perjantai 24. huhtikuuta 2015

Ne kiinteät...

      Meillä on syöty nyt miltei kolme viikkoa äidinmaidon lisäksi hieman kiinteämpää ruokaa. Ensimmäisenä maisteluun otettiin bataatti, jonka kanssa sotattiin pari päivää aika hitaaseen tahtiin. Suuhun eksyi ehkä pari pientä teelusikallista ja rinnuksille hieman enemmän. Aluksi sekoitin muussatun keitetyn bataatin sekaan myös omaa maitoani löystyttääkseni seosta entisestään.
       Parin päivän bataatti-tappelun jälkeen tarjosimme A:le myös porkkanaa. Porkkanaa siksi, että kaapista ei tuolloin löytynyt paljoa muita vaihtoehtoja. Jälleen yökkäilyjä ja järjetön sotku. Yksikään lusikallinen ei päätynyt A:n suuhun ilman, että tyttö olisi puuttunut käsillään toimintaan. En kuitenkaan kieltänyt käsien käyttöä, sillä niiden avulla suuhun päätyi edes muutama murena.
        Sitten tuli se niin monien äitien parjaama peruna. Monet lapset kun saattavat hieman karsastaa perunan mauttomuutta ja osa saa tärkkelyspitoisesta perunasta vatsanväänteitä. Meidän kohdallamme peruna ei aiheuttanut mitään ihmeempiä reaktioita. Perunastakin siis osa päätyi (ehkä) neidin omien käsien kautta suuhun.
        Ensimmäisenä "herkkuna" olen tarjonnut päärynäsosetta, joka saikin tytön hykertelemään innosta. Tarjosin sosetta ensin vain välipaloilla. Kun otimme ruokavalioon myös aamu- ja iltapuuron, kaadoin päärynäsosetta hieman myös puuron joukkoon. Aamupuuro ei meinaa neidille upota millään, tarjosi sen sitten pelkiltään tai soseen kanssa. Iltapuuroa tyttö taas ahmisi vaikka millä mitalla.
        Koska A on alusta asti halunnut itse puuttua lusikan ja suun yhteistyöhön käsillään, olen ruvennut antamaan osan ruuasta myös hänelle omaan käteen sormiruokailuna. Aivan ensimmäisen kokeilun teimme vähän yli viikko sitten kurkkulohkon avulla. A onnistui kalvamaan kurkusta ison palasen, johon hän meinasi myös tukehtua. Oli hieman pelottavaa katsoa vierestä, kun lapsi alkaa ensin kakomaan tavalliseen tapaansa, mutta kakominen muuttuukin yhtäkkiä paniikinomaiseksi suun aukomiseksi ja hengen haukkomiseksi. Onneksi saimme H:n kanssa palan pois taputtelemalla A:aa selkään. Muutamaan päivään en siis uskaltanut edes miettiä sormiruokailua. Koska pelkät soseet eivät vaan meinanneet millään mennä A:n mahaan asti, päätin kuitenkin jonkin ajan päästä kokeilla jotain muuta. Aluksi tarjosin välipalalla päärynäsoseen lisäksi myös maissinaksuja mutusteltavaksi. Naksut tuntuivat aika turvallisilta, sillä ne menevät suussa pieneksi muhjuksi. Seruaavana päivänä höyrytinkin jo hieman parsa- ja kukkakaalia, joiden kukintoja asettelin A:n eteen ihmeteltäväksi.
Kaalia naamaan!
Tyttö oli aivan innoissaan ja alkoi heti mussutella varsinkin parsakaalia. Sittemmin olenkin antanut muitakin sormisyötäviä: keitettyä porkkanaa ja perunaa, keitettyä kananmunaa, naudan lihaa sekä banaania.
Tässä vuorossa banaani
Hyvin on näyttänyt maistuvan tai ainakin ruokahetkistä on tullut kaikille hauskempi kokemus. Meillä ruualla saa leikkiä!          Vaikka meillä tällä hetkellä syödään osa ruuista sormiruokailuna, menee edelleen osa ruuasta ihan "perinteisesti" myös lusikalla ainakin melkein suuhun. Ilta- ja aamupuuron kauhon suosiolla A:n suuhun ja reissun päällä turvaudun useimmiten soseisiin. Soseiden kanssa sotku rajottuu kuitenkin lähinnä vain A:n naamaan ja käsiin, kun sormiruokailun päätteeksi myös lattialta saattaa löytyä yllättävän paljon ruuantähteitä. Soseet olen vielä tähän mennessä tehnyt itse, enkä näe syytä, miksi en tulevaisuudessakin niin tekisi. Loppujen lopuksi soseiden tekemiseen menee aivan äärettömän vähän aikaa ja soseen pystyy annostelemaan omalle lapselleen oikean kokoisiksi annoksiksi. Varsinkin tällä hetkellä ruuan lappaminen Piltti-purkista tuntuisi turhauttavalta, kun tyttö saattaa yhdellä aterialla vetää ainoastaan 1/4 purkillisen verran.
           Muuten A syökin vielä pääasiassa äidinmaitoa. Pääruokailujen (lounas ja päivällinen) yhteydessä hän saa juoda ihan itse nokkamukista hieman vettä. Myös iso osa vedestä valuu suun sijaan joko ruokalapun taskuun tai lattialle. Mutta hauskaa A:la mukinsa kanssa on! Niinkin hauskaa, että vällillä hän alkaa itkeä ottaessani mukin pois.
Ihan ite!
          Seuraavaksi olisi tarkoitus maistella kanaa, avokadoa sekä appelsiinia.

-Massu

2 kommenttia:

  1. Heh! Hauskaa! Mulla on just odottamassa huomista julkaisua samaan aiheeseen paneutuva postaus! :D

    Mut niin, kiva että sujuu jo noin hyvin syömingit A:lla. :) Näyttää juovan nokkamukista kun ammattilainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A osaa kyllä pidellä ammattilaisen ottein tuota mukia, mutta juominen on lähinnä sellaista lotrausta :D Pieni kun ei vielä oikein tajua, ettei vesi tule mukista samalla imemistekniikalla, kuin maito rinnasta ja muutenkin tuo nokka välillä sojottaa esim suoraan ruokalappuun. Mutta mitä voikaan vielä olettaakaan pieneltä, joka on vasta muutaman viikon harjoitellut uutta taitoa.

      Poista