Lauantaina juhlittiin vihdoin A:n syntymäpäiviä. Tätä aiemmin emme ole kertakaikkiaan ehtineet mitään järjestää, sillä H on ollut joka viikonloppu pelaamassa salibandya, kun taas minun vapaa-aikani on kulunut lähinnä koulutehtävien parissa. H olisi halunnut kutsua puolet suvustaan, mutta minä häntä hieman toppuuttelin. Kodissamme ei nimittäin riittäisi edes tarpeeksi astioita, saati istumapaikkoja suuremmalle vierasmäärälle. Niinpä kutsuimme paikalle ainoastaan minun ja H:n vanhemmat sekä sisarukset perheineen sekä A:n kummit.
Paikalle pääsivat vain minun sukulaiseni: vanhempani, kummatkin veljeni sekä toisen veljen kolme lasta. Tylsinä ja rationaalisina vanhempina emme itse hankkineet A:le mitään syntymäpäivälahjaksi, mutta sukulaisilta niitä lahjoja sitten tulikin yllin kyllin. A sai ison kasan kylpyleluja sekä paketillisen Duplo-legoja. Oikein mieluisia ihan näin vanhempienkin näkökulmasta, sillä kumpiakaan ei A:la vielä ole. Olen erittäin tyytyväinen, että ainakin omat sukulaiseni ovat ymmärtäneet välttää hyvin äänekkäitä leluja, sillä selaisia koitamme välttää ihan viimeiseen asti. Meidän perheestä noin muutenkin lähtee jo ihan tarpeeksi ääntä...
 |
| Neiti pöydän päässä uuden lelunsa kanssa |
Päätin pitää tarjoilut aika simppeleinä, sillä loppujen lopuksi kahvipöydässä ei tarvitse olla montaakaan sorttia saadakseen lautasensa kukkuralle. Kakkua oli kahta lajia, vadelma-mustikkajuustokakku sekä tavallinen mansikkakermakakku. Lisäksi leivoin kinkku- ja lohipiirakkaa sekä suklaakuorrutettuja marenkeja. A sai herkutella hunajamelonin palasilla ja annoin hänen lisäksi maistaa palasen Marie-keksistä.
 |
| Mansikkakermakakku |
 |
| Vadelma-mustikkajuustokakku |
Päivä oli ainakin A:le aivan huippu, sillä hän sai olla koko porukan keskipisteenä. Kolmannella luokalla olevat serkkutytöt olisivat mielellään halunneet pitää A:aa sylissään vaikka koko ajan, mutta vilkkaana tyttönä A venkoili itsensä aina pois. A tutkiskeli mielellään uusia hienoja lelujaan ja juoksenteli moikkaamassa vuodoin kaikkia vieraita.
Muiden vieraiden lähdettyä menimme vielä A:n serkkujen kanssa läheiseen leikkipuistoon. Serkut ovat sen verran A:aa vanhempia, ettei A oikein jaksanut seurata heidän leikkejään. Taisi jo unikin painaa silmiä, sillä miltei heti puistosta lähtiessämme A nukahti vaunuihin.
Olisi toki ollut ihanaa, että kaikki kutsumamme vieraat olisivat päässeet paikalle. Näin jälkikäteen olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähänkin vierasmäärään, sillä onhan tuo juhliminen aina aika raskasta. Vuoden päästä sitten taas uudestaan!
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti