Puolivuotias!

           Tänään A:lla on puolivuotissyntymäpäivä! Päivä päivältä neidin luonne alkaa enemmän tulla esille ja koko ajan liikutaan ja höpistään yhä enemmän. Arki on siis muuttunut totaalisesti siitä, mitä elämä oli ihan vastasyntyneen kanssa. Monet äidit murehtivat, miten vauvat kasvavat ja kehittyvät liian nopeasti, mutta minä olen ottanut kaikki kehitysaskeleet avosylin vastaan ja ahminut pieniä onnistumisen iloja muistoihini.
            Loppujen lopuksi luotin omaan vaistooni ja imetyskykyihini neuvolan arvion sijaan ja imetin lastani puolen vuoden ikään asti. A ei ole kuitenkaan missään vaiheessa näyttänyt merkkejä olevansa aliravittu, eivätkä katkonaiset yötkään ole haitanneet viime aikoina minua. Niinpä A sai aivan ensimmäistä kertaa kiinteää ravintoa tänään. Höyrytin ja soseutin bataattia, jonka sekaan sekoitin vielä hieman omaa maitoani. Aika huonostihan tuo ruoka vielä uppoaa, kunnei tyttö ole ennen joutunut mitään siirtelemään suussaan nieltäväksi asti. Lähinnä tuloksena olikin mahdoton sotku, kun A olisi itse halunnut laittaa lusikkaa suuhun. Tarkoituksena olisi kyllä jossain vaiheessa antaa A:le mahdollisuuksia sormiruokailuun, mutta aloittelemme nyt ihan näin "perinteisesti". Mielelläni ensin hieman perehtyisin koko sormiruokailuun.
            A on vihdoin ja viimein siirtynyt ihan omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Saimme sängyn jo ennen A:n syntymää, mutta edellisessä kodissa sille ei koskaan löytynyt oikeanlaista paikkaa. Nyt hän on nukkunut n. 5 yötä ainakin osittain omassa sängyssään. Aikaisemminhan hän nukkui ensimmäisen pätkän äitiyspakkauksen laatikossa, jonka jälkeen hän siirtyi perhepetiin. Nyt hän on nukkunut lähes koko yön pinnasängyssä ja vasta viimeisen lyhyen pätkän hän on tuhissut minun ja H:n välissä. A:n unirytmi on muuttunut aivan dramaattisesti. Aikaisemman 4-6 yöheräilyn sijaan hän on nyt herännyt enää vain kerran yössä. Ennätys rikottiin tänään, kun A nukkui putkeen kaikenkaikkiaan 9 tuntia omassa sängyssään. Meillä siis nukutaan (ainakin toistaiseksi) oikein hyvin! Myös päiväunet ovat hieman pidentyneet, joten nykyisin äitikin ehtii puuhailla edes jotain itsekseen päivisin.
           Nykyisin A viettää jo aika ison osan päivästä yksikseen lattialla tai pinnasängyssä leikkien. Hän on hirmuisen kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta ja tarttuu käsillään lähes kaikkeen. Leluksi kelpaa niin peitto, äidin sormet, muovikippo tai lakanoiden pesulappu. Kovasti tyttö koittaa harjoitella ryömimistä ja konttailua, mutta toistaiseksi junnataan vielä paikallaan. Peppu, vatsa ja rinta kyllä nousevat hienosti ylös, mutta aina eri tahtiin.
           A vierastaa todella paljon ja lähes kaikkia vähääkään vieraita ihmisiä. Hän ei myöskään pidä kovin hälyisistä paikoista, joissa on paljon porukkaa. Monesti vierastamistakin on paljon vähemmän, jos vierait kasvoja on mahdollisimman vähän samassa tilassa.
           Vaikka A viihtyy hyvin myös isänsä kanssa, on äiti silti kaikkein paras. Jos mikään muu ei auta, niin hetki äidin sylissä rauhoittaa tilanteen kuin tilanteen. Lisäksi olen tottunut hassuttelemaan paljon lapseni kanssa, joten pystyn välillä hämäämään tytärtäni pois itkun tieltä.
           Muuttomme aikana jätin vessahätäviestinnän harjoittamisen lähes kokonaan, sillä sille ei vain tuntunut löytyvän sopivaa aikaa tai paikkaa. Muutamassa viikossa A:kin tuntui unohtaneen koko pissailun. Nyt olen taas koittanut kannustaa häntä pissailemaan muualle, kuin vaippaan ja tulokset ovat olleet oikein hyviä. Muuton aikana käytin lähes kokonaan kertakäyttövaippoja, sillä en jaksanut paljoa miettiä vaippojen pesua ja kuivausta. Nyt kuitenkin olen ottanut kestovaipat taas tehokkaasti käyttöön ja useana päivänä olemme selvinneet lähes pelkillä kestoilla.
            Omasta mielestäni meidän perheen arki on tällä hetkellä oikein mukavaa, pirteää ja riemukasta. Välillä tosin itketään mm. puhkeamassa olevia hampaita, mutta niitä itkujahan on jokaisessa lapsiperheessä.

-Massu