Ensimmäinen äitienpäivä

          Muutamia vuosia sitten äitienpäivä on merkinnyt minulle aina pitkää työpäivää. Oma äitini on pitokokki, joka järjesti pitkään aina äitienpäivinä äitienpäivälounaita. Yleensä kattauksia oli koko päivän aikana kaksi, joskus jopa kolme. Pari vuotta sitten äitini päätti, että nyt riitti kiireiset äitienpäivät, joten sen koommin ei hän ole enää muita äitejä kestinnyt. Suonkin enemmän, kuin mielellään omalle äidilleni oikean vapaapäivän äitienpäiväksi. Päivän, jolloin hän saattaa rentoutua ja istua valmiiseen pöytään. Tietääkseni oma äitini olikin tänä vuonna jonkun toisen kiireisen pitoemännän herkkujen ääressä sillä aikaa, kun me A:n ja H:n kanssa olimme viikonloppuretkellä Pirkanmaalla.
           No, millainen sitten oli minun äitienpäiväni? Olimme menneet H:n äidin luo ja perjantai-iltana ja lauantaina seuraamme liittyivät H:n veljen kaksi lasta (4 ja 7 v). Minua ei herätelty aamulla tuomalla kahveja ja kakkua sänkyyn, vaan armas tyttäreni alkoi klo 7.00 jumppailla ja naureskella minun ja H:n välissä. A:n ääni taisi kantautua olohuoneeseen asti, sillä A:n serkkutyttö kipitti pian makuuhuoneeseemme tervehtimään vauvaa. H kävi ojentamassa omalle äidilleen minun ja A:n askarteleman kortin, johon olin painanut A:n jalanjäljen. Aamupalalla söimme kaikki hieman anoppini leipomaa kakkua. Muuten päivää ei paljoa voinutkaan erottaa äitienpäiväksi, sillä emme sitä millään muulla tavalla juhlistaneet. Päivä sisälsi kaikkea normaaliin lapsiperheen arkeen liittyvää: ruokailuja, ulkoiluja, pottailua, leikkimistä yms. Arkea ja äitiyttä siis parhaimmillaan.

"Katson autiota hiekkarantaa"

A möngertämässä nurmella.

Ja miten minua muistettiin? Ei millään lailla. Eilisellä kantoreppulenkillä H tunnusti minulle, ettei hän muista minua millään, joten tiesin jo aamulla, mihin varautua. Toisaalta pidän äitien-, isien-, naisten-, miesten- ja ystävänpäivää ylikaupallisina kulutusjuhlina, mutta myönnän hieman pettyneeni. Kyseessä oli kuitenkin minun aivan ensimmäinen äitienpäiväni. Koitan kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella, että sain kuitenkin viettää päivän aivan mahtavassa seurassa nauttien anopin tekemään herkku-lasagnea. Päiväkin oli ihanan aurinkoinen, joten koko konkkaronkan kelpasi nauttia pientä välipalaa ulkona auringon paisteessa.
           Toivottelenkin nyt kaikille nykyisille ja tuleville äideille oikein ihanaa äitienpäivää! Vaikka teitä ei muistettaisi millään, niin olette varmasti omien lastenne parhaita äitejä! Kaikkein palkitsevinta on kuitenkin oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen!

-Massu