SYNTTÄRIT!!!

       Hurraa! A täyttää tänään yhden vuoden! Nyt hän on virallisesti vaihtanut statuksensa vauvasta taaperoksi. Täytyy kyllä myöntää, etten ole A:aa enää hetkeen pitänyt kovin vauvana, kun kävelyaskeleetkin meinaavat nykyisin yltyä miltei juoksuun. A mielellään karkaisikin jo vaikka minnä sillä aikaa, kun äiti vielä esimerkiksi kaivaa vaunuja varastosta. Onneksi pihaltamme pääsee vain metsään ja taloyhtiön pienelle pihatielle.
       Emme juhlistaneet tätä virallista syntymäpäivää oikein millään muulla, kuin suukottelemalla paljon päivänsankaria. Juhlimme vasta parin viikon päästä, sillä aikaisemmin emme meinanneet löytää kalentereistamme sopivaa aukkoa. Juhlat tulevat olemaan hyvin pienet, sillä vain lähimmät sukulaiset on kutsuttu. Heistäkin vain osa pääsee tulemaan.
        Minkälainen tyttö meidän 1-vuotias sitten oikein on? Äidin mielestä tietenkin maailman paras ja ihanin lapsi! A on tosi reipas, avoin, vauhdikas, ilmeikäs, pirteä ja riehakaskin tyttö. Toki päivittäin tulee pieniä kiukunpuuskia, kun kaikkea ei saa laittaa suuhun tai äiti kieltää esim. tarttumasta television johtoon. Mutta pääsääntöisesti A on hyvin hyvän tuulinen. A tarkkailee koko ajan vanhempiensa touhuja enenevässä määrin. Hänen elekieleensä onkin jo tarttunut monia meidän käyttämiämme eleitä tai liikkeitä. Aika harvahampainen A vielä on, sillä hänellä on edelleen vain neljä hammasta. Mutta niitä harvoja hampaitaan hän esittelee sitäkin auliimmin hymyilemällä kun Hangon keksi. Sanoja ei vielä tule, muuta pulinaa ja erinäisiä kiljahduksia sitäkin enemmän.

       Itselleni on tästä vauvavuodesta jäänyt käteen lähinnä hataria mielikuvia. En koe, että lapseni olisi ollut mitenkään äärimmäisen haastava, mutta onhan tämä arki ollut välillä sellaisessa usvassa kulkemista ja päivästä toiseen selviytymistä. A nukkuu välillä aika pitkiä yöunia, mutta heräilee edelleen lähes joka yö. Saavuttamani univajetaso on siis osaltaan vahvistanut omaa "usvakokemustani". Onneksi olen kirjannut lähes joka päivä jotain pientä ylös päiväkirjaan, jotta voin edes omien tekstieni kautta palauttaa mieleeni vauva-ajan muistoja ja jakaa niitä myöhemmin myös tyttäreni kanssa. En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois tästä vuodesta. A:sta on tullut niin luonnollinen osa perhettämme, etten osaisi enää kuvitellakaan elämää ilman häntä.     

-Massu