Elämää neljän kuukauden iässä

         Jipii! Tyttäreni viettää tänään neljäkuukautissynttäreittään! Kolmasosa vuodesta on siis jo kulunut tämän veikeän otuksen seurassa. A on edelleen aika kiinni vanhemmissaan, mutta arki on silti muuttunut hyvinkin paljon siitä, mitä se oli vastasyntyneen kanssa.
          Tyttö on edelleen täysin rintamaidolla. Toki muutamia kertoja hänelle on syötetty äidinmaitoa pullosta, mutta sekin maito on tosiaan tullut omasta rinnastani. Pullosta syötettynä A ei kyllä meinaa millään tulla tyytyväiseksi, eikä hän aina pulloa oikein suostu syömäänkään. Oman haasteensa imetykseen on tuonut se, että A:n keskittyminen tuppaa välillä vähän herpaantumaan. Hetken ruokailtuaan hän usein alkaa katsella ympärilleen, irrottaa imuotteensa ja joko itkee tai hymyilee (riippuen vuorokaudenajasta). Ruokahetket ovatkin välillä sellaista "napostelua".
            Yöt ovat edelleen katkonaisia. Nykyisin A herää kolme kertaa yössä ja pisin unijakso sijoittuu edelleen tuohon alkuyöhön. Kaikenkaikkiaan A:n yö kestää 11-12 tuntia sillä hän menee iltaisin nukkumaan n. klo 21.00 ja herää aamulla n. klo 8-9.00 aikoihin.
            Jossain vaiheessa "valittelin" sitä, ettei tyttäreni ole oikein osannut nukkua päiväunia. Nyt viimeisen kuukauden aikana tähänkin on tullut hieman muutosta, sillä yleensä hän nukkuu edes parit hiukan pitemmät unet. Edelleen unet kestävät maksimissaan tunnin tai puolitoista, mutta sekin on merkittävä "parannus" kuukauden takaiseen. Silloin tyttö lähinnä vain torkahteli ja unet kestivät n. 15-30 min.
             Vielä A ei ryömi tai käänny selältä vatsalleen, mutta kyllä hän muuten jo hieman liikkuu. Jos hänet jättää hetkeksi vaikka lattialle leikkimään, aika harvoin hänet löytää samasta asennosta. Usein vähintään varpaat osoittavat ihan eri suuntaan kuin alussa. Nyt viikon ajan A on tutustunut myös omiin varpaisiinsa, joten selällään maatessaan varpaat etisytyvät useimmiten joko tytön kätösiin tai suuhun. Siinä varpaat suussa keikistellessään hän usein kellahteleekin kyljeltä toiselle ja usein sukat ovat aivan jossain muualla, kuin jaloissa.

Varpaista kiinni!

            A tarttuu jo oikein hienosti esineisiin, vaikka hienomotoriikasta ei voi vielä puhuakaan. Useimmiten kuitenkin näkökentässä oleva lelu tai vaikka äidin sormi löytää tiensä pikku kätösiin... ja siitä suuhun.
            A on osoittautunut melkoiseksi kuumakalleksi. Vaikka öisin hänen päällään on pelkkä yöpuku ja ohut viltti, on hän miltei aina hiestä märkä. Lisäksi usein hän viihtyy meillä kotonakin mieluusti aika vähissä vaatteissa vaikka asunnossamme on usein 18-19 astetta lämmintä. Vaatetta lisätessä hänestä tulee hyvin itkuinen, eikä itku meinaa laantua muuten kuin vaatteita vähentämällä.
             Muutamia kertoja A on ihan kunnolla kikatellut ääneen, mutta useimmiten hänen naurunsa on vielä sellaista hengen haukontaa. A tykkää nauraa mm. kun häntä hyppyyttää, kun hänen kaulaansa päristelee tai kun hänen kainaloitaan kutittaa. Erityisesti isälle naureskellaan silloin, kun tänä päristelee tytön vatsaa.
             A on alkanut viihtyä isänsä kanssa hirmuisen hyvin. Aina H:n tulessa kotiin tyttö alkaa kiljua innosta ja hymyilee kuin pieni aurinko. Äitiäkin on paljon hauskempi tutkailla isän sylistä, kuin vaikka laittalta käsin.
             Niin se lattialla olo... A ei edelleen tykkää olla yksin lattialla pitkiä aikoja, mutta nykyisin hänet voi jättää yksin edes siksi aikaa, kun itse käy vaikka vessassa tai tekemässä itselleen välipalaa. Parasta viihdykettä ovat tällä hetkellä juuri ne omat varpaat.

Nukkumaan mennessäkin on kiva mutustella koipia

             Arkipäivät sujuvat yleensä "perus lapsiperheen arkea" pyörittäen. Vaipanvaihtoa, syöttämistä, seurustelua, leikkimistä, ihmettelyä, vaunuilua, nukuttamista. Maanantait on kuitenkin varattu vähän erilaiselle toiminnalle, sillä olemme alkaneet käydä MLL:n vauvakahvilassa. Joihinkin viikkoihin mahtuu myös muita äiti-lapsi -tapaamisia. Joku voisi pitää meidän arkeamme todella tylsänä, sillä saatamme käydä VAIN kerran viikossa jossain vauvajutuissa, mutta omasta mielestäni sekin on jo aika hyvin. Ehkä jossain vaiheessa mekin alamme "harrastaa" A:n kanssa jotain yhdessä!

-Massu