Imetyksen loppu?

        Imetyksestä on muodostunut minulle todella tärkeä asia. Ensimmäisinä elinkuukausinaan lapseni on saanut 100% ravinnostaan minun rinnoistani. Puolen vuoden jälkeen maidon osuus koko ravinnon määrästä on tasaisesti pienentynyt. Lapseni ei ole siis ollut pitkään aikaan enää riippuvainen rintojeni olemassaolosta, vaan imetykseen on liittynyt enemmänkin läheisyys ja sosiaalinen kanssakäyminen.
        En ole missään vaiheessa halunnut edes päättää, milloin lopettaisin imetyksen. Raskauduttuani uudelleen imetys sattui parin viikon ajan, jolloin lopetust toki kävi mielessä. Imetyskertoja oli kuitenkin vain 1-2 päivässä, joten kivun sietäminen n. 15 minuutin ajan päivässä ei tuntunut ylitsepääsemättömältä. Äitini kovasti patisti minua lopettamaan imetyksen, mutten kokenut sen olevan tarpeellista.
        Nyt, kun lapseni on ollut kolmen yön ajan poissa kotoa, imetykseenkin on tullut muutaman päivän totaalitauko. Tavallaan siis imettämisen lopettaminen tuntuisi tässä välissä hyvinkin luontevalta, mutta toisaalta jäisin kyllä kaipaamaan imetyshetkiä. Olen kokeillut käsin lypsäen, että maitoa on edelleen rinnoissani, joten imetyksen jatkaminenkin voisi olla mahdollista näinkin pitkän tauon jälkeen. Luulenkin, että annan lapseni päättää imetyksen tulevaisuudesta. Jos hän pyytää rintaa ja maitoa todella vielä tulee, jatkan siitä, mihin ennen yökyläilyä jäimme. Mutta jollei A edes halua rintaa, en ala sitä hänelle myöskään tyrkyttää.
       Minulle imetys on ehdottomasti sopinut. Itse asiassa olen rakastanut sitä (takkuista alkua lukuunottamatta)! Imetys on ollut yli vuoden kiinteä osa minun ja A:n yhteisiä päivärutiineja. Olen joutunut kuitenkin törmäämään myös ennakkoluuloihin, sillä joudun usein selittelemään imetyksen jatkamista sukulaisille tai tuttaville. Kuulen monesti kommennteja kuten:"Eikös sun olis jo aika vierottaa sun lapses?!" tai "Ei raskaana kannata imettää!" Nämä ovat kuitenkin vain joidenkin ihmisten mielikuvia, enkä ole antanut niiden vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni. Olen vain kuunnellut omia vaistojani ja tehnyt sitä, mikä on parhaimmalta tuntunut.

-Massu