Ennen ensimmäisen lapsen syntymistä varmasti jokainen tuleva vanhempi pyörittelee päässään, mitä kaikkea sitä pitäisikään uudelle tulokkaalle hankkia. Stressitasot nousevat viimeistään lastentarvikeliikkeessä, kun lastentarvikkeiden- ja vaatteiden hintataso paljastuu. Kaikki "äitiys-", "vauva-" ja "lapsi-" sanoilla varustetut asiat kun on yleensä hinnoiteltu aika lailla yläkanttiin. Voin kuitenkin lohduttaa tulevia ja aivan tuoreita vanhempia, että vanhemmuuden EI OLE PAKKO olla kallista. Itse olen siitä elävä todiste. Toki omat mieltymykset ja mielihalut vaikuttavat paljon (ellei jopa suurimmaksi osaksi) hankintoihin, mutta haluaisin hieman käydä läpi, mitä pieni vauva ihan oikeasti tarvitsee ja miten voi päästä melkoisen halvalla. Tarkoitukseni ei siis ole millään lailla väheksyä kenenkään kulutustottumuksia, vaan kertoa, miten tiukallakin budjetilla voi tarjota omalle lapselleen hyvät oltavat.
Eniten lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa, lömpöä, rakkautta, turvaa, puhtautta ja ravintoa. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu materia: vaatteet ja muut tarvikkeet. Jokainen vanhempi toki päättää itse, mitkä asiat ovat itselle välttämättömiä ja mihin haluaa panostaa. Jos kuitenkin rahasta on pulaa, on hyvä pysähtyä jokaisen ostoksen tai harkinnassa olevan hankinnan ääreen ja miettiä, miten paljon tätä tarvitsen. Jos vaatekaappi pursuaa jo samankokoisia bodyja, ei kaupasta tarvitse välttämättä haalia lisää samanmoisia.
Vaatteiden puolesta kannattaa mielestäni panostaa muutamiin laadukkaisiin perusvaatteisiin. On kuitenkin huomattava, ettei merkki tai brändi merkitse automaattisesti laatua. Laatua etsiessä kannustankin suuntaamaan ostosretket kirpputoreille. Sillä jos jokin vaate on kestänyt hyvin jo yhden tai useamman lapsen käytössä, on materiaalin pakko olla kestävää. Kannattaakin siis kirpputoriretkillä syynätä vaatteiden koko pinta-ala saumoineen ihan kunnolla. Kirpputorilla ei kuitenkaan kannata tulla sokeaksi hinnoista niin, että alhaisten hintojen vuoksi ostaa sitten säkkikaupalla halpoja vaatteita. Pienistäkin summista tulee kuitenkin helposti isojakin kirpputorilaskuja. Aivan pieni lapsi ei OIKEASTI tarvitse kovinkaan montaa vaatekertaa, ellei lapsi sitten ole tosi kova puklaamaan kakkailemaan ohi vaipan. Meillä vastasyntyneen lapsen kanssa kierrossa oli sisävaatteista n. 4 bodya, 3 housut, 2 sukat, 3 tumput. Yöpukua emme ensimmäisiin kuukausiin käyttäneet ollenkaan, vaan lapsi nukkui tavallisissa päivävaatteissaan. Olen kuullut monien äitien hamstraavan mm. sukkia, pipoja ja hanskoja, mutta jos nyt ollaan realistisia, niin eihän aivan pieni lapsi paljoa lattioilla liiku likaamassa sukkiaan, eikä hänen piponsa likaannu joka päivä kurasta.
Vaatteiden kanssa kannattaa miettiä myös pyykkikiertoa ja omia kriteerejä. Onko järkevää heittää koko vaatekerta joka päivä pyykkiin jos vaatteet ovat miltei puhtaat? Haittaako pieni puklutahra housunlahkeessa niin paljon, että koko vaate pitää viskata pesuun? Lapsi ei itse välitä siitä, vaikka sukassa olisi vähän puuroa tai hihassa maitopilkku, joten ainakaan ihan kotioloissa pienten tahrojen ei välttämättä tarvitse johtaa pyykkirumbaan. Toki puhtaudesta on pidettävä huolta, mutta liiankaan varovainen ei tarvitse olla. Kun vaatteita pesee vain tarvittaessa, pyykkikulut pysyvät alhaisempina, eivätkä vaatteetkaan kulu niin paljoa. Moni saattaa luulla, että hyvä vaatteidenhuolto edellyttää sitä, että vaatteet pesee mahdollisimman usein. Todellisuudessa nykyisin ihmiset pesevät liiaksikin vaatteitaan sekä kodinteksiilejään, jolloin vaatteiden käyttöikä lyhenee kulumisen vuoksi.
Jos lähipiirissä on muita lapsiperheitä, heiltäkin kannattaa kysyä mahdollisia pieneksi jääneitä vaatteita tai lastentarvikkeita. Parhaimmassa tapauksessa tutuilta tai sukulaisilta saattaa saada tavaraa aivan ilmaiseksi, sillä monet haluavat vain päästä eroon tarvikkeista lasten kasvettua. Meidänkin lapsen vaatteista ja muista tavaroista varmaan 80% on tuttavilta saatuja tai ostettuja. Jos aivan lähipiirissä ei ole lapsia, niin asiaa kannattaa kysellä esim. työ-, harrastus- tai opiskelukavereilta tai hieman tuntemattomiltakin naapureilta.
Olen itse jo ennen lapsen syntymää päättänyt, etten tule hankkimaan omalle lapselleni paljoakaan leluja. Päätökseni on pitänyt aika hyvin, sillä tähän mennessä olen hankkinut A:le vain yhden lelun. Iso osa A:n tämänhetkisistä leluista on minun vanhojani ja osan olemme saaneet lahjaksi. Mutta jos nyt totta puhutaan, niin vauvat eivät välttämättä ole niin kiinnostuneita niistä uusimmista ja kuumimmista vauvaleluista, vaan ihan tavalliset kotoa valmiiksi löytyvät esineetkin kelpaavat. Meidän neidin lempileluja ovatkin tällä hetkellä mm. omat sukat, retkeilyastiat, pukluliinat ja kaikki mistä vain löytyy pesulappu.
Ja sitten ne muut lastentarvikkeet. Iso osa tarvikkeista on suunniteltu helpottamaan lapsiperheen arkea, mutta aika harvat välineet kuitenkaan ovat aivan välttämättömiä. Meilläkin on pärjätty aivan hyvin ilman sitteriä, turvakaukalon lämpöpussia, sukanpidikkeitä, hoitolaukkua, hyppykeinua tai kävelytuolia. Lisäksi monien tarvikkeiden kohdalla pitää myös miettiä niiden varastoiminen, jolloin ehkä onkin muutettava hieman suurempaan asuntoon. Kaikkea "lapsikrääsää" ei siis ole pakko omistaa, vaan hankinnoissa kannattaa taas käyttää sitä omaa harkintaa ja maalaisjärkeä. Loppujen lopuksi monien tarvikkeiden käyttöikäkin on todella lyhyt, vain muutamia kuukausia. Jos siis haluaa säästää maksimaalisen määrän rahaa, kannattaa miettiä, haluaako hankkia jonkin kalliin tarvikkeen ihan vain parin kuukauden käytön takia.
Monia lastentarvikkeita ei myöskään tarvitse ostaa ihan omaksi, sillä eri kaupungeissa saattaa toimia kaikenlaisia lainaamoja. Esim. kantoliinoja voi lainata pientä maksua vastaan kantovälinelainaamosta.
Ison osan lapsiin liittyvistä hankinnoista vanhemmat tekevät vain omia mielihalujaan ja mieltymyksiään ajatellen. En millään lailla halveksi sitä, sillä eivätköhän kaikki hankinnat ole jollain lailla tunteen sanelemia. Mutta siinä tilanteessa, jos haluaa säästää mahdollisimman paljon sukanvarteen, kannattaa kuunnella ehkä mielihaluja enemmän järkeä. Tiivistettynä omat talousvinkit ovatkin: mieti, mitä todella tarvitset vai pärjäätkö ilman, osta käytettynä, hanki mahdollisimman vähän, hyödynnä tuttavapiiri ja ota selvää paikkakuntasi lainausmahdollisuuksista.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti