Tänään ei neuvolassa itkuilta vältytty. Ensin itki A lähes koko vastaanottoajan suoraa kurkkua ja äiti aloitti tukahdutetun itkunsa vasta vastaanoton jälkeen. Ei siis kovin hyvä reissu tällä kertaa.
Vielä odotushuoneessa A oli hyvinkin pirteä ja olisi halunnut mm. syödä tuolin käsinojaa ja pöytää. Heti hoitajan nähtyään hänen alahuulensa kuitenkin alkoi väpättää ja viimeistään mittauspöydälle joutuessaan alkoi sen päiväinen huuto, että viereisissäkin huoneessa varmasti oltiin ihmeissään. Mittaustulokset olivatkin sitten aika armottomat. Tyttö oli kasvanut pituutta kuukaudessa ainoastaan puoli senttiä ja painoa oli tullut 350g. Neuvohoitaja alkoi heti tivata, missä oikein on vika. Ennen mittauksia hän oli vielä sitä mieltä, ettei minun tarvitsisi antaa A:le kiinteitä ennen kuuden kuukauden ikää, mutta mittatulosten paljastuessa olikin aivan eri ääni kellossa. Vaikka hoitaja kyllä totesi, ettei lapseni ole millään lailla aliravitun oloinen, kannattaisi minun ruveta antamaan vähintään velliä iltaisin.
Jos A itki jo mittauspöydällä, niin ei itku ainakaan vähentynyt rokotteita antaessa. Rota-rokote ei meinannut millään mennä suusta alas, kun nielemisen sijaan A piti vain suuta auki saadakseen mahdollisimman paljon ääntä kerralla ulos. Piikit nyt odotettavastikin aiheuttivat melkoiset huudot, eikä tyttö meinannut rauhoittua enää ollenkaan. Loppukeskustelut kävimmekin hoitajan kanssa hervottoman huudon säestämänä. Hoitaja vielä useaan kertaan painotti kiinteiden aloittamista niin öitä parantamaan, kuin kasvua turvaamaan.
Se, miksi itse itkin vastaanoton jälkeen johtuu saamistamme ohjeista aloittaa kiinteät. Olen itse ajatellut täysimettäväni A:aa puolen vuoden ikään asti ja tuntuu, että tavoitettani koitetaan jatkuvasti romuttaa. Jo kolmen kuukauden neuvolassa meille alettiin puhua velleistä ja puuroista, vaikka siihen mennessä lapsen kasvu oli ollut erinomaista. Kasvua ajatellen sivuutinkin kehotukset ja jatkoin imettämistä. Mutta mitä voin tehdä nyt? Olisiko täysin itsekästä jatkaa pelkällä rintamaidolla vielä vajaa kuukausi? Vai onko tämä vain sellainen normaali notkahdus kasvussa? Vieläkin nousee tunteet pintaan asiaa ajatellessa, sillä tunnen olevani täysin epäonnistunut äiti.
-Massu
Ei se kiinteiden aloittaminen ole niin paha asia. Vai mikä
VastaaPoistasinulla on takana siinä, ettet halua niitä vielä aloittaa? Aluksi menee pitkään niin että se on pelkkää maistelua, ihan pieniä määriä. Meilläkin on jo kuukauden maisteltu niin pieniä annoksia ettei maitomäärät ole vielä pienentyneet. Eli jos aloitat kiinteät 6 kk ikäisenä, niin siitä voi mennä pitkäänkin ennen kuin se ruoan syönti on sellaista että sillä on vaikutusta vauvan kasvuun. Itse en osaa ottaa tuohon imetysasiaan, meillä kun ei olla rintamaidolla.
Loppujen lopuksi kiinteiden aloittamisessa on aika pienestä asiasta kyse nimenomaan tuosta syystä, että ruokamäärät ovat aluksi aivan minimalistisia. Eniten ehkä koko tilanteessa vain harmittaa se, että ulkopulinen (ja vielä jonkin sortin auktoriteettiasemassa oleva) koittaa määritellä, onko imetystaipaleeni onnistunut vai ei. Oma reaktioni taas kuvastaa omaa epävarmuuttani. Sitä kun luulee ensin tehneensä kaikki hyvin ja sitten joku tuleekin sanomaan, että nyt on homma ihan hukassa ja käytäntöjä pitääkin muuttaa. Se voi äkkiseltään tuntua hyvinkin raskaalta.
PoistaMutta nyt olen sulatellut asiaa muutaman päivän, kysellyt apua imetyksen tuelta ja omilta läheisiltäni. Heidän tukensa ja neuvojensa avulla olen päättänyt jatkaa vielä täysimetystä ainakin toistaiseksi.
Et sinä ole epäonnistunut äiti! Jos olet täysimettänyt lastasi 5 kk, niin se on ihan mieletön saavutus!! Ole ylpeä siitä! Monet eivät pysty samaan! Itse en pystynyt läheskään samaan, joten minä se vasta epäonnistunut äiti olen! Jos aloitat kiinteät, niin lapsesi saa jatkossa kuitenkin edelleen kaikki rintamaidon hyödyt kun oletan että jatkat osittaisimetyksellä.
VastaaPoistaPuhut ihan totta, sillä jokainen yksittäinen imetyskertakin on parempi, kuin ei imetystä ollenkaan. Ennen lapsen syntymää luulin olevani täysin kykenemätön imettämään äärimmäisen herkkien rintojen vuoksi. Imetystaipaleeni on siis siinä mielessä ollut aivan häkellyttävänkin hyvä. Nyt pohdittuani asiaa muutaman päivän ajan, olenkin itseäni enemmän pettynyt saamiini ohjeisiin. Olen nimittäin ihan lapsen syntymästä lähtien saanut vainohjeita, miten imetystä tulisi vähentää ja korvata muilla asioilla.
Poista