumusta. En esimerkiksi tiedä, miten paljon kolme kuppikokoa suurentuneet ja pahoin revenneet rintanikin vaikuttavat kokonaispainooni ja vatsanikin on tällä hetkellä pelkkää höttöä. Hoitaja mittasi vielä viimeistä kertaa verenpaineeni. Arvot olivat taas hieman korkealla, mikä johtunee siitä, että kävelin neuvolaan. Heti neuvolaan päästyäni minut otettiinkin jo mittaukseen, joten sykkeeni ja paineeni eivät olleet ehtineet millään tasaantua. Mittausten jälkeen lääkäri ja ujo lääkärikandipoika ottivat minut vastaan. Pääsinkin miltei heti hoitopöydälle tutkittavaksi. Lääkärin mukaan olin palautunut erinomaisesti, eikä mistään laskeumista tai löystymisistä ollut tietoakaan. Lantiopohjan lihaksien treenaamista hän kehotti edelleen jatkamaan, sillä lihakset eivät varmaan milloinkaan voi olla liian hyvässä kunnossa. Olin lääkärin sanoista hyvin huojentunut, sillä pelkäsin paikkojen olevan ihan toivottoman huonossa kunnossa. Kohdallani palautuminen onkin sujunut niin hyvin, että minun on pakko olla todella ylpeä kehostani. Toivottavasti teillä muillakin jo synnyttäneillä tai myöhemmin synnyttävillä asiat rullaisivat yhtä hyvin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti