Olen todella moneen kertaan meinannut kirjoittaa imetyksestä, mutta jostain syystä muut aiheet ovat aina syrjäyttäneet sen. Nyt otan härkää sarvista ja kerron omista imetyskokemuksistani tähän asti.
Kaikki, jotka ovat blogiani kauemmin lukeneet, tietävät varmasti, ettei imetystaipaleeni alku ollut kovin helppo. Asiaa käsittelen esimerkiksi TÄSSÄ tekstissä. Lyhykäisyydessään voisin sanoa, että imetys oli ensimmäisten kuukausien ajan todella kivuliasta, enkä saanut mistään apua ongelmaani. Silloin lapsen ruokkiminen oli vain imetyskerrasta toiseen selviytymistä ja taputtelin itseäni olkapäälle aina, kun yksi syöttökerta oli ohi.
En ollut päättänyt vielä lapsen synnyttyä, miten kauan täysimettäisin, sillä minulla ei ollut harmainta hajuakaan siitä, miten imetys kohdallani onnistuisi. Alun takkuilun jälkeen imetyksestä tulikin hyvin luontevaa ja helppoa, enkä alkukainosteluiden jälkeen enää hätkähtänyt julki-imetyksistäkään. Olenkin imetellyt mm. ruokakaupassa, kahvilassa, puistossa, kauppakeskuksessa, leikkipaikoilla, ravintoloissa, torilla, juhlissa ja harvemmin olen millään lailla edes peitellyt tapahtunutta. Jossain vaiheessa sitten päätin, että täysimettäisin A:aa puolivuotiaaksi asti, enkä ole päätöstäni päivääkään katunut.
Puolen vuoden ikäisenä A alkoi saada rintamaidon lisäksi myös kiinteää ravintoa, mutta usean kuukauden ajan hänen pääravintonaan oli edelleen äidinmaito.
Lehmänmaidon olemme lisänneet A:n ruokavalioon pikkuhiljaa n. 10,5 kuukauden iässä. Tähän päädyimme siksi, että tuntui helpommalta laittaa A hoitoon niin, että hän olisi jo valmiiksi tottunut juomaan lehmänmaitoa. Vaikka ruokajuomaksi A juo lehmänmaitoa, imetän häntä edelleen n. 3-4 kertaa päivässä. Viikonloppuisin ehkä useamminkin.
Parin viime kuukauden aikana rinnasta on tullut A:le todella tärkeä asia. Hän viihtyy rinnallani todella pitkään ja oikein nautiskelee olostaan. Usein istunkin kummatkin rinnat paljaina, vaikka sohvalla, jolloin A saa napostella maitoa haluamallaan tavalla. Välillä hän pysähtyy katselemaan rintojani ja hetken ihmeteltyään alkaa kikattaen läpsytellä niitä, kuin rumpuja.
Miltä sitten imetys tällä hetkellä juuri minusta tuntuu? Kun on ollut koko päivän erillään lapsestaan ja vihdoin hakee hänet kotiin hoidosta, tuntuu lähes maagiselta istahtaa hetkeksi sohvan nurkkaan imettämään. Tuntuu ihanalta nähdä, miten oma lapsi keskittyy täysin ruokailuun ja selvästi nauttii olostaan äidin lämmintä rintaa vasten. Imetyskerroista on siis tullut viime kuukausien aikana myös itselleni hyvin tärkeitä, sillä ne hetket ovat varattuja vain minulle ja tyttärelleni.
Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista kiirettä vieroittaa lastani rintamaidosta, sillä imetys sujuu niin kertakaikkisen hyvin. Minä olen tyytyväinen ja lapseni on tyytyväinen. Toki se, että imetän edelleen, rajoittaa hieman menemisiäni, mutta eipä tämä elämänvaihe loppujen lopuksi kovin kauaa kestä. Tarkoitukseni ei siis ole imettää A:aa kouluikään asti, vaan katselen tässä kuuausi kerrallaan eteenpäin.
Haluaisin vielä korostaa, että nämä ovat vain ja ainostaan omia kokemuksia, enkä millään lailla halua puuttua muiden imetyskokemuksiin saatika syyllistää. Osa imettää kauemmin, osa lyhyemmän aikaa, osa ei ollenkaan. Jokaisen imetystaipaleen takana on kuitenkin omanlaisensa tarina. Kaikilla on aivan omanlaisensa perustelunsa sille, miksi imetystä jatkaa tai miksi sen lopettaa ja kunnioitan ehdottomasti jokaisen omia ratkaisuja.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti