Päivää ennen loppiaista sain puhelun, joka aiheutti muutamia ylimääräisiä sydämen lyöntejä. A:lta lähtisi hoitopaikka puolentoista viikon sisällä alta ja sillä aikaa meidän pitäisi löytää A:lle korvaava hoitopaikka siihen mennessä. Koska olimme jo valmiiksi kaupungin varhaiskasvatuksen asiakkaita, sisäinen siirto tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta.
Soitinkin saman viikon lopulla perhepäivähoidon esimiehelle ja kysyin korvaavaa hoitopaikkaa. Valittavana oli kolme vaihtoehtoa: päiväkoti (jossa ei ole näin pienille edes ryhmää), parin kuukauden päästä eläkkeelle jäävä perhepäivähoitaja ihan tästä läheltä ja perhepäivähoitaja hieman kauempaa. Päätimme valita tuon viimeisimmän vaihtoehdon, vaikka hoitomatka nyt yli triplaantuu. Matka ei kuitenkaan tuntunut vieläkään mahdottomalta, sillä kaupungissa välimatkat ovat hämäävän lyhyitä.
Tämän viikon tiistaina kävimmekin tutustumassa tulevaan hoitopaikkaan. Hoitaja vaikutti oikein mukavalta ja hänen kodissaan asuu myös pieni koiranpentu. Hoitaja kertoi muiden hoitolasten olevan aika lailla saman ikäisi, kuin A. Näin ollen A:kin saa enemmän samanikäistä seuraa, sillä vanhassa hoitopaikassa hän oli selkeästi muita nuorempi.
Huomenna pitäisi sitten olla viimeinen hoitopäivä vanhassa hoitopaikassa. A on kuitenkin jälleen kuumeessa, joten hän jää päiväksi potemaan isänsä kanssa kotiin. Minulla ei ole pahaa sanottavaa A:n entisestä hoitajasta, vaikka A onkin joutunut olemaan todella paljon varahoitopaikoissa. Olen vain hieman pettynyt siihen, millä aikataululla kaikki nämä muutokset tapahtuivat. Tällä hetkellä elämääni mahtuu paljon muutakin miettimisen arvoista, joten en voi sanoa ilahtuneeni hoitopaikkauutisista. Toivotaan siis, että hoitopaikan vaihto sujuisi sulavasti, emmekä joutuisi törmäämään samanlaisiin ongelmiin. Olisi hyvä, että A saisi pitää tulevan hoitopaikan edes äitiyslomaani asti, sillä silloin A:n hoitotarve viimeistään arvioidaan uudestaan.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti