Kaksi pientä paitaa

               Rakastan käsitöiden tekemistä ja yleensä minulla on jotain työn alla. Alkuraskauden sairaslomalla neuloin paljon vaatteita Esikolle, mutta näin kesähelteillä en mielelläni puikkoihin koske. Käteni nimittäin hikoavat niin paljon, että vaaleat värit muuttuvat käsissäsni tuhruisiksi ja lanka venyy ja vanuu kosteuden vuoksi. Niinpä kävin jo viime viikolla ostelemassa hieman kankaita, joista voisin ommella muutamia vaatekappaleita sairaslomallani. Yleensä käyn kangasostoksilla joko Kaarinan tai Turun Jätti Rätissä, koska siellä hintataso on alhainen ja valikoima varsin suuri. Viime reissultani matkaan tarttui vaaleaa printtitrikoota, luonnonvalkeaa resoria sekä kanttinauhaa. Kassalle mennessäni myyjä huomasi, että printtitrikoossa olikin pari suurempaa tahraa, joiden vuoksi sain palan puoleen hintaan. Koska lastenvaatteet tehdään niin pienistä palasista, pystyisin helposti hyödyntämään tuhraantumattomat kohdat. Vanhoja varastojani penkoessa löysin myös palan hieman paksumpaa beigeraitaista trikoota.
                Halusin ensimmäiseksi ommella Esikolle pari kietaisupaitaa, sillä minun äitini on pukenut minua vauvana paljon kietaisuvaatteisiin. Ongelmana oli kuitenki se, ettei kietaisupaidan- tai bodyn kaavaa meinannut löytyä mistään. Onneksi joku oli juuri palauttanut kaupunginkirjastoon yhden vanhan Ottobre-lehden, josta löysin sopivan kaavan. Nämä kaksi paitaa toteutin koossa 56.

Ottobre nro 1/2009

Kietaisupaidat

            

Printtipaita

Raitapaita

            Paitojen kokoaminen ja ompelu oli todella helppoa ja nopeaa, vaikka kirjalliset ohjeet olivatkin hieman sekavan oloiset. Saumurin kanssa vaatekappaleet olisi saanut koottua vieläkin nopeammin, mutten omista kuin ompelukoneen. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen, enkä malta odottaa, että saisin pukea pienokaisemme näihin <3
             Seuraavana pitäisikin löytää sopiva kaava puolipotkohousujen tekoon! Muutamassa vanhassa Ottobre-lehdessä on kyllä potkuhousujen kaavoja, mutta vielä pitäisi saada käsiin juuri oikeat lehdet. Toinen vaihtoehto on tietysti koettaa tehdä kaavat valmiiden potkuhousujen mukaan.

-Massu

Kuolemanpelko

            On aikoja, jolloin kuolema ei millään lailla kosketa omaa elämää. Saattaa kulua vuosia, ettei kukaan läheisistä kuole, eikä omakaan terveys ole vaarassa. Minulta kuoli viime vuonna yhteensä viisi läheistä ihmistä, joista yksi vasta 30-vuotiaana. Olen noiden kuolemantapausten jälkeen tullut hyvin herkäksi ja pelästyn jokaista läheisiltä tulevaa puhelinsoittoa tai sairausilmoitusta. En haluaisi menettää enää yhtään rakasta ihmistä, vaan haluaisin keskittyä nauttimaan elämästä ja tulevasta perheenlisäyksestä täysin rinnoin.
             Saatan pelätä nykyisin aivan järjettömiä asioita, koska pelkään joko H:le, Esikolle tai itselleni tapahtuvan jotain. Välillä minusta tuntuu pahalta jopa se, että H lähtee yksin ajamaan autolla, sillä mitä jos hän joutuukin auto-onnettomuuteen. Pelkään nykyisin ukkostakin, koska pelkään ukkosen iskevän juuri minuun. Liikenteessä katson neuroottisesti useita kertoja oikealle ja vasemmalle, ennen kuin uskallan astua varpaallanikaan suojatielle. Partioleirillä näin päässäni kauhukuvia, miten minua vastapäätä seisovan partiopojan puukko lipeäisi hänen kädestään ja lentäisi vatsaani.
               Nyt minua pelottaa siksi, että H tuli neljältä töistä kotiin täristen horkassa ja valittaen huonoa oloa. Hän kertoi jo eilen illalla voivansa hieman huonosti, mutta meni kuitenkin tänään konttorille. Kesken päivän hän viestitti vatsansa olevan aivan sekaisin, muttei luvannut tulla aikaisemmin kotiin. Kotiin palattuaan ja hetken sängyssä maattuaan kuumemittari näytti 39,5 asteen kuumetta ja H tärisi kuin haavanlehti. Koitin pysyä rauhallisena, vaikka mieleeni tulvahti kauhukuvia siitä, että menettäisin H:n. Tai minä ja Esikko menettäisimme hänet. Nyt en voi muuta kuin odottaa ja katsoa, mihin tilanne kehittyy. Luultavasti kyseessä on vain perus flunssa tai vatsatauti, mutten saa kauhukuvia mielestäni ennen kuin H on täysin kunnossa.

-Massu

EDIT 29.7.2014:
Maanantai-iltana H:n tilanne äityi aika pahaksi, sillä kuume nousi 40 asteeseen ja vesiripuli muuttui hieman veriseksi. Siinä vaiheessa sanoin, etten aio katsoa tilannetta sivusta ilman tutkimuksia. Niinpä vietimme yöllä 4,5 tuntia Turun yhteyspäivystyksessä, josta käteen ei jäänyt kuin sairaslomatodistus H:le. Mitään kokeita tai muita tutkimuksia ei tehty koska "H:n vointi ei ulkoisesti näyttänyt kovin pahalta". Valitettavasti tilanne on edelleen sama: kaikki tulee hujauksessa toisesta päästä ulos ja kuume huitelee lähellä 40 astetta. Jollei tila pian parane, joutuu H kohta sairaalaan tiputukseen, sillä jo näiden helteiden takia on vaikeaa pitää huolta riittävästä nesteytyksestä.

Koko viikko paketissa

             Tällä viikolla olen aika vähän ehtinyt tai jaksanut istua tietokoneen äärellä, joten bloginikin on jäänyt hieman paitsioon. Paljon on kuitenkin tapahtunut ja ajattelinkin kirjoittaa pienen koosteen menneeltä viikolta (poislukien nuo neuvolakäynnit, joista kerroinkin jo viime tekstissä).
              Tiistaina kiertelin hieman kauppoja, sillä minun oli aivan pakko ostaa itselleni uudet rintaliivit. Varsinkin ympärysmittani oli kasvanut, sillä kohtuni on varmasti nostanut esim suolistoani tuohon rinnan korkeudelle. Ostin kaikkiaan kolmet kaarituettomat liivit, joista kahdet ovat imetysliivit. Voi hyvin olla, etteivät imetysliivit sovi minulle Esikon synnyttyä, mutta ainakin liivit ovat mukavat.
              Keskiviikkona työkaverini T tuli kylään kahden tyttärensä (2 ja 7v) kanssa. T oli nimittäin luvannut tuoda lastensa vanhoja vaatteita minulle ja nyt vihdoin saimme tapaamisajan sovittua. T:la olikin iso laatikollinen vaatteita mukana, joista suurin osa oli väritykseltään joko vaaleanpunaista tai lilaa. Säilytämme laatikon vaatteet varmuuden vuoksi vielä Esikon syntymään asti, sillä emme tiedä Esikon sukupuolta. Jos Esikko on tyttö, niin hänellä onkin jo melkoinen vaatesaalis odottamassa. Joukossa oli ihan muutama neutraalimpi vaate, joista tässä hieman kuvaa.

Kahdet sukkahousut kokoa 74.

Haalarit kokoa 86.

Oranssit potkuhoususut kokoa 60, valkoinen body kokoa 74, pöllöbody kokoa 68.

                Meillä oli keskiviikkona iltapäivästä myös perhevalmennus, viimeinen sellainen. Luennoitsija oli jo viime kerralla sanonut, että tämän kertainen valmennuskerta ei kestäisi kuin maksimissaan 1½h, mutta aika venyikin kahteen tuntiin. Kaikki äidit alkoivat loppua kohden olla todella kuumissaan ja osa jalotteli vähän väliä neuvolan käytävällä helpottaakseen joko turvotusta tai selkäsärkyjä. Aiheina tällä kerralla olivat imetys sekä vauvan hoito. Katsoimme videolta kolme pätkää, jotka käsittelivät imetystä, vauvan rytmiä, vaipan vaihtoa ja kylvetystä. Videopätkien välillä luennoitsija täsmensi videolla ilm enneitä asioitaja saimme esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Simme jälleen mukaamme muutaman esitteen vauvan ihokontaktista, imetysksestä sekä iskäksi tulosta. Ilmeisesti tuo isälle tarkoitettu esite on juuri otettu käyttöön, sillä vähän aikaa sitten lehdessä kerrottiin TYKS:n lanseeraamasta synnystysesitteestä.

Perhevalmennuksesta saadut lappuset.

Isyysopas

               Torstaina päätimme lähteä mökille viettämään helteistä päivää. Nuorempi isoveljeni liittyi seuraamme perheineen ja meillä olikin valtavan hauskaa. Erityisesti kummiyttöni L (8v) halusi viettää paljon aikaa minun kanssani. Päivä kului leppoisasti saunoen, uiden, grillaten ja mustikoita etsien. L ja hänen kaksossiskonsa S olivat käyneet juuri uimakoulun, joten he varsinkin olivat hyvin innoissaan uiskentelusta. Perheeni pienin N (5v) taas suhtautui veteen paljon varautuneemmin ja pysyttelikin vain kahluusyvyydessä.
                 Koko viikon aikana olemme kierrelleet myös huonekaluliikkeissä, sillä aiomme hieman muuttaa sisustustamme ennen Esikon syntyä. Päätimme lopulta lykätä (jälleen) muuttoamme uuteen asuntoon, sillä Esikko voi kuitenkin syntyä minä hetkenä hyvänsä, vaikka sovittuna muuttopäivänä. Minusta ei myöskään olisi paljoa muutossa tällä hetkellä apua, joten koitamme sinnitellä ensimmäiset vauvakuukaudet tässä meidän asunnossamme. Asuntomme on siis aika pieni kolmelle hengelle ja tämän hetkiset sisustusratkaisumme eivät ole ehkä järkevimpiä tämän kokoiseen asuntoon. Esim. hyllykkömme ovat tällä hyvin matalia, joten ne vievät suhteessa aivan liian paljon lattiatilaa. Olemmekin koittaneet nyt etsiä kaluisteita, joilla voisimme suunnata säilytystilaa enemmän ylöspäin, jotta lattiatilaa vapautuisi esim pinnasängylle tai hoitotasolle. Kalusteiden vaihtoon on muitakin syitä, sillä esim tv-tasomme on hyvin kömpelö ja rikkinäinen. Muutenkin sisustuksemme elementit ovat yhtä sillisalaattia, sillä kalusteet on koottu sekä minun, että H:n vanhoista tavaroista. Voitte kuvitella, että kalusteiden ostaminen tarkan insinöörimiehen kanssa ei ole kovin helppoa! Nyt olemmekin viettäneet paljon aikaa selaillen kuvastoja, kirjaten ylös hintoja ja värivaihtoehtoja sekä mitaten käytettävissä olevaa pinta-alaa. Ainoa, mitä olemme tähän mennessä saaneet ostettua, on yhtenäinen  petauspatja. Meillä oli ennen kaksi erillistä petauspatjaa, jotka eivät meinanneet millään ilveellä pysyä paikoillaan. Vanhoilla petauspatjoilla emme olisi voineet kuvitellakaan nukuttavamme Esikkoa koskaan välissämme, sillä hän olisi saattanut jäädä puristuksiin petauspatjojen väliin. Eilen ostimmekin keskihintaisen, suht kovan petauspatjan, jolle luvattiin pitkää käyttöikää.
                  Viikkoon on mahtunut myös muita pieniä tapahtumia mm. olemme käyneet uimassa Maarian altaalla sekä Moikoisissa sekä syömässä ulkona. Monista aktiviteeteista olen kylläkin joutuntu kieltäytymään, sillä olen uniongelmieni ja selkäkipujeni vuoksi ollut aika uupunut ja raihnainen. Nyt onkin hieman haikea mieli, kun H palaa huomenna taas töihin minun jäädessä viettämään sairaslomapäiviä kotiin.

-Massu

Tuplaneuvola

                 Tämä aamu oli varsinaista neuvolarumbaa, sillä kävin ensin omassa neuvolassa hoitajan luona perus neuvolakäynnillä ja sen jälkeen kävin toisessa neuvolassa lääkärillä. Hoitajalle menin jo klo 9.00 ja H:kin tuli mukaan.
                 Lapsen osalta kaikki näytti olevan kunnossa. Oma painoni nousee tasaiseen tahtiin ja kohdunpohjan korkeus kasvaa normaalivauhtia. Nyt raskausviikolla 31+0 kohdunpohjan korkeus oli 27 cm ja mitta menee jälleen aivan keskikäyrän mukaisesti. Verenpaineet pysyvät edelleen aika matalina, eikä turvotustakaan ole viime päivien helteistä huolimatta suuremmalti. Sydänäänet löytyivät nopeasti ja Esikon syke huiteli siellä 140 lyönnin paikkeilla/min. Esikko tosin riehui aika paljon juuri ennen sydänäänten kuuntelua, joten syke saattoi olla hieman yläkanttiin.
               Minua ohjeistettiin myös tekemään tarvittaessa liikelaskentaa jos en joinain päivinä tunnekaan Esikon liikkeitä normaalisti. Liikelaskenta tehdään makaamalla vasemmalla kyljellä ja pitämällä kirjaa liikkeistä. Liikkeitä pitäisi tunnin aikana tuntea vähintään 10-50 kpl. Jos liikkeitä ei kuulu, nautitaan kylmää mehua ja asetutaan uudelleen tunniksi tunnustelemaan liikkeitä. Jos liikkeitä tuntuu alle 10 tunnissa tai ei ollenkaan, otetaan yhteyttä joko neuvolaan tai synnytysosastolle. Ainakaan vielä minun ei ole edes tarvinnut laskeskella Esikon liikkeitä, sillä hän saattaa möyriä mahassa tuon 50 liikkeen verran jo yhdessä minuutissa.
               Sain lisäksi lähetteen laboratoriokokeisiin. Minulta otetaan vielä kerran perusverenkuva ja sitten jonkinmoinen gyekologinen koe. Tuosta gynekologisesta kokeesta ei kuollaksenikaan muista, mikä sen nimi oli, mutta nykyisin näyte otetaan kuulemma kaikilta raskaana olevilta naisilta raskauden loppuvaiheessa. Kokeessa mitataan jonkin elimistössä normaalisti elävän bakteerin määrä. Jos bakteeria on runsaasti kehossa, saatetaan kuulemma synnyttäjälle antaa synnytyksen yhteydessä antibioottia, jolla ehkäistään lapselle aiheutuvat tulehdukset. Noihin testeihin minun pitäisi mennä kun raskausviikkoja on kerääntynyt 35-36+6.
                   Lisäksi minulle varattiin seuraava neuvola-aika, joka onkin jo synnytystapa-arvio. Hassua ajatella, että raskauteni alkaa olla jo sellaisessa vaiheessa, että kohta mietitään jo synnyttämisen kulkua. Synnytystapa-arvio voidaan tehdä raskausviikosta 34 alkaen, mutta sikiön asentoa ja äidin tilaa on helpompi tutkia myöhemmillä raskausviikoilla. Neuvolani ajanvarauskalenteriin ei oltu kuitenkaan luotu vielä aikoja syyskuulle, joten varasimme ajan elokuun lopulle, jolloin raskausviikkoja olisi kertynyt 35+4. Hoitaja suositteli minua vielä soittelemaan neuvolaan myöhemmin jos aikaa voitaisiin vähän myöhäistää, mutta saisin kuulemma mennä arvioon myös nyt varattuun aikaan.
                     Klo 11.15 minulla olikin toisella puolella kaupunkia vielä lääkäriaika, jonka olin varannut tiistaina soittamalla neuvolaan. Muista neuvoloista ei löytynyt täksi viikoksi lääkäriaikaa, joten jouduin lähtemään vähän pitemmän matkan päähän. Samapa tuo, olihan minulla H kuskinani. Olin varannut ajan selkäkipujeni takia, jotka häiritsevät nykyisin paljon normaaliarkeani. Minun olisi pitänyt palata ensi maanantaina vielä muutamaksi viikoksi töihin, joten halusin saada lääkärin mielipiteen omasta työkyvystäni. Kerrottuani ongelmistani ja omasta työnkuvastani, lääkäri kirjoitti heti sairaslomatodistuksen äitiysloman alkuun asti. Olin aivan valtavan helpottunut, sillä olen stressannut tätä asiaa viimeiset lomaviikot aivan hirveästi. En vain tiedä, miten olisin selvinnyt enää fyysisestä yötyöstä, kunnen kerta saa öisin kunnolla nukuttua kipujen takia ja pienikin rasitus saattaa aiheuttaa selkääni tuntikausia kestäviä piinallisia kipuja. Lääkäri ei sen enempää halunnut tutkia selkääni, eikä hän edes kysellyt kivun laadusta tai paikasta. Minulle ei siis selvinnyt, mistä kivussani on loppujen lopuksi kyse, mutta luulen lantioni on löystynyt. Mm täältä löytyy hieman asiaa tästä ongelmasta. Lääkäri kuitenkin kehotti ottamaan mahdollisimman rennosti ja liikkumaan hyvin kevyesti. Hän myös varoitteli, että vaikka joinain päivinä saattaisikin tuntea olonsa hyvin energiseksi, niin ei kannata silti rempoa energisinä päivinäkään hirveästi. Riehuminen saattaa kostaua sitten illalla tai seruaavana päivänä pahoina kipuina. Nyt minulla onkin pari kuukautta aikaa järjestellä asioita Esikon syntymistä varten. Mitähän sitä oikein tekisi?

-Massu

Masu 30+4

             Selailin tänään blogini tekstejä ja huomasin, etten ole pitkään aikaan laittanut kuvaa kasvavasta mahastani. Jostain syystä maha ei ole suostunut kasvamaan ulospäin paljoakaan, vaikka kohdun kasvu muuten on ollut ihan normaalia. Varsinkin aamuisin turvotuksen ollessa vähäisintä, tunnen kantavani vain hieman pömpöttävää kaljamahaa, sillä vatsaa ei välttämättä meinaa edes huomata löysien vaatteiden alta. Kertyneistä kiloista minulla ei ole taaskaan mitään hajua, sillä en käy kotona vaa'alla. Perjantaina minut kuitenkin punnitaan mahdollisesti jopa kaksi kertaa, kun ensin piipahdan neuvolassa hoitajan luona, jonka jälkeen lääkäri arvioi vielä työkykyni.
                Tässä siis pari kuvaa vatsastani, kun raskausviikkoja on kerääntynyt 30+4.

Sivulta vähän suttuinen kuva

 

 

 

 

 

Vatsa edestä

-Massu

Itseään pitää joskus hemmotella

            Viikonloppuni oli (yllätys-yllätys) hyvin kiireinen. Lauantaina H:n lähdettyä aamupäivällä heittämään frisbeetä, päätin itse mennä kaupungille etsimään ompelukaavoja ja kankaita. En kuitenkaan löytänyt etsimääni, joten ajattelin muuten vain kävellä hetken kaupungilla. Kävelykadulla katsahdin eräälle terassille, jossa näinkin tutut kasvot. Istahdin M:n seuraan, joka oli tullut drinkille avopuolisonsa Ma:n kanssa. Loppujen lopuksi kävi niin, että lyhyt kaavojenhakureissu venähti hieman pitemmäksi, sillä olin kotona vasta klo 21.00. H:kin siis liittyi jossain vaiheessa seuraamme ja kvartettina kävimme mm. seilaamassa Jakke Jokilautalla edestakaisin Aurajokea, syömässä sekä Panimoravintola Koulun terassilla. Voin sanoa, että olin tuon auringossa vietetyn päivän jälkeen turvoksissa kuin ilmapallo. Sandalettini eivät meinanneet enää kotona edes irrota jaloistani...
              Sunnuntaiksi meidät oli kutsuttu toisen veljeni esikoisen 5-vuotissyntymäpäiville. Veljenpoikani T on melkoinen vekkuli, sillä hänellä on valtavan laaja mielikuvitus. Hän kertoilee jatkuvasti omia satujaan ja keksii leikin asiasta kuin asiasta. Veimme H:n kanssa T:le lahjaksi Volkkari-hippibussin (ihan sellaisen leikkiauton vain :) ). T oli viettänyt syntymäpäiviään jo monta päivää, sillä ensimmäiset vieraat olivat tulleet käymään jo perjantaina. Nyt vieraina olivat T:n äidinäiti miehensä ja miehen lasten kanssa sekä T:n kummisetä.
             Kiireisen viikonlopun jälkeen olikin ihanaa ottaa pieni aikalisä ja antautua hemmoteltavaksi. Olen kärsinyt viime viikkoina aika pahoista selkäkivuista ja ajattelin koittaa hierontaa hoitokeinona. Turussa on ainakin pari eri hierojaa, jotka tarjoavat suoranaisesti raskausajan hierontaa, mutta palveluita varmasti kannattaa kysyä myös muilta hierojilta. Minä päädyin erään tutun suosittelemana Hierontastudio Green Appleen. Olin varannut itselleni vähän pitemmän hierontotuokion, joka kesti kaikenkaikkiaan 1,5h. Mennessäni en osannut oikein odottaa mitään. Ajattelin, että minua hierotaan lähinnä selästä. Sain asettua hierontapöydälle kylkiasentoon ja vatsani sekä selkäni tuettiin tyynyjen avulla. Hieroja aloitti hieronnan oikeasta kyljestäni. Sitten hierottiin oikea käteni olkapäästä sormenpäihin. Sitten hierottiin vielä oikea jalka pakarasta varpaisiin asti. Sama toistettiin toiselle puolelle ja hieronta päätettiin hellään kasvosivelyyn ja päähierontaan. En tiedä, auttoiko hieronta kipuihini, mutta hoito kuitenkin rentoutti. Ja rentoutuminenhan on aina hyväksi, varsinkin raskausaikana. Jollei raskaana ollessaan siis kärsisi mistään kivuista tai jännitystiloista, niin suosittelen silti käymään edes pari kertaa ihan vain rentoutuksena hieronnassa. Tämänpäiväinen ilma ei kuitenkaan ollut kaikkein paras hierontailma, sillä minulle tuli ihan hiki hierottaessa. Lisäksi hieronnan jälkeen tulisi nauttia paljon nesteitä, jotta liikkeelle lähteneet kuona-aineet poistuisivat virtsan kautta. Helteellä saattaa olla ylipäätään vaikeaa pitää nestetasapainostaan huolta, joten minun on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota nesteiden nauttimiseen. Varasin suoraan parin viikon päähän toisen hieronta-ajan. Pitänee hieman tarkkailla omaa oloaan seuraavien päivien aikana, sillä joissain tapauksissa hieronta voi vaikuttaa raskaana olevan kehoon jopa negativiisesti. Siksi hierontaa ei suositellakaan jos raskauden kulussa on ollut jotain ongelmia tai epäillään esim. raskausmyrkytystä. Valitettavasti minulle tulikin jo tämän päivän aikana aika pahoja kiputiloja sekä supistuksia, joista aionkin huomenna soitella neuvolaan. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa, eikä minun tarvitsisi peruuttaa seuraavaa hieronta-aikaani.

-Massu

Raskausajan lääkekaappi

           Raskausaikana ei joudu olemaan tarkkana ainoastaan ruokavalionsa vaan myös lääkekaappinsa sisältönsä kanssa. Hyvin monet lääkkeet ovat kiellettyjä raskaana ollessa tai imettäessä tai lääkkeiden vaikutuksia sikiöön ei ole tutkittu. siksi kannattaakin aina kysyä neuvoa vielä lääkäriltä ennen minkään (myön käsikauppavalmisteiden) käyttöä ollessaan raskaana.

Kaikki tarvitsemani purnukat

             Soittaessani ensimmäisen kerran äitiysneuvolaan, minua kehotettiin hankkimaan raskausvitamiineja. Olin jo aikaisemmin syönyt monivitamiinivalmisteita lähes päivittäin, mutta nyt minun pitikin vaihtaa aikaisemmat vitamiinikapselit ihan erityisiin "raskausvitamiinivalmisteisiin". Erona "tavallisiin", raskausajan vitamiineihin ei ole lisätty ollenkaan A-vitamiineja ja foolihapon määrää on saatettu korottaa. Erityisesti raskauden alkuvaiheessa olisi hyvin tärkeää nauttia tarpeeksi foolihappoa, jotta sikiön (tai tässä vaiheessa vielä alkion) selkärangan hermoputki sulkeutuisi normaalisti. Hermoputken normaali kehittyminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä muuten seuraavat kehitysvaiheet saattavat jäädä kokonaan tapahtumatta tai ne ovat hyvin vaillinaisia. Pahimmassa tapauksessa häiriö voi johtaa jopa alkion kuolemaan. Asiasta ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa paineita, sillä normaalilla ruokavaliolla voi jo taata tarvittavan foolihapon saamisen, sillä foolihappoa saa mm. kananmunan keltuaisesta, vehnäleseistä, ruisleivästä sekä pavuista. Raskausvitamiinin sisältämällä foolihapolla vielä varmistetaan tuo saanti. Tuo A-vitamiiniasia taas on hieman kinkkisempi juttu. A-vitamiinin tarve nimittäin kasvaa raskaana ollessa jonkin verran, koska vitamiinia tarvitaan myös sikiön tarpeisiin. A-vitamiinia tarvitaan mm. luuston kehitykseen, hämäräön muodostumiseen ja immuunivasteen saavuttamiseen. Sikiö on kuitenkin varsinkin alkuraskaudesta hyvin herkkä ylimääräiselle A-vitamiinille, joka voi rasvaliukoisena vitamiinina vielä kertyä elimistöön. Tämän yliannostusriskin vuoksi A-vitamiinia ei suositellakaan otettavan vitamiinilisistä, vaan normaalista ruoasta. Hyviä A-vitamiinin lähteitä ovat mm. munankeltuainen, maitotuotteet, porkkana, hedelmät sekä vihreät ja keltaiset kasvikset. Maksa sisältää eniten A-vitamiinia, mutta maksaa nauttiessa A-vitamiinia voi taas kertyä liikaa. Siksi raskaana ei tulisikaan syödä paljoa maksaa, vaikka yhden maksalaatikkoannoksen syöminen sillöon tällöin ei vielä teekään pahaa. A-vitamiinin liika-saanti voi aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä, MUTTA USEIMMITEN altistuksen pitää olla pitempiaikaista.

Raskausvitamiini. Minusunit alkoivat olla loppu, joten ostin tilalle lähiapteekista löytyneitä Multivitoja.

                 Raskausvitamiinien lisäksi otan joka päivä myös ylimääräistä magnesiumia sekä maitohappobakteereja. Minun oli muutama viikko sitten lisättävä magnesium omaan vitamiiniannokseeni, sillä kärsin päivittäisistä (ja myös öillisistä) jalkakrampeista. Nyt muutaman viikon kuurin jälkeen krampit ovat kadonneet. Maitohappobakteeria syön taas siksi, että elimistölläni on taipumus hiivan liikakasvuun. Sen oireina minulla on ollut mm. vatsan turvotusta, väsymystä, päänahan ongelmia sekä sammasta.

Maitohappobakteerit sekä magnesiumkapselit

                 Hetkellisiä ja kovia kiputiloja varten judun joskus turvautumaan Panadoliin. En tosin mielelläni näitä ottaisi, sillä minua arveluttaa ylipäätään kipulääkkeiden syöminen raskausaikana, eikä Panadoleilla useinkaan ole minulle mitään vaikutusta. "Normaalisti" olen joutunut esim. kuukautiskipuihin syömään vahvoja Buranoita, mutta ibuprofeenia ei saisi raskauden aikana nauttia. Varsinkin raskauden loppuvaiheessa ibuprofeeni saattaa vaikuttaa sydämen, heuhkojen ja munuaisten kehitykseen. Meillä on tuommoinen iso "tukkupakkaus" siksi, että H:le määrättiin keväällä Panadolia akuutteihin vatsakipuihin. Myös annoskoko on aika suuri, mutta onneksi tabletit voi myös puolittaa. Toinen "akuuttilääke", jota olen käyttänyt on Rennie. Työpaikkalääkärini määräsi minulle Rennietä jo alkuraskauden pahoinvointiin, mutten sillon saanut siitä paljoakaan apua. Toisen raskauskolmannen aikana aloin kuitenkin kärsiä muutenkin lähes joka aterian jälkeisestä närästyksestä, joten silloin Rennieistä oli todella apua. Nyt närästys on hieman helpottunut, mutta kannan silti aina mukanani muutamaa tablettia varmuuden varalta.

Rennie ja Panadol

                 Monet raskaana olevat joutuvat myös ottamaan lisärautaa purkista rauta-arvojen laskettua liian alas. Omat rauta-arvot ovat vielä suht hyvät, joten en ole joutunut lisäämään rautaa päivittäiseen vitamiinikoktailiini. Ihminen tarvitsee rautaa, koska se kuljettaa veressä happea, osallistuu verisolujen kehitykseen ja toimii apuaineena erilaisissa solutason kemiallisissa reaktioissa. Rauta-arvojen kannattaa synnyttämään mennessä olla kunnossa, sillä äiti voi menettää synnytyksen aikana paljonkin verta. Raskauden aikana taas rautaa tulee saada tarpeeksi, koska veren määrä raskaana olevan naisen kehossa kasvaa ja verta tarvitaan myös sikiölle.
                  Toivottavasti kukaan ei saanut sydänkohtausta "pelotellessani" puutostiloilla tai valmisteiden vaikutuksilla. Näissäkin asioissa maalaisjärki auttaa aika pitkälle ja lääkäriin voi onneksi aina ottaa yhteyttä. Myös apteekista voi kysyä, mutta apteekkarit eivät mielellään suosittele mitään valmisteita raskaana oleville. Apteekit eivät nimittäin halua ottaa sen enempää vastuuta raskaudenajan ongelmista, joten paras asiantuntemus näihin asioihin löytyy neuvolasta.

-Massu

Itkuvirsi

                 Viitisen viikkoa sitten puhkuin energiaa ja ajattelin selviäväni raskauden loppuun asti täysin ongelmitta ja kivuitta. Selkäsärytkin tuntuivat olevan tipotiessään ja ajattelin jopa pystyväni ehkä tekemään töitä äitiysloman alkuun asti. Valitettavasti tuo kaikki tuntuu nyt vain haaveunelta, sillä selkäkipuni ovat palanneet korkojen kera. Oma avuttomuuteni ja heikkouteni saa minut välillä itkemään, sillä olen tottunut olemaan fyysisesti vahva. Olen kestänyt kaikenmoiset kivut jopa tyhmän jääräpäisesti ja olen aina lykännyt kaikkia kivunlievityskeinoja.
                  Tällä hetkellä arkeni pyörii lähinnä näiden selkäkipujen ympärillä, sillä joudun suunnittelemaan kaikki menemiseni ja tulemiseni niiden mukaan. En voi lupautua pitempiaikaisiin aktiviteetteihin tai reissuihin, sillä en osaa ennustaa selkäni vointia. Se, että olen tänään saanut nauttia kivuttomista hetkistä ei kerro, miltä minusta tuntuu huomenna. Minua harmittaa myös H:n puolesta, sillä hänkin on joutunut loman aikana tinkimään omista menemisistään. Tuntuu kurjalta kuulla, missä kaikkialla H haluaisi vielä käydä kanssani tulevan viikon aikana: Lappeenranta, Kotka, Jyväskylä, Hanko, Summer Sound Festivalit yms. Meillä on ympäri Suomea tuttuja ja sukulaisia, joista monet odottavat meidän tulevan ennen lapsen syntymää kylään. Mutta minkäs teet, kunnen pysty istumaan enää autossa puolta tuntia pitempään ilman, että selkääni särkee, jalkani puutuvat tai minulle tulee huono olo. H koittaa parhaansa mukaan ymmärtää ja auttaa, muttei hän silti täysin käsitä, miten turtunut olo minulla on. Kivut saattavat vaivata minua koko päivän ajan, enkä välttämättä saa edes öisin nukuttua. Ja mitä vähemmän ihminen saa nukuttua, sitä herkemmäksi hän tulee kivulle.
                 Minulla on edelleen apuvälinelainaamosta saamani selkätuki, mutta se on jäänyt todella vähälle käytölle. Ei nimittäin minun kohdallani helpottanut lainkaan oloa. Parhaaksi kivunlievityskeinoksi tällä hetkellä olen todennutkin lämpöhoidon. Eilen nukkumaan mennessäkin täytin kuumalla vedellä pullon, jota H sitten pyöritteli selässäni nukkumaan mennessä. Auttoi se vähän, muttei vienyt kipuja kokonaan pois. Maanantaiks minulla on varattuna 90 minuutin aika hierojalle, joka on erikoistunut nimenomaan raskaana olevien naisten hierontaan. Kädet ristissä toivon saavani jotain helpotusta sielä. Toisaalta minusta tuntuu, ettei hieronta vie kaikkia kipuja pois, sillä osa kivuista ainakin omasta mielestäni tulee nivelten löystymisestä ja selän virheasennosta.

Selkätuki suljetaan edessä olevien hakasten avulla.

Selkätuen kiristysmekanismi... muistuttaa lähinnä keskiaikaista kidutusvälinettä, jolla laihimmankin neitosen jenkkakahvat saadaan esille

                   Istuessani jonkin aikaa tänään yksin kotona minulle tuli todella pakottava tarve lähteä liikkumaan. En enää jaksaisi tätä säryn ja pakotuksen kanssa olemista. Päätin lähteä metsään, sillä olen niin kaivannut luonnon helmaan ja vaihteleville lenkkipoluille.

Lähdinpähän lenkille

Lähdin silläkin uhalla, että illemmalla aktiivisuuteni kostautuisi juimivana särkynä. Kallioilla ja lenkkipoluilla samoillessani mieleni valtasi haikeus, sillä muistin vuosi sitten kirmanneeni täyttä juoksua samoilla kallioisilla poluilla intoa puhkuen.

Lenkkipolku

Muistan, miten mättäät, juurakot ja kivenlohkareet vilisivät silmissäni, kun juoksin maastossa kuin pieni sopuli. Kaipaan tuota energiaa, hikeä ja sykettä. Minun on kuitenkin maltettava mieleni. Jos nyt ryhtyisin polkujuoksuun, kärsisin seuraavat päivät ankarista selkä- ja vatsasäryistä.

Kallion päältä

Hengähdyshetki

Lenkillä katsahdin haikein mielin myös mustikkamättäitä, sillä tiedän apajoiden jäävän tänä vuonna muiden kerättäviksi. En jaksa millään kyykistellä tuntikausia mustikkamättäältä toiselle, vaikka miten haluaisin. Aikaisempina vuosina olen saattanut viettää päiväkausia mustikkametsällä, mutta tänä vuonna joudun kävelemään mättäiden ohi.
                    Ainoa helpotus tämän hetkiseen melankoliaani on se, että tiedän tilanteeni helpottavan jossain vaiheessa. Nämä kivut ovat kuitenkin siinä mielessä positiivisia, että ne johtavat ihanaan asiaan, esikoisemme syntymään. Huomenna minulla tulee täyteen tasan 30 raskausviikkoa, joten enää olisi n. 10 viikkoa jäljellä! Jos joudun elämään nuo 10 viikkoa näiden samojen tai vielä pahempien kipujen kanssa, ei minun auta muu kuin sopeutua. 10 viikkoa on kuitenkin aika pieni osa elämästäni. Ei kai pitäisi valittaa sillä "aina jollain muulla menee huonommin"...

-Massu

Siis tosi noloo!!!

            Luin jo aikoja sitten vau.fi -sivustolta artikkelin, jonka otsikkona oli "5 asiaa, jotka lapsesi näkee kotona -halusi tai ei!" Huvittuneena luin tekstiä, sillä aloin heti miettiä, mitä "kauheuksia" meidän lapsemme tulee ehkä kotonaan näkemään. Mieleeni tuli ainakin seuraavanlaisia asioita:

1. Vanhemmat (varsinkin äiti) hilluvat kotonaan alasti
Jos nyt totta puhutaan, voisin käyskennellä kotona varsinkin lämpimillä ilmoilla aina alasti. Varsinkin aamuisin viihdyn pitkiäkin aikoja ilman rihmankiertämää.

2. Isä kiroaa sopimattomassa tilanteessa tai paikassa
Itsekin saatan välillä kirota, mutten tee sitä koskaan vähääkään tuntemattomammassa seurassa tai lasten kuullen. En ole myöskään kironnut koskaan vanhempieni seurassa. Siksi taidankin olla niin herkkä mieheni kiroamiselle, sillä H tosiaan saattaa kirota joskus aivan huomaamattaan ja hyvin sopimattomassa seurassa.

3. Äiti koittaa saada rintansa pyörimään joko hytkyen tai ravistellen
Tosiaan, elän myös burleski-taiteilijan elämää, johon kuuluu olennaisesti tasseleiden pyöritys. Jollet tiedä, mitkä tasselit ovat tai miten niitä pyöritetään, käy katsomassa vaikka tämä YouTube -video!

4. Vanhemmat alkavat tanssia tai laulaa hullun lailla kuin salaman iskusta
Ja tätä ei tapahdu vain kotona, vaan välillä on ihan mukavaa laulaa operettia kauppatorilla tai järjestää mini-ravet liikennevaloissa. Myös kaikenmoinen twerkkailu ja booty-sheikkailu onnistuu varsinkin äidiltä... isä tosin koittaa joskus matkia...

5. Äiti tai isä toteaa: "Mä meen nyt kakalle!"
Jostain syystä tämä kuulostaa aina yhtä hauskalta aikuisen sanomana... Lausahdukseen voi hyvin yhdistyä myös housujen laskeminen valmiiksi jo ennen vessaan menoa (tätä tosin tapahtuu vain omassa kodissa).

6. Äiti mököttää
Ah, siinäpä vasta hyvä tapa riidellä! Sorrun tosiaan välillä mököttämiseen sen sijaan, että oikeasti puuttuisin asioihin.

7. Äiti näyttää hyvin huolittelemattomalta
Tykkään laittautua ja puunata itseni JOSKUS (siis lähinnä silloin, kun olen menossa esiintymään tai juhliin), mutta useimmiten saatan lähteä liikenteeseen edes vilkaisematta peiliin. Usein minulla saattaakin olla hammastahnaa poskessa, hilloa paidalla ja tukka takussa kun lähden jonnekin. Koska meikkaan todella harvoin, meikattuna usein unohdan naamassani olevat aineet. Niinpä ei ole mitenkään tavatonta, että huomaamattani hierustan antaumuksella ripsivärini pitkin poskia.

Noh, tässä nyt tuli mieleen ainakin nuo seitsemän asiaa. Haastankin kaikki lukijat ja blogin kirjoittajat kirjoittamaan joko kommentteihin tai omaan blogiinsa samanlaisen listan omasta elämästään!

-Massu

Perhevalmennus

             Sain pari viikkoa sitten postin mukana Turun kaupungin lähettämän kutsun perhevalmennukseen. Normaalisti Turun neuvolat tarjoavat kolme perhevalmennuskertaa ensi kertaa lastaan odottaville vanhemmille, mutta tällä kertaa aiheet oli jaettu vain kahteen kertaan. Ensimmäinen pidettiin siis tänään ja toinen on ensi viikon keskiviikkona samaan aikaan ja samassa paikassa eli äitiysneuvolan tiloissa. H taas nurisi, ettei millään jaksaisi lähteä mukaan sillä "kävimmehän jo Turun Hyvinvointitoimialan tarjoamalla synnytysluennolla" (HUOM! Luentosarja alkaa taas alusta syyskuussa, tällä kertaa kulttuurikeskus Vimmassa. Luentojen sisältöihin voi käydä tutustustumassa lataamalla tiedoston täältä). Sain kuitenkin H:n houkutueltua mukaani selitettyäni, ettei hänen tarvitsisi osallistua kuin kahteen luentoon ja ainoastaan tämän esikoisen kohdalla.
             Tällä kertaa aiheena oli yksinkertaisesti synnytys, vaikka kutsun mukaan luennon olisi pitänyt käsitellä myös imetystä. Paikalle oli sapunut n. kymmenkunta äitiä, osa yksin, osa puolison tai tukihenkilön kanssa. Meille oli varattu tila äitiysneuvolan odotushuoneesta, jonne television eteen oli koottu riveihin penkkejä. Aluksi meidän piti jakautua kahteen ryhmään: miehet ja naiset. Saimme ryhmissä miettiä erilaisia asioita, mitä tulisi mieleen sanasta synnytys. Papereihin tuli kirjoitettua mm. seuraavanlaisia sanoja: kipu, pelko, sektio, ilo, suoritus yms. Noh, tehtävällä ei sen suurempaa funktiota ollut, lähinnä ehkä vain koitettiin rentouttaa ilmapiiriä. Luennoimassa meillä oli kätilöksi opiskeleva terveydenhoitaja. Hän kertoi niin synnytykseen valmistautumisesta, synnytyksestä kuin synnytyksen jälkeisestä sairaala-ajasta hyvin laajasti ja yksityiskohtaisesti. Monet asiat olin kuullut jo tuolla Hyvintointitoimialan luennolla, mutta uusiakin vinkkejä ja neuvoja tuli. Itseäni ei oikeastaan synnytys pelota (vielä) laisinkaan, mutta toki olen halukas tietämään eri vaihtoehdoista ja välineistä. Katsoimme välillä videolta Turun ammattikorkean tekemää videota, jossa näytettiin synnytysosastoa ja sen toimintaa. Videolla demonstroitiin, miten synnytys lähtisi käyntiin ja miten koko toimitus sujuisi sairaalassa. Verta ja huutoa ei kuitenkaan filmillä nähty, vaikka amerikkalaisista elokuvista voisikin saada sellaisen kuvan... Välillä luennoiva hoitaja pysäytti filmin kertoakseen lisätietoa esim kivunlievityksestä, synnytysasennoista tai synnytykseen valmistautumisesta. Saimme mukaamme myös paljon monisteita, joissa oli paljon hyödyllistä tietoa: kuvallisten ohjeet mahdollisista synnytysasennoista, ohjeet synnyttävän äidin hierontaan, tarvikelista sairaalaanlähtöä varten, vinkkejä loppuraskauden helpottamiseen, ohjeita isälle ja ohjeita välilihavaurioiden ehkäisemiseksi. Papereissa oli myös ohjeet siihen, milloin oikeasti kannattaisi lähteä sairaalaan. Sairaalaankaan ei välttämättä oteta aivan heti sisään, vaikka supistukset olisivatkin säännöllisiä tai lapsivesi olisi mennyt. Onneksi synnytysosastolla osataan kertoa, pitääkö vielä lähteä kotiin odottamaan vai saako jäädä synnyttämään. Aina voi siis soittaa synnytysosastolle tai käydä paikan päällä varmistamassa tilanteen.

Perhevalmennuksesta saatuja lippuja ja lappuja

                Luennolla istuminen oli täyttä tuskaa, sillä koko valmennus kesti n. 2h. Normaalisti valmennuskerrat ovat paljon lyhyempiä, mutta koska nyt kerrat oli jaettu kolmen sijaan kahteen, yhden valmennuskerran pituuskin kasvoi. Oli siis todellakin ymmärrettävää, ettei imetysasioita ympätty tämän kerran luentoon. Selkääni ja vatsaani särki jo varmaan 10 min istumisen jälkeen niin, että kiemurtelin loppuluennon ajan levottomasti. H välillä katsahti minuun kysyen, selviänkö loppuun asti. Hammasta purren ja asentoa jatkuvasti vaihtaen kuuntelin luennon loppuun asti, vaikka jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantuikin täysin. Loppujen lopuksi H:kin taisi taas olla ihan iloinen siitä, että oli vaivautunut mukaan. Tai hän ei ainakaan pahemmin valittanut mistään lähtiessämme. Viikon päästä perhevalmennuksen aiheina ovat imetys ja lapsen hoito.
                Nyt vetäydyn parvekkeen puolelle nauttimaan kupin kahvia, eilen leipomaani pullaa sekä tänään torilta haettuja mansikoita. Ah, tätä kesää, kun voi iltaan asti istuskella omalla parvekkeella nauttien lämpimistä ilmoista ja auringon paisteesta <3

Kahvihetki parvekkeella

-Massu

Ja rahaa palaa...

                  Mitäpä muuta lomalainen lomarahoillaan tekee, kuin laittaa ne kiertoon! Ainakin tämän päivän jälkeen tuli taas sellainen olo, sillä rahaa tuli hassattua kaikenmoisiin vauvahömpötyksiin ihan olan takaa. Meidän PITI lähteä tänään ajamaan kohti Lappeenrantaa, mutta pahoiksi äityneiden selkäkipujeni vuoksi joudumme varmaan jättämään koko reissun välistä. Niinpä keksimme kaikkea muuta "oheistoimintaa".
                  Kävimme aamupäivästä pienen Kela-rumban jälkeen Kaarinassa lastenkirpputori Seesamissa. Olen tähän mennessä siis kierrellyt lähinnä "perus sekakirppiksiä", mutten ole löytänyt niistä Esikolle oikein mitään. Tavallisilla kirppiksillä lastenvaate- ja tavaratarjonta on aina hyvin vaihtelevaa ja mielestäni niistä löytyvät vaatteet ovat usein olleet joko rikkinäisiä, todella nuhjaantuneita tai ylihinnoiteltuja. Poikkeuksiakin toki löytyy! Seesam olikin itselleni todella positiivinen yllätys, sillä tarjontaa oli runsaasti, paikka oli siisti, vaatteet olivat hyvässä kunnossa ja hinnat kohdallaan. Monesti olen niin kaupoissa kuin kirppotoreillakin tuskaillut sen ongelman kanssa, etten edelleen tiedä Esikon sukupuolta. Sukupuolineutraalien vaatteiden löytäminen on ollut yllättävän hankalaa, ellei sitten halua pukea lastaan pelkkään valkoiseen ja harmaaseen. Seesamilta löytyi kuitenkin rutkasti neutraaleja vaatteita. Hassasin Seesamiin kaiken kaikkiaan 7€ saaden summalla seitsemän vaatetta. Tässäpä kaikki ostokseni:

Raitabodyja, ruskeasävyinen kokoa 60, oranssi kokoa 70 ja vihreä kietaisubody kokoa 60 (persikanvärinen uloke kuvan alareunassa on vatsani pullottavalla navalla, sillä ne halusivat välttämättä tunkea kuvaan :) )

Kaksi bodya, pandakuvioinen kokoa 62 ja risukuvioinen kokoa 56.

Kahdet puolipotkuhousut, tattihousut kokoa 56 ja harmaat kokoa 60.

              Kirpputorivaatteet eivät todellakaan jääneet päivän ainoiksi ostoksiksi, sillä kävimme ehkä sadannen kerran lastentarvikekaupassa tutkimassa lastenvaunuja. Olemme siis tehneet tarkkaa vertailua eri valmistajien ja mallien välillä. Kriteereinämme ovat olleet kevyt ja pieneen tilaan taittuva runko, helppokäyttöisyys sekä edullinen hinta. Emme lopulta huolineet H:n serkun tarjoamia kankeita ja suuria Emmaljungia, vaikka olisimmekin saaneet ne hyvin edullisesti. Päädyimme lopulta tilaamaan tänään Baby town -liikkeestä Tutekin Grander-vaunut. Viime viikolla kävimme sovittelemassa kyseisiä vaunuja autoomme ja ne menivät lähes naurettavan pieneen tilaan. Toinen vielä pienempää tilaan menevä malli olisi ollut Baby joggerin City Elite, mutta sen hinta olisi ollut vaunukoppineen ja ratasosineen lähes kaksinkertainen Tutekin samanmoiseen kokonaisuuteen verrattuna.

Baby joggerin runko taitettuna

Koko Baby jogger vaunukopan kera

H koitti tilata Baby joggereita suoraan Amerikasta paljon edullisempaan hintaan, mutta mikään liike ei suostunut toimittamaan vaunuja Suomeen. Niinpä päädyimme siis tilaamaan Tutekit suoraan liikkeestä. Samoja vaunuja voi tilata myös Baby town'n nettikaupasta, mutta liikkeestä tilattuna hinta on parikymppiä halvempi.  Koko pakettiin kuuluu siis metallirunko, ratasistuin, vaunukoppa, hoitolaukku, runkoon kiinnitettävä aluslaukku, hyttysverkko sekä sadesuoja. Saimme valita rattaidemme rungon, sekä vaunuosien värityksen. Rungosta tulee musta ja vaunukoppa sekä ratasosa ovat rusehtavat. H olisi halunnut rungon kromattuna, mutta olisimme joutuneet pulittamaan siitä hieman ekstrahintaa. Vaunujen pitäisi tulla n. kolmen viikon sisällä. Esittelen vaunuja silloin varmaan hieman tarkemmin, sillä en ottanut niistä edes kunnon kuvia. Ainoat kuvat on otettu tilanteesta, jossa olemme purkaneet vaunujen rungon osiksi automme takakonttiin:

Tutekin runko taitettuna

Oman haasteen tuohon auton pakkaamiseen tuo takakonttimme pieni tila, joka on vieläpä muotoiltu aika hankalasti. Automme on nimittäin hybridi, joten isot akut vievät osan tavaratilasta. Käydessämme eilen Vauvatalo Johannassa myyjä koitti väkisin myydä meille isoja ja kolhoja Emmaljungia, koska ne menivät hänen mielestään todella pieneen tilaan. Myyjän nähtyä automme takakontin, ei hänkään enää pitänyt vaunuja kovin kompakteina. Noh, eivät ne toki vieneet ihan niin paljoa tilaa, kuin H:n serkun tarjoamat Emmaljungat, mutta olivat Baby Joggereihin ja Tutekeihin verrattuna paljon suuremmat ja hankalammin pakattavat.

Emmaljungan yhdistelmävaunut

Vähän vielä oma vaunuvalinta mietityttää, sillä en tiedä kyseisestä vaunuvalmistajasta paljoakaan. H toki on tehnyt tapansa mukaan hurjasti pohjatutkimusta. Toivottavasti emme joudu pettymään! Onneksi vaunuilla on kuitenkin kahden vuoden takuu ja vaunuja myyvä liike sijaitsee kotikaupungissamme. Mahdollisten ongelmien ilmetessä ei siis tarvitsisi matkata kauas tai koittaa hoitaa asiaa sähköpostein tai puheluin. Toki nyt on helpottunut olo siitä, ettemme joudu enää ravaamaan lastentarvikeliikkeissä, eikä minun tarvitse seurata vierestä, kun H tekee vaunuista exel-taulukkoja...

-Massu

Barbapapa ja Pikku-ruu

         Viime viikolla sain jälleen hakea postista paketin, joka sisälsi jotain Esikkoa varten. Eräs työkaverini nimittäin kertoi saaneensa omana odotusaikanaan neuvolan terveydenhoitajalta hyvän vinkin. Hoitaja oli kehottanut kollegaani soittamaan jotain tiettyä sävelmää aina nukkumaan mennessä, jolloin lapsi oppisi rauhoittumaan sävelmän kuullessaan. Kollegani olikin vinkin saatuaan hankkinut soittolelun, jonka hän oli asettanut aina makuulle mennessään vatsalleen soimaan. Hänellä ei kuulemma ollut koskaan ongelmia kummankaan lapsensa nukuttamisen kanssa, vaan lapset olivat pienenä aina nukahtaneet tutun soittolelun soitantaan. Ajattelin kokeilla samaa, joten ostin http://www.babystyle.fi/ -nettikaupasta Barbapapa-soittolelun (kyseisestä nettikaupasta löytyy myös muita veikeitä soittoleluja!). Nyt olen muutamana päivänä  yö- ja päiväunille mennessäni asettanut sinisen Barbapapan soittamaan tuiki tuiki tähtöstä vatsalleni. Lelun päässä on sidottava lenkki, josta sen voi sitoa esim. pinnasängyn reunaan tai vaunukopan kahvaan. Vielä Esikko ei ole tottunut sävelmän aikana rauhoittumaan, sillä yleensä hän alkaa vain potkia vimmatusti musiikin alettua. Ehdollistuminen vaatinee siis useampia toistokertoja. Toki soittolelun käytössä on se riski, että Esikon lopulta oppiessa nukahtamaan soittolelun avulla, hän tarvitseekin sen aina nukahtaakseen. Katsotaan nyt ensin, oppiiko Esikko edes tunnistamaan Barbapapa-sävelmän.

Barbapapa ja kantoliina taitettuna

           Olen raskauden alusta lähtien suunnitellut hankkivani Esikkoa varten joko kantoliinan tai kantorepun. Olen saanut monilta tutuilta paljon positiivista palautetta kummankin käytöstä, joten hankinta tuntui ehdottomalta. Koska Baby style -verkkokaupassa myytiin myös kantoliinoja, ostinkin myös sellaisen samalla kertaa. Kantoliinassa on se hyvä puoli moniin kantoreppumalleihin verrattuna, että kantoliinaa voi käyttää heti lapsen synnyttyä. Monissa kantorepuissa tuki ei riitä vauvan pään kannattelemiseen tai kantorepun tila on liian suuri niin pienelle rääpäleelle. Kantoliinan kireyttä voi kuitenkin säädellä täysin vauvan koon mukaan ja sen sisässä voi lasta myös imettää. Valitsin värivaihtoehdoista totta kai oman suosikkini eli punaisen. Väri ei siis millään lailla viittaa Esikon sukupuoleen (sillä emme edes vielä tiedä sukupuolta). Halusin värin olevan omaa silmääni miellyttävä, koska tavallaan kantoliina on myös oma vaatteeni: peittäähän se ison osan ylävartalostani. Liina on 4,4 metrinen trikookangas, joka voidaan sitoa lapsen kantoa varten monilla tavoilla. Lasta voi kantaa liinan sisällä niin edessä, takana kuin lantiollakin. Kantoliinaa voi käyttää jopa siihen asti, kun lapsi painaa 15-18 kiloa (siis jopa 4-vuotiaaksi). Lisäksi valitsemani Pikku-ruu -kantoliina on Suomessa valmistettu! Kantoliinan mukana tuli nipullinen sitomisohjeita, joita olenkin tässä pariin otteeseen harjoitellut. Harjoittelu on vain hieman hankalaa ilman lasta tai edes lapsen kaltaista esinettä. Pitänee seuraavalla kerralla tunkea vaikka täytetty muovikassi liinan sisään, ellen muuta keksi. Toivottavasti sitomiset alkavat sujua viimeistään Esikon synnyttyä, jolloin hänen kuljettamisensa helpottuisi paljon. Nyt liina pitäisi käyttää vielä pesussa, jotta kaikki mahdolliset väri- ja kemikaalijäämät huuhtoutuisivat pois.

Kantoliinan käyttö- ja sitomisohjeet

-Massu

Kesämeininki

          Kesälomapäivät vain kuluvat ja tekemistä riittäisi vaikka naapurillekin. Tämän viikonlopun olemme taas reissailleet ihan kunnolla, sillä H:n kummityttö A(veljensä tytär) täytti 3 vuotta. Yhdistimme samaan reissuun myös muiden sukulaisten tapaamista ja muuta mukavaa.
            Lähdimme jo perjantaina aamupäivästä ajelemaan Tampereelle, jossa olimme luvanneet kyläillä serkkuni luona. Serkkuni on ollut minulle varsinkin lapsuudessani hyvin rakas ja vietimmekin paljon lomia yhdessä. Jollemme nähneet muuten, niin olimme kirjeenvaihdossa. Nyt pääsimmekin ensimmäistä kertaa vierailemaan serkkuni ja tämän aviomiehen nykyisessä asunnossa, jossa serkkuni oli valmistanut meille keittolounaan. Aika kului hirmuisen nopeasti hyväss seurassa, emmekä huomanneetkaan kun päivä alkoi taittua lähes iltaan. Sain samalla reissulla toimitettua erään tärkeän tehtävän, sillä pyysin serkkuani puolisoineen lapsemme kummeiksi. Saimme myöntävät vastaukset, mistä olen erittäin hyvilläni. Kummiasiaa miettiessäni serkkuni tuli nimittäin aivan ensimmäisenä mieleen.
               Yöksi matkasimme Tampereelta vähän matkan päähän maaseudulle H:n äidin luokse. Anopin nykyinen mies paisteli meille makkarat sillä aikaa kun me H:n kanssa saimme saunoa. Päivän matkustaminen ja seurustelu olivat tehneet tehtävänsä, joten väsähdin todella nopeasti.
              Todella huonosti nukutun yön jälkeen söimme aamupalaa ja odottelimme, että kello tulisi vähän yli yksi. Lähdimme sitten takaisin Tampereelle H:n veljen luo viettämään niitä synttäreitä. Lapset eivät olleet vielä kotona, sillä he olivat olleet muutaman päivän isovanhempiensa luona. Meidän ei tarvinnut odottaa lapsia kuitenkaan kauaa, sillä n. tunnin sisällä lapset isovanhempineen saapuivat paikalle. A:lla oli tainnut olla äitiään ikävä, sillä hän takertui äitiinsä kuin takiainen ja häntä harmitti ihan kaikki. Lahjoja jaettaessa A vain seisoskeli hämmentyneenä, eikä osannut avata yhtäkään lahjaa. Lopulta A:n veli L avusti lahjojen avaamisessa. Pikkuhiljaa A hieman piristyi saatuaan sisuksensa täyteen pullaa ja keksiä. Loppupäivän hän leikkikin innoissaan mm. antamillamme leikkivihanneksilla, joista hän kovasti keitteli erilaisia keittoja.
              Ennen Tampereelle lähtöä olin ottanut selvää, että Tampereen YO-talossa esitettäisiin burleskia lauantai-iltana. Itse asiassa olisin mieluusti ilmoittautunut itsekin esiintymään kyseiseen tapahtumaan, mutta "akuutti keskivartalolihavuuteni" esti tällä kertaa sen. Koska satuimme olemaan kulmilla, emme voineet jättää tilaisuutta käyttämättä. Tapahtuma oli tarkoitettu niin uusille, kuin vanhoillekin esiintyjille vähän kuin areenana kokeilla uusia ideoita ja esityksiä. Valitettavasti minun täytyy sanoa, että aika monet esitykset olivat hyvin raakileita esitettäväksi julkisesti. Toki burleskissa lähes kaikki on sallittua ja kaikki pitäisi hyväksyä, mutta joitain esityksiä katsoessa itselle nousee päälimmäisenä tunteena vain myötähäpeä. Liian monet esiintyjät luottavat siihen, että pelkkä hyvä vartalo tai hyvä idea riittävät aiheuttamaan aplodimyrskyjä, mutta esiintymiseen tarvitaan myös eläytymistä ja ja heittäytymistä. Joukossa oli toki myös niitä helmiä, joita olisi voinut katsoa kauemminkin. Tuttuja näin paljon, sillä olen oman burleskiharrastuneisuuteni vuoksi tutustunut moniin muihin esiintyjiin. Oli hauska kuulla, miten hekin jo odottivat paluutani lavalle. Täytyy myöntää, että tapahutumasta jäikin taas pieni palo sydämeen. Toivonkin pääseväni mahdollisimman pian esiintymään. Yksi "kollegani" muuten ennusti lapsemme olevan poika hetken tunnusteltuaan vatsaani. Katsotaan nyt, miten arvauksen käy ;)
              Tänään päätimme lähteä heti aamupalan nautittuamme takaisin Turkuun, sillä päivästä oli tulossa hyvinkin helteinen. Voin sanoa, että automatka oli yhtä tuskaa, sillä selkääni särki ihan hirveästi ja oikea jalkani puutui tämän tästä. Pysähdyimme Humppilassa lasitehtaalle hieman jalottelemaan ja ruokailemaan. Samalta reissulta käteen tarttui vielä uusi paistinpannnu, sillä H halusi välttämättä sijoittaa uuteen keraamiseen paistinpannuun.
               Kotiin päästyämme H katsoi netistä, että Turussa on käynnissä MM-tason frisbeegolfkisat, joita hän halusi mennä seuraamaan. Emme ehtineetkään kauaa kotona hengähtää, kun pakkasimme vähän retkievästä mukaan ja lähdimme seuraamaan finaalipoolin (=finaalinelikko) kisailua. Kisa meni tiukaksi ja peli piti ratkaista ylimääräisten väylien avulla. Vihdoin kisan vei niukasti Heinolasta kotoisin oleva Pasi Koivu.
                Tuskin ehdin tässä kotona kauaa homehtua, sillä olemme lähdössä ensi viikolla taas reissuun. Tällä kerralla suuntaamme Lappeenrantaan. Kauhulla odotan sitä autossa kököttämistä, mutta onhan se mukavaa nähdä vanhoja tuttuja. Välillä mietin, mahtavatkohan muut raskaana olevat naiset reissailla iha yhtä paljon, kuin minä tässä olen tehnyt. Toisaalta taas, tämä ei paljoa eroa siitä, miten normaalisti liikuskelen. Onneksi vielä ei ole tullut eteen niin pahoja ongelmia, että olisin joutunut hirveästi menemisiäni rajoittamaan. Pitänee siis koputtaa puuta ja toivoa parasta ;)

-Massu

Muumivaara!!!

        Lupasin kirjoittaa ihan oman tekstin K:n eilisistä tuliaisista. Hän nimittäin toi mukanaan pienen pahvilaatikon, jonka sisuksista ensimmäisenä silmiini hyppäsi vihreä Haisuli-body. Hykertelin onnesta jo yhdenkin Muumi-hahmon vuoksi, mutta päätin tutustua laatikon sisältöön tarkemmin vasta K:n lähdettyä. Kun vihdoin pääsin käsiksi laatikon antimiin, leijuin seitsemännessä taivaassa. MUUMEJA!!! Rakastan Muumeja yli kaiken ja ajattelenkin olleeni edellisessä elämässäni Muumi :) Joukossa oli myös yksi Mauri Kunnas -body. En tiedä, mistä aarresaarilta K on onnistunut nyhtämään näin suuren määrän Muumi-vaatteita, sillä vaatteita on oikeasti paljon. K kyllä kertoi isoäitinsä tuovan kirpputoreilta heille lastenvatteita, mutta tämän määrän kokoon haalimiseen on oikeasti voinut mennä ikuisuus.

Koko kasa

Bodyt kokoa 62

Bodyt kokoa 62

Unipuvut, oikeanpuoleinen kokoa 62, toisesta kokolappu poistettu

Body kokoa 60

Bodyt kokoa 56

Bodyt kokoa 68

Housut ja shortsit kokoa 68

       Näiden herkkujen lisäksi K oli laittanut laatikkoon L:le pieneksi käyneitä vaippoja. Aikamoisen paketin ja yllätyksen hän olikin siis järjestänyt minulle!

-Massu

Pieniä varpaita ja vaunuja

           Tänään oli hirmuisen mukava päivä, sillä ystäväni K tuli käymään kolmikuisen poikansa L:n kanssa. En ollut nähnyt K:a pitkään aikaan ja L:n tutustuin nyt ensimmäistä kertaa. Pienenä keskosena syntynyt L oli valloittavan rauhallinen ja iloinen persoona, joka kylläkin nukkui suurimman osan vierailuajasta. L:n nykyisestä koosta ei voisi millään päätellä hänen syntyneen päälle kaksikiloisena, sillä hän on nykyisin jo ihan "käyrillä". K on jo aikaisemminkin kertonut L:n olevan aika helppo lapsi, joka nukkuu hyvin, eikä turhista kitise. Sen voin kyllä uskoa, sillä niin vähän L kolmen tunnin ajan nurisi. Oli hieman hämmentävää nähdä oma ystävänsä aivan uudessa roolissa: äitinä. Olen kuitenkin nähnyt K:n monenmoisissa muissa tilanteissa, mutta tämä oli ensi kerta kun näin hänet äitinä, synnyttäneenä naisena. Ajatella, että hetken päästä joku muu voi katsella vierestä, kun minä syötän lastani tai lepertelen vauvalleni niitä näitä. Annoin L:le lahjaksi Sophie the Giraffe purulelun, jolle K:n mukaan alkaakin olla kohta käyttöä (lisää tietoa kirahvista löytyy TÄÄLTÄ). K puolestaan toi minulle pahvilaatikollisen lastenvaatteita sekä pieniksi käyneitä vaippoja. Raotan tuon laatikon sisältöä tarkemmin vasta myöhemmin, sillä nuo herkku-vaatteet ansaitsevat ehdottomasti oman tekstinsä! Juttelimme K:n kanssa paljon L:stä, äitiydestä ja raskaudesta -totta kai. Pitkästä aikaa tuli taas sellainen tunne, etten ole elämäntilanteeni kanssa aivan yksin. Kaikenkaikkiaan oli aivan ihanaa nähdä rakasta ystävää pitkästä aikaa ja oli ihanaa nähdä, miten luontevasti äitiys istuu K:le.

Pienet varpaat vispasivat sellaista tahtia, ettei kuvista meinannut saada kovin teräviä

              Iltapäiväksi sovimme tapaamisen H:n serkun T:n kanssa Naantalissa, sillä T oli halukas myymään meille vanhoja lastenrattaitaan. T oli kaivanut koko vaunukompleksin lisävarusteineen eteiseensä ja niitä me hetken siinä ihmettelimme. Käyttöohjeet olivat kadonneet jonnekin, joten T:ltä meni hetki hahmottaakseen, mistä vivusta tapahtuu mitäkin. Vaunut ovat merkkiä Emmaljunga ja ne on ostettu kai vuotena 2009. Vaunut ovat oikein siistissä ja hyvässä kunnossa ja väritys on ajaton ja neutraali musta-valkea. Koska vaunut näyttivät eteisessä kovin suurelta kokoon taitettuinakin, halusimme kokeilla, miten ne mahtuisivat automme pieneen tavaratilaan. T katsoi silmät suurena automme takalaatikkoa ja ihmetteli, miten autossa voi olla niin vähän tavaratilaa. Jollain ilveellä saimme kuin saimmekin ahdettua koko kompleksin tavaratilaan ilman väkivaltaa. Mutta millekään muulle ei sitten tilaa jääkään.

Emmaljungat automme peräkontissa

Emme osanneet tehdä ostopäätöstä heti, sillä rattaiden suuri koko jäi mietityttämään. Tällä hetkellä juuri se kompakti koko nimittäin tuntuu yhdeltä tärkeimmistä asioista, sillä kaupungissa pienet ja ketterät vaunut ovat paljon kätevämmät ja pienemmät vaunut olisi helpompi pakata pieneen autoomme. Otimme lopulta löytyneet käyttöohjeet mukaan tutustuaksemme vielä rattaisiin paremmin. Lupasimme käydä myös muissa liikkeissä vertailemassa vaunujen hintoja ja kokoja. Kävimmekin kotimatkalla OZ Baby -liikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Sieltä silmiin pisti parit rattaat, joita avulias myyjä meille hieman esittelikin. Olisimme käyneet muissakin lastentarvikeliikkeissä, mutta kaupat olivat jo sulkeneet siihen aikaa ovensa. Luulenpa, että huomenna lähdemme ihan todenteolla tutustumaan Turun lastenvaunuvalikoimaan! Toisaalta olisi viisasta ostaa T:n tarjoamat vaunut, sillä kannatan kierrättämistä ja saisimme vaunut suht edullisesti. Lisäksi saisimme kaupnan päälle paljon lisätarvikkeita, mistä muuten joutuisimme liikkeessä maksamaan pitkän pennin. Lisäksi vaunujen kantokoppa on pieneen tilaan taittuva ja vaunuissa on kiinteänä myös ratasvaunu. Toisaalta taas T:n tarjoamat vaunut ovat aika raskaat ja suuret ja eri asentojen vaihto vaatii vähintään isinöörikoulutusta (onneksi mieheni onkin diplomi-insinööri...). Ehkäpä huomenna olemme viisaampia!

-Massu

Esikon liikkeet

               Ajattelin piristää apaattista maanantaita parilla videolla. Ensimmäinen video on otettu raskausviikolta 24+3 ja toinen 27+5. Ensimmäinen video on kuvattu anoppini luona ja taustalla kuuluu kaikenlaista hälinää (mm. aivan järkyttävä Antti Railion balladi). Toisen videon kuvasin omalla sohvallamme muutama päivä sitten. Vatsani ei oikeasti ole noin maagisen kiiltävä vaan auringon säteet sattuivat osumaan iholleni. Tällä hetkellä raskausviikkoja on siis plakkarissa 28+3.


          Aina kun rupean kuvaamaan, Esikko päättää jostain syystä lopettaa mahdottomimman möyrimisensä. Välillä oikeasti tuntuu siltä, kuin vatsassa olisi käynnissä pikalinkous, kun Esikko päättää vetää hirmuisia voltteja. Mutta tämänlaista tämä meno on ollut jo raskausviikosta 18 :D Jos se näyttää hassulta, niin se tuntuu vieläkin hassummalta. En edes osaa kuvailla, miltä tuntuu kun vatsassa muljahtelee tai Esikko koittaa kaikin voimin työntää päätään tai takamustaan vatsan läpi. Lisäksi tuntemukset ovat vielä senkin takia hieman hulluja, että Esikko mahtuu vielä pyörimään mahassani aika lailla. Yhtenä hetkenä iskut tuntuvat alavatsassa, mutta hetkessä ne siirtyvätkin ylävatsaan.

-Massu

Ensimmäisen lomaviikon kohokohdat

       Niin kuin lomalla yleensäkin, aika tuntuu kulkevan tälläkin kertaa hurjaa vauhtia. 1/4 virallisesta kesälomastani on jo ohi ja pian alkaa iskeä "lomapaniikki". Kaikkea pitäisi tehdä ja ehtiä, kaikkialle pitäisi mennä ja kaikkia tavata.
        Ensimmäinen lomaviikkoni (tai lomaviikkoMME, koska H viettää sitä kanssani) kului lähinnä H:n isän pillin mukaan. Hän nimittäin saapui tiistaina päivällä bussilla luoksemme Päijät-Hämeestä. Appeni ei ole kertaakaan ollut meillä kylässä ja nytkin häntä oli vaikea saada luoksemme. Kierrätimme appiukkoa ympäri maakuntaa kolmen päivän ajan käyden mm. vanhempieni luona maalla, H:n tädin luona Naantalissa ja H:n enon ylläpitämällä kirpputorilla. Kahlasimme läpi myös osan Turun keskustan vanhojen tavaroiden liikkeistä, sillä H:n isä on intohimoinen vanhojen puukkojen keräilijä. Appiukkoni on hyvin seurallinen ja puhelias mies, jonka läsnäoloa ei voi olla huomaamatta. Toisia hänen esiintymishalunsa saattaa kovastikin ärsyttää, mutta minusta se on vain hellyyttävää (tämä johtuu ehkä siitä, että näen appiukkoani aika harvoin...). Appeni lähdettyä aikaisin perjantai-aamuna koti tuntuikin yhtäkkiä kovin hiljaiselta paikalta.
           Näinä parina "apettomana" päivänä olemme H:n kanssa ottaneet aivan rennosti ilman ennakkosuunnitelmia. Eilen käväisimme Manhattanin kirpputorilla. Tai paremminkin minä kävin, sillä H vain heitti minut kirpputorin oville ja lähti itse huinimaan jonnekin muualle. Olisin voinut samalla käydä Lastenkirppis Pikku Siilissä, mutta se oli menossa vartin sisällä kiinni. Niinpä tyydyin vain Manhattanin kirpputorin tarjontaan. Mitään ei tarttunut käteen, vaikka muutama kivanoloinen lastenvaate löytyikin. Ne oli kuitenkin hinnoitelu auttamattoman kalliiksi, enkä ihan omiin periaatteisiin nojaten voinut kyseisiä vaatekappaleita ostaa. Kirppistelyn jälkeen kävimme keskustassa jäätelöillä italialaisessa jäätelökahvila Nuvolessa. Heidän pistaasijäätelönsä on aivan T-A-I-V-A-A-L-L-I-S-T-A! Jos siis asut tai eksyt joskus Turun keskustaan, käy ihmeessä tutustumassa Nuvolen jäätelövalikoima! Annokset ovat toki aika tyyriitä, mutta jokaisen euron arvoisia!
             Tänään lähdimme extempore-retkelle Naantaliin, jossa istuskelimme jonkin aikaa satamassa nauttien ihanasta auringonpaahteesta. Koska emme halunneet heti palata takaisin kotiin, päätimme jatkaa matkaa Uuteenkaupunkiin. Edellinen Uudenkaupungin reissumme kun meni hieman harakoille järkyttävän kaatosateen vuoksi. Otimmeki nyt revanssin ja tutustuimme hieman paremmin kaupungin keskustaan. Kävimme nappaamassa kaupasta jäätelöt (olenpas tänä kesänä syönyt harvinaisen paljon jäätelöä...) ja istahdimme joen varteen. Uudenkaupungin keskusta on täynnä ihania vanhoja taloja, jotka henkivät kalastajakylän tunnelmaa. Emme kuitenkaan voineet jatkaa käyskentelyä loputtomiin, sillä oloni meni äkkiä aika tukalaksi. Vatsaani alkoi sattua ja kivistää ja kävely tuntui hyvin ilkeältä. Lopulta oli parasta lähteä kotiin.
               Näiden maakuntaretkien ohella olemme viettäneet "ihan tavallista arkea". Tavallisesti töissä käydessä monet kodin askareet saattavat aiheuttaa minussa suurtakin ärtymystä, mutta nyt olen oikein mielelläni mm. siivonnut, tiskannut ja laittanut ruokaa. Tuntuukin ihan kivalta totutella tämänlaiseen kotiarkeen, sillä vauvan kanssa tulen joka tapauksessa viettämään aika paljon aikaa kotona.
                Ensi viikoksi on luvassa kaikenmoista puuhaa. Minun täytyy käydä työpaikallani iskemässä nyrkkiä pöytään, sillä heiltä päin ei ole lähetetty Kelaan tarvittavia palkkatietoja. Käymme myös H:n kanssa H:n serkun luona katsomassa lastenvaunuja, jotka mahdollisesti ostamme. Keskiviikkona eräs ystäväni tulee kylään muutaman kuukauden ikäisen esikoisensa kera. Perjantaina lähdemme Tampereelle tavaten ensin serkkuni. Serkultani jatkamme matkaa H:n äidin luokse Tampereen lähelle. Lauantaina suhaamme jälleen Tampereelle viettämään H:n veljen tyttären syntymäpäiviä. Että kyllähän tätä menoa ja meininkiä tässä vielä riittää, vaikka maha alkaakin hieman rajoittaa kulkemista.

-Massu