Viime lauantaina joukko Varsinais-Suomalaisia äitejä lähti Turun "yöelämään" pitkällisen suunnitelun jälkeen. Idea yhteisestä illanvietosta virisi jo alkuvuodesta, mutta vasta nyt toteutimme suunnitelmamme. Äiti-ihmisten ei olekaan niin helppoa lähteä ilman lapsia minnekään, sillä omien menojen lisäksi on järjestettävä lapselle asiallinen hoito ja ravinto. Ilta sisälsi "etkoilua" keskustan kuppilassa (itse en osallistunut tähän osuuteen), ruokailua ravintolassa ja sitten "jatkot" yhdessä kuppilassa. Illan aikana pysähdyin useaan otteeseen tarkkailemaan seuruettamme ja tein monia havaintoja. Ei tainnut olla kovinkaan epäselvää, että porukkamme koostui pienten lasten äideistä sillä:
- Aihepiirit liikkuivat lähinnä lapsissa, lasten hoidossa, lasten ruokinnassa, lasten saavutuksissa, lasten kasvamisessa...
- Yksi jos toinenkin koitteli vähän väliä omaa rintamustaan arvioidakseen, rinnoissa olevan maidon määrää.
- Alkoholia nauttiessa naiset eivät niinkään miettineet juoman aiheuttamaa krapulaa, vaan sitä, miten paljon rintamaidossa mahtaa ollakaan prosentteja.
- Lähes kaikki näpräilivät pitkin iltaa puhelintaan siinä toivossa, että kotoa olisi tullut viestiä lapsen tilasta. Sitten yhdessä hurrattiin, kun joku oli saanut tiedon:"Kaikki on hyvin, lapsi on nukkumassa!
- Kun ravintolassa tuli maksun aika, kukkaron sijaan laukusta saattoi ensimmäisenä tarttua käteen esim. liivinsuojus tai vaippa.
- Seurueemme ilta ei venynyt pilkkuun asti, vaan suurin osa naisista lähti hyssyttelemään lastaan/pumppaamaan räjähtämässä olevia rintojaan/nukkumaan jo ennen puoltayötä.
Omasta mielestäni oli hyvinkin virkistävää viettää edes pieni hetki omissa menoissa ilman lasta. Ravintolassakin sai syödä ihan rauhassa ilman, että lapsi näköttää toisessa kainalossa tai vaatii rintaa juuri, kun olen haukkaamassa ensimmäistä suupalasta. Kotiin oli kuitenkin hellyyttävää palata, sillä sängyllä minua odotti H, joka silitteli hetki sitten herännyttä pienokaista uneen.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti