Silloin, kun A vielä matkusteli kompaktisti masussani, moni kehoitti minua sitten haistelemaan paljon vastasyntynyttä lastani. Samat (usein naispuoliset) ihmiset hullaantuvat pienistä lapsista ja hehkuttavat, miten ihana tuo "vauvan tuoksu" onkaan. Vaikka olen hoitanut monia lapsia, jopa lähes vastasyntyneitä, en ollut ennen oman lapsen syntymää ihan tavoittanut tuota "tuoksua". Ajattelin, että ehkä sitten itse äitiytyessäni oma lapseni tuottaisi jotain maagista eteeristä parfyymia, josta itsekin huumaantuisin.
Lapseni syntyi ja minä haistelin. Ensimmäiset nuuhkaisut sain, kun A nostettiin vastasyntyneenä rinnalleni. Oman analyysini mukaan hän tuoksui lähinnä raudalta, sillä olihan hän tullut maailmaan melkoisen verisotkun siivittämänä.
Lapsivuodeosastolla jatkoin tuon "salaisen tuoksun" metsästystä, mutta omasta mielestäni vauvani haisi vain sairaalatekstiileiltä. Siis sellaiselta kliiniseltä käsidesin ja muiden pesuaineiden sekamelskalta.
Päästyämme kotiin nuuhkiminen jatkui.. ja jatkui... ja jatkui... Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä vauvani ole edelleenkään mielestäni tuoksunut mitenkään "erityiseltä". Muita mukavia tuoksuja sen sijaan olen löytänyt.
Ruokailun jälkeen saattaa välillä lentää puklu, jolloin lapseni haisee happamalta maidolta. Joskus puklua jää kaulamakkaroihin hautumaan, jolloin hajuelämys on vielä hieman kirpakampi.
Ja kun tulee kakka, niin... noh, se haisee vauvankakalta. Tietämättömille huomautuksena, että täysimetetyn vauvan kakka ei haise ihan samalta, kuin kiinteitä popsivan taaperon. Haju ei siis ole useinkaan läheskään niin voimakas, sillä äidinmaidossa ei paljoa prosessoitavia bakteereja ole. Tosin rota-rokotteen jälkeen tavara saattaa tuoksahtaa vähintäänkin mielenkiintoiselta... Lisäksi kakka haisee yleensä paljon pahemmalta kertakäyttö- kuin kestovaipassa.
Hikisenä lapseni tuoksuu nihkeältä iholta. Jos hiuspohjaan on jäänyt karstaa (keltaista pakkautunutta talia ja ihoa), päänahka saattaa kosteana haista hieman eltaantuneelta.
Olen näiden kuukausien aikana miettinyt, onko hajuaistissani vikaa, olenko vain tunteeton vai onko lapseni sellaista harvinaista sorttia, joka ei eritä päätä sekaisin laittavaa tuoksua. Vai onko ihan normaalia, ettei äiti huumaannu lapsensa tuoksumaailmasta? Vaikken tuota merkittävää "jotain" olekaan löytänyt, en koe menettäneeni äitinä mitään kovin suurta. Olen silti pystynyt luomaan vahvan siteen omaan lapseeni, joka perustuu moniin muihin aspekteihin, kuin tuoksuun. Ja eikös se ole kuitenkin tärkeintä?
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti