Elämää 7 kuukauden iässä

        Taas täytynee heti alkuun todeta, että aika kuluu nyt lapsen kanssa järjettömän nopeasti. Siitä kertoo myös se, että minun piti ihan pysähtyä miettimään, miten vanha se minun tyttäreni oikein taas onkaan. 7 kk synttäreitä "juhlistimme" käymällä työpaikallani sekä katsoen "hulvattoman komediahupailun" Margaret Tatcherista hyvässä äiti-lapsiseurassa.
        Tuntuu, että kiinteiden aloituksen jälkeen päiviin on oikeasti ruvennut syntymään jonkinlaista rakennetta ja pysyviä rutiineja. Arjen peruspilarit muodostuvatkin siis aamu- ja iltapuuroista, lounaasta, päivällisestä ja välipalasta. Niiden väliin jää sitten hieman päiväunia, leikkimistä, pottailua, vaippojen vaihtoa ja muuta perustoimintaa.
         A:n ruokavalio alkaa olla jo aika monipuolinen, sillä olemme lisäilleet niin kasviksia, proteiineja ja viljatuotteita tasaiseen tahtiin. Annoskootkin ovat hieman kasvaneet. Mitään suoranaisia inhokkeja ei A:la ole, mutta lemppareita ovat ehdottomasti omin käsin syötävät parsakaali ja appelsiini. Aamupuuron nauttiminen tosin välillä tuottaa hankaluuksia, mutta illalla puuroa saattaa mennä hyvinkin suuri satsi.
         Nykyisin A nukkuu omasta mielestäni öisin oikein hyvin. Pyrimme laittamaan hänet klo 20-21.00 välisenä aikana nukkumaan ja ensimmäisen kerran hän herää 4-7 tunnin unien jälkeen. Joskus hän on posottanut komeat 9 tuntiakin yhteen putkeen, mutta sellaiset yöt ovat aika harvassa. Herätessään koitan saada A:n aina ensin uudelleen unille tarjoamalla tuttia, mutta jos se ei auta, annan hieman maitoa. Välillä A saattaa herätä aamuyöstä toisenkin kerran syömään. Aamulla hän herää hyvinkin vaihtelevaan aikaan. Joskus A kikattelee sängyssä jo ennen aamuseitsemää, kun taas joinain aamuina hän nukkuu yhdeksäänkin asti. Äiti on tietysti kiitollinen niistä hieman pitemmistä unista, jolloin itsekin saa levätä vähän kauemmin. Päiväunet ovat edelleen hyvin lyhyitä. Monesti A saattaa nukkua kolme lyhyttä 30-60 minuutin pätkää.
           Vieläkään A ei ole oppinut ryömimään tai konttaamaan kunnolla. Minusta alkaa jo hieman tuntua, että A hyppää kokonaan sen ryömimisvaiheen ohi, sillä enimmäkseen hän harjoittelee konttausasennossa venkoilua. Eteenpäin hän pääsee niin, että hän menee konttausasentoon ja syöksyy mahalleen. Makuullaan A ei tunnu viihtyvän enää ollenkaan, sillä aika nopeasti hän pyristelee itsensä istuma-asentoon. Istualtaa sitä näkeekin maailmaa paljon laajemmin, kuin aivan maan tasalta! Opittuaan istumaan A onkin viihtynyt paljon paremmin lattialla ihmetellen joko omia raajojaan, leluja tai muita esineitä.
          A vierastaa edelleen jonkin verran, mutta hänestä on ainakin omasta mielestäni tullut hieman rohkeampi. Varsinkin muiden lasten seurassa A viihtyy todella hyvin...  välillä vähän liiankin hyvin. Usein A saattaakin haluta repiä toisten lasten vaatteita, hiuksia tai sormia. Aikuisia A ei pelkää enää niin paljoa jos hän vain saa tutustua uusiin ihmisiin minun sylissäni. Vieraassa sylissä alahuuli alkaa helposti edelleen väpättää.
         Hampaita A:le ei ole vielä puhjennut yhtään. Imettävänä äitinä olenkin tästä vielä kiitollinen. Toisaalta taas hampaiden puhkeamista on odotettu jo parin kuukauden ajan, sillä A:n ikenet tuntuvat kuitenkin kovasti kutiavan ja välillä kipuilevan. Vielä siis jännätään, milloin ne naskalit vihdoin ilmestyvät.
         Omasta mielestäni meillä asuu maailman valloittavin ja suloisin pikku-neiti, joka saa äitinsä ja isänsä hyvälle tuulelle joka päivä. Myös vieraat mummot bussissa ja kaupungissa lirkuttelevat mielellään A:le ja kehuvat tämän kultakutreja sekä sinisiä silmiä. Olen vain niin innoissani tytöstäni, että haluaisin hehkuttaa kaikille hänen edesottamuksistaan.

-Massu