Minä olenkin lätenyt raskauden ajan hankinnoissani täysin egoistisesta näkökulmasta, sillä olen hankkinut lähinnä vaatteita vain itselleni. En tosin haluaisi upottaa omaisuutta pelkästään äitiysvaatteisiin, sillä noita vaatteita tulee käytettyä niin lyhyen aikaa. Äitiysvaatteiden löytäminen ei vain ole kovin helppoa puuhaa, sillä perus vaatekaupoista niitä ei löydy. Turun Hansan H&M taitaa olla ainoa noista ketjumyymälöistä, jolla on edes jonkinmoinen äitiysvaateosasto (eikä sekään kovin laaja). Pariin otteeseen olen tuon osaston kahlannut läpi todeten, että en vain ymmärrä nykymuotia. En edusta sitä ruumiinrakennetta, jolle vaatteet on nykyisin tehty. En siis ole käpylehmä, jonka jalat ovat aivan ruikut ja yläruumis hirmu suuri. "Massiiviset pohkeeni" eivät yleensä mahdu pillifarkkujen lahkeisiin ja reitenikin ovat liian lihaksikkaat. Ostin kuitenkin H&M:tä yhdet hätävarahousut, sillä kaikki siistimmät housut alkoivat käydä liian pieniksi vyötäröltä. Näissäkin housuissa on hieman alaspäin kapenevat lahkeet, mutta menköön tällä kertaa.
H&M -housut |
Seuraava etappi oli lastentarvikeliike OZ Baby, jossa niin ikään oli äitiysvaatteille oma osastonsa. Hintataso oli tosin aika korkea, mutta onnistuin löytämään alerekistä varsinaisia löytöjä. Mukaan tarttuivat farkut, joiden hinta oli ainoastaan 5 € ja lyhykäinen hamonen. Farkkujen lahkeet ovat tosin armottoman pitkät, mutta tuohon hintaan lahkeiden pituudella ei ollut mitään väliä.
Housut OZ-Baby -liikkeestä, merkki Esprit |
Hame OZ-Baby -liikkeestä, merkki Mamalicious |
H&M-hame |
Sopivan mekon etsintä oli myös tuskastuttavaa, sillä mekon piti sekä miellyttää silmää, että kukkaroa. Minulla on vahva ja leveä selkä, jonka vuoksi monet mekota saavat minut näyttämään lähinnä transvestiitilta. Lisäksi mekon materiaalin pitää antaa myöden, jotta vatsani voi rauhassa kasvaa. En myöskään halua pukea telttamaisia "perinteisiä" äitiysvaatteita, jossa vatsakin jää vapaana liihottavan kangasmassan alle piiloon. Nykymuodin mukaisia trikoomekkojakaan en huoli omaan vaatekaappiini, sillä totuuden nimissä ne eivät sovi oikein kenenkään vartalolle. Luovuttuani jo etsinnöistä löysin viimein Vilasta tämän musta-pinkki raitaisen lyhyekhön mekon joka (myönnettököön) on vähän paksumpaa trikoota. Suostuin siis joustamaan yhesta kriteeristäni hellekelien pehmennettyä hieman päätäni.
Vila-mekko |
Huhhuh, listaa tehdessä huomaankin ostaneeni ihan järkyttävästi vaatteita itselleni tänä aikana. Enemmän kuin ehkä viitenä viimeisenä vuotena yhteensä! Toisaalta tuossa on vain muutamia välttämättömiä perusvaatteita, mutta minun budjetissani tuo määrä tuntuu ihan kohtuuttomalta. Olisin toki voinut etsiä enemmän vaatteita mm. Facebookin äitiysvaatekirppareilta, mutten haluaisi ostaa ihan sikaa säkissä. Niin kuin Pikku Siilissä huomasinkin, eivät eri merkkien koot vastaa ollenkaan toisiaan ja osa vaatteista saattaa olla hassuista paikoista venähtäneitä. Tavalliset kirpputorit olen kyllä kolunnut läpi kuitenkaan löytämättä mitään sopivaa. Normaalisti ostankin suurimman osan vaatteistani kirpputorilta. Ahdistus helposti jos vaatekaapissani on omasta mielestäni liikaa vaatteita. Nytkin hieman harmittaa, että onnistuin heittämään ison kasan vanhoja vaatteita keräykseen ja nyt tyhjäksi jäänyt tila on taas miltei täytetty.Luulenpa, että tässä ovat vaateostokseni tämän raskauden osalta (totta puhuakseni eivät ole, sillä postissa on juuri tulossa minulle juhlavampi mekko H:n ystävän häitä varten...).
- Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti