...tai ainakin kallein hankkimani asia... Nimittäin, tässä kävi nyt niin, että kohta perheemme taitaa ihan oikeasti muuttaa omaan-omaan asuntoon. Kyseinen rivitaloasunto ehti olla vain pari viikkoa myynnissä, kun me menimme tekemään tarjouksen. Jo julkisessa esittelyssä kiskaisimme välittäjää hihasta ja ilmoitimme haluavamme tehdä asunnosta tarjouksen. Pudotimme tarjouksessamme hintaa aika reilusti ja annoimme myyjälle yhden vuorokauden miettimisaikaa. Vastatarjous tulikin jo saman vuorokauden puolella. Mietimme yön yli ja teimme vielä toisen vastatarjouksen, johon myyjä vastasi vielä yhdellä tarjouksella. Viimeisin ehdotus oli jo niin lähellä kummankin edellisiä tarjouksia, että päätimme hyväksyä sen. Melkoista soutamista ja huopaamista siis! Laitoimme tarjoukseemme kylläkin ehdon, ettei kauppaa tehdä ennen kosteusmittausta. Jos mittauksessa ilmenee jotain hämminkiä, kauppa ei ole enää sitova.
Itse asunto on tilava kolmio kahdessa tasossa. Harvat kaksiota isommat rivitaloasunnot ovatkaan Turussa yhdessä talossa tai jos ovatkin, niin hinnat kipuavat usein aika korkealle. Kuitenkin kaupungin tontit maksavat aika lailla, joten lisätilaa saa edullisemmin rakentamalla ylöspäin. Monet ovat kyllä "ystävällisesti" ohjastaneet meitä ostamaan yhdessä tasossa olevan asunnon, koska "rappuset ovat lapsiperheessä TODELLA hankalat". Noh, itse olen 19 ensimmäistä vuotta elämästäni elänyt kaksikerroksisessa omakotitalossa, eikä rappusten olemassaolo ole minun vanhemmillenikaan ollut koskaan mikään ongelma. Silloin, kun itse olin pieni, ei edes rakenneltu rappusten päihin mitään portteja, joten kyllä sitä tuli itsekin varmasti keikuttua pienenä vähän "vaarallisilla vesillä". Asunnon alakerrassa on hyväkuntoinen keittiö, iso olohuone, pieni wc ja käynti patiolle/takapihalle. Yläkerrasta löytyvät suuri ja pieni makuuhuone, kodinhoitohuone, kylpyhuone/wc, sauna ja parveke. Parvekkeelle pääsee siis isosta makuuhuoneesta. Asuntoon kuuluu lisäksi etupihalta löytyvä ulkovarasto sekä katospaikka autolle. Asunto on muuten oikein hyvässä kunnossa paitsi, että olohuoneen parkettilattia kaipaa hieman kunnostusta. Edellisellä asukkalla kun on ollut kissoja... Ja toki joihinkin seiniin pitää laittaa vähän maalia tai tapettia koska ainahan sitä asumisesta jotain pieniä kolhuja ja reikiä seiniin jää.
Aika mahtava juttu siis! Vaikka ehdimme katsoa asuntoa näin intensiivisemmin "vain" vähän yli kuukauden ajan, alkoi etsintäurakka tuntua pikkuhiljaa aika uuvuttavalta. Viikonloput ovat olleet pyhitettynä pelkästään asuntoesittelyille ja uusia asuntoja on tullut kyttäiltyä netistä useita tunteja viikossa. Kaikenkaikkiaan taisimme ehtiä käydä 14 asunnossa. Tällä asunnonetsintäkokemuksella voinkin todeta, että on aina parempi käydä paikanpäällä ennen lopullisen mielikuvan muodostamista. Kohteiden joukossa on nimittäin ollut sekä niitä, jotka ovat yllättäneet positiivisesti ja että niitä, jotka ovat olleet täysiä pommeja. Vaikka kohteista olisi otettu laadukkaita kuvia, eivät nekään välttämättä kerro koko totuutta. Kuvista voidaan helposti rajata epämieluisia kohtia pois tai kuvia saatetaan hieman käsitellä esim. kirkkaammiksi, jotta pikkuviat saattavat kadota kuvista kokonaan. Sen voin myös sanoa, että asuntonäytöissä kannattaa käydä jo hyvissä ajoin, sillä näytöissä käymällä oppii kiinnittämään olennaisiin asioihin huomiota. Mekin olimme ensimmäisissä näytöissämme kuin puulla päähän lyötyjä, emmekä osanneet kysyä oikeastaan mitään välittäjiltä. Alussa ei meillä ollut myöskään ihan täyttä käsitystä asuntojen hinnoista, tiesimme vain suurinpiirtein, mihin omat rahkeet rahallisesti riittävät. Nyt sitä osaakin jo lajitella asuntoja sen mukaan, missä on halpa ja missä kallis pyyntihinta.
Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, ettei kosteusmittauksessa löytyisi mitään hälyyttävää! Muuten saamme jatkaa vielä oman asunnon etsimistä!
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti