Kylläpä jännitti lääkäriin meno, sillä pelkäsin saavani huonoja uutisia. Varasin tosiaan eilen täksi aamuksi ajan neuvolalääkärille supistusten vuoksi. Jouduin menemään "vieraaseen neuvolaan", sillä omassa äitiysneuvolassani ei olisi ollut enää täksi viikoksi lääkärin aikoja. Neuvola ei ollut kuitenkaan täysin vieras, sillä sen yhteydessä toimii myös kaupunkimme ultraääniyksikkö.
Ensin minut otti vastaan hoitaja tai paremminkin harjoittelija, joka vastaanotti virtsanäytteeni. Hoitaja otti verenpaineen ja painon yös. Tarkastelun jälkeen minut ohjattiin lääkärin vastaanotolle, joka kävi tilanteeni läpi. Hän kysyi, haluaisinko, että kohdunsuuni tutkittaisiin. Vastasin myöntävästi. Siitä siis tutkimuspöydälle ja pikaisen tarkastelun jälkeen lääkäri totesi kaiken olevan ihan kunnossa. Lääkäri kyllä totesi, että supistukseni ovat alkaneet aika varhain, mutta sanoi niiden olevan harmittomia. Sairaslomaa hän ei tohtinut kirjoittaa vaan totesi, että minun pitäisi kyllä kestää töissä. Hassua kyllä, hieman jopa pelkäsin joutuvani sairaslomalle. Tiedän, ettei työni ei sovellu kovin hyvin raskaana olevalle naiselle, mutten haluaisi maata viikkokausia sängynpohjallakaan. Sairasloma on kuitenkin aina sairaslomaa, ei mitään rentoa lomailua.
Päivän hyvien uutisten vuoksi ajattelinkin julkaista ensimmäiset blogini masukuvat!
 |
| Rv 16+5 |
 |
| Rv 19+1 |
 |
| Rv 22+5 |
 |
| Ja suurin piirtein tästä on lähdetty liikkeelle. Kuva häämatkalta maaliskuussa 2013. |
Päivittäin peiliin katsoessa ei edes näe oman vatsansa kasvua. Pidän edelleen vatsaani aika pienenä, eikä se edes näy kaikkien vaatteiden alta. Työmekko (meillä on leipomossa naisilla sellainen kiinni napitettu lääkärintakki työvaatteena) ja essu päällä varmaan kukaan ei osaisi sanoa minun olevan raskaana. Lääkärikin totesi tänään vatsani olevan vielä kovin pieni. Mutta eipä se haittaa jos lapsi vain kasvaa oikeaa tahtiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti