Minun mieheni

            Olen viettänyt koko päivän yksin, sillä H on työpaikkansa "koulutustilaisuudessa" Turun saaristossa. Käytännössä koulutus tarkoittaa virkistyspäivää kera ilmaisen viinan. H tosin ei nauti tällä kertaa lainkaan alkoholia sillä hän on liikkeellä omalla autolla varautuen tarvittaessa lähtemään synnytyslaitokselle. Tänä yksinäisenä päivänä sain tietää, että eräs minulle todella läheinen ja rakas henkilö eroaa. Ero koskettaa samalla myös kahta todella valloittavaa lapsosta. Minua surettaa koko perheen puolesta, vaikka ymmärränkin eron olleen tilanteessa paras vaihtoehto. Asia on herättänyt minussa niin paljon tunteita, että haluaisin pohtia hieman oman parisuhteeni tilannetta.
              Jos oikein totta puhutaan, olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja iso osa siitä onnesta on H:n ansiota. Olen ennen H:in tutustumista ollut hyvin onneton ja rikkinäinen monistakin syistä, mutta H:n avulla olen kuronut itsestäni ehjemmän ihmisen. Samalla H on osoittanut olevansa lähes rajattoman rakkauden arvoinen.
              Olemme siis olleet yhdessä 5,5 vuotta, joista 4,5 vuoden ajan olemme asuneet yhdessä. Ensitapaamisemme tapahtui niinkin romanttisessa paikassa kuin Lahden Onnela (sittemmin suljettu yökerho), jossa kävin viikonloppuisin tanssailemassa yksinäni. Olimme (ja olemme edelleen) kummatkin tanssitaitoisia, joten kiinnitimme aika nopeasti huomiota toisiimme. Lopulta eräänä kohtalokkaana iltana H päätti ottaa ohjat käsiinsä ja lähestyi minua:" Sä oot se tyttö, joka tanssii kovaa!" Siitä illasta lähtien aloimme pitää todella tiiviisti yhteyttä soitellen, viestitellen tai tavaten lähes päivittäin. Heti ensimmäisestä juttutuokiosta lähtien minulla oli sellainen olo, että H:n kanssa on helppo olla. Minun ei tarvinnut jännittää ja sain olla oma itseni pelkäämättä arvosteluja. Suhteemme alkua tosin varjosti se, että kumpikin meistä oli juuri eronnut pitemmästä parisuhteesta ja varsinkin omalla kohdallani eksäni halusi edelleen alistaa minua lähettelemällä uhkauksia ja haukkumaviestejä. Uuden suhteen aloittaminen oli varsinkin H:le vaikeaa, joten hän päätti ottaa hieman etäisyyttä muuttaen Lappeenrantaan viimeistelemään opintojaan. Minä pysyin sitkeänä ja matkustin joka ikinen viikonloppu junalla Lahdesta Lappeenrantaan. Välimatka teki lopulta hyvää suhteellemme ja H myönsi haluavansa kunnollisen parisuhteen kanssani. Pian aloimmekin jo miettiä yhteen muuttamista.
                  Vuosien saatossa meille on tapahtunut paljon niin hyvää kuin pahaakin. Olemme muuttaneet yhteen, valmistuneet koulusta, kihlautuneet, avioituneet, etsineet paikkaamme maailmassa, juhlineet, surreet, riidelleet, miettineet suhteemme tulevaisuutta, antaneet anteeksi. Vaikeinakin hetkinä olemme pystyneet näkemään sen hetkisen tilanteen läpi rakkauden, jota olemme toisiamme kohtaan tunteneet.
                 Arvostan H:sä lukuisia asioita. Hän on avulian, huomaavainen, hellä, herkkä, avoin, suojelevainen, pohdiskeleva, asioihin intohimoisesti paneutuva, avarakatseinen, empaattinen, komea, vahva, iloinen... Yksi tärkeä ominaisuus on myös se, että H kunnioittaa minun mielipiteitäni ja kuuntelee minua. Lisäksi hän pitää jatkuvasi huolen siitä, että tiedän olevani rakastettu sanoen sen minulle ääneen.
                  Tärkein "onnellisen liittomme salaisuus" on ehkäpä kommunikaatio minun ja H:n välillä. Keskustelemme päivittäin todella paljon kaikista mielessä liikkuvista asioista, joten olemme jatkuvasti perillä siitä, miten meillä menee. Toki välillä joidenkin kipeiden asioiden esiin tuominen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään aihetta, josta emme olisi voineet keskustella. Parasta ajanvietettä minusta onkin pitkät filosofiset keskustelut H:n kanssa. Keskusteluyhteyden lisäksi pyrimme olemaan myös fyysisesti hyvin läheisiä toisillemme. Halaamme paljon päivän aikana, istumme aina tilaisuuden tullen lähekkäin, pidämme toisiamme kädestä, suutelemme ja kerromme rakastavamme toisiamme. Usein iltaisin jompikumpi käpetyy toisen syliin hellittäväksi. Käydessäni töissä H tuli aina sänkyyn silittelemään päätäni toivottaakseen hyvää yötä. Tuntuu vain niin hyvältä, miten "harmaasta arjesta" voi pienillä eleillä ja teoilla tehdä maailman parasta. Ja mikä sen parempaa olisikaan, kuin arki sellaisen ihmisen kanssa, jota todella rakastaa.
                  Nyt tulevan lapsen myötä elämämme ja arkemme joutuu pieneen testiin, mutten ole silti peloissani. Tiedän, miten olemme selättäneet vaikeitakin ongelmia selviten lopulta aina vain vankempana yksikkönä. Kumpikin meistä on valmis käsittelemään mahdollisia kipupisteitä tai kriisejä, eikä kumpikaan halua luopua parisuhteesta ainakaan helpolla.

-Massu

Siivoustalkoot

            Eilen illalla minuun iski jäätävä siivousvimma katsottuani niin levällään olevaa asuntoamme. Olohuoneen kaaokselle en oikein voi mitään (edelleen odottelemme niitä puuttuvia kalusteita...), joten päätin penkoa hieman kaappeja. Paljon löytyi poisheitettävää, mutta myös joitain aarteita. Eiliset penkojaiset suuntautuivat lähinnä omiin säilytyslaatikoihini (käsityö-, askartelu ja esiintymistarvikkeita) sekä makuuhuoneemme ylähyllyihin (kankaita ja lankoja). Tänään järjestelin keittiön kaappeja ja makuuhuoneemme pöydän laatikoita. Olenkin siis toteuttanut aika huolella ainakin yhtä "kolmen ässän periaatteista" ("kikkakolmosia" synnytyksen käynnistymisen edistämiseen=sauna, seksi ja siivous). Tässä joitain poimintoja, mitä kaikkea kivaa kaapeista ja laatikoista löytyi:

Päättelemötän ja silittämätön itse virkkaamani pitsiliina lojui kangaskassin pohjalla

Itse tehtyjä hatukkeita esiintymisiä varten

Pastieita (itse tehtyjä)

Parit tasselit (itse tehtyjä nämäkin)

Rivi korruptiolahjaksi saatua kiinalaista teetä veikeissä purnukoissa

Mukeja... puhtaasti kuvien takia, ei siis välttämättä tarpeeseen

H:n minulle maanantaina antama uusi Muumi-muki

Vanhoja metallipurnukoita, joiden sisältönä mm. mannasuurimoita ja raesokeria.

Vuonna papu ja nakki taiteen perusopetuksessa askartelemani kukkaruukut. Näille ei kyllä ole mitään käyttöä...

Jostain syystä Costa Rican matkalta säästämiäni annossokeripussukoita. Jokaisella kahvilalla oli omanlaisensa sokeripaketti.

Muumimukien lisäksi kerään erilaisia piparkakkumuotteja... tässä murto-osa niistä.

           Nyt voisi tulla vaikka anoppi asumaan kaappeihimme, sen verran siistiä on! Kaikkein parasta on kuitenkin se, että sain heitettyä niin paljon tavaraa pois, niin roskakoriin kuin keräykseenkin. Paljon siis löytyi ihan suoranaista roskaakin esim. minimalistisen lyhyitä langanpätkiä, todella vanhoja kuitteja tai rikkinäisiä astioita. Minusta tuntuu, että minun on paljon helpompi elää ja hengittää, kun omistan mahdollisimman vähän tavaraa ja koti pysyy yksinkertaisena. Vaikka heitin uskomattoman paljon kaikkea pois, on meillä silti omasta mielestäni aivan liikaa tavaraa. Toki minullakin on jotain täysin järjetöntä omaisuutta esim. juuri nuo keräilemäni Muumimukit tai piparkakkumuotit, mutta nekin ovat loppujen lopuksi vain materiaa. Olisikin ihanaa jos pystyisin opettamaan myös omalle lapselleni sen, ettei raha tai maallinen omaisuus lopulta tuo onnea.

-Massu

Lettukestit

            Minulla on aika-ajoin tapana yllättää H paistamalla lettuja. Yleensä innoke lettuyllätykseen tulee naapurin mummolta, jonka huushollista kantautuu vähintään kerran viikossa lettujen tuoksu rappukäytävään. Eilen H saikin jalkapallotreenien jälkeen iltapalaksi vastapaistettuja lettuja. Ohje on maailman helpoin ja olen oppinut sen omalta äidiltäni:

Lettutaikina:

2 dl vettä
2 dl maitoa
4 munaa
2 dl vehnäjauhoja
½-1 tl suolaa
Paistamiseen voita

1. Sekoita vesi, maito ja muna keskenään vispilällä.
2. Lisää joukkoon vehnäjauho koko ajan sekoittaen, jotta lettutaikinasta ei tulisi paakkuista.
3. Lisää vielä suola.
4. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia huoneenlämmössä, mieluusti hieman kauemminkin.

Valmis taikina

5. Kuumenna paistinpannu kuumaksi, sulata pannulla voinokera ja annostele sopiva määrä taikinaa pannulle. Mitä enemmän taikinaa laittaa, sitä paksumpi letusta tulee.

Lettu vielä kääntämättä

6. Käännä lettu paistinlastalla, kun paistopuoli näyttää sopivan rusehtavalta ja paista letun toista puolta vielä hetki.

Kullanruskea lettu

7. Kun lettu on mielestäsi tarpeeksi paistunut kummaltakin puolelta, nosta valmis lettu lautaselle ja nauti haluamasi täytteen kanssa.

VINKKI: Kannattaa aloittaa paistaminen mahdollisimman kuumalla levyllä ja alentaa sitten lämpöä tarviattessa vähän pienemmälle.Vanhan mallisella liedellä viimeiset letut pystyy helposti paistamaan energiaa säästäen "jälkilämmöillä" eli levy laitettuna "0-asentoon".

Tällä kertaa meidän lettukesteillämme oli lettujen kanssa tarjolla sekamarjahilloa sekä kermavaahto-tuorejuusto -täytettä.

Täyte:
1 prk (2dl) vispikermaa
1 prk (250g) rahkaa
1 rs (200g) tuorejuustoa
sokeria maun mukaan
1 tl vanillinisokeria

1. Vatkaa kerma vaahdoksi.
2. Lisää rahka kermavaahtoon.
3. Pehmitä tuorejuustoa sekoittamalla sitä tai käyttämällä nopeasti mikrossa. Lisää pehmennyt tuorejuusto kermavaahto-rahka -seokseen.
4. Lisää sokeria sen verran kuin haluat ja mausta vielä vanillinisokerilla. Sekoita massa tasaiseksi.

H täyttää omaa lettuaan

           Niin kuin varmasti huomasitte, minulla ei ole tapana laittaa ollenkaan itse lettutaikinaan yhtään sokeria. Sokerin määrää pystyy helposti säätelemään täytteiden avulla. Sen sijaan maustan lettutaikinan suolalla, sillä pidän suolan ja sokerin yhdistelmästä. Täytteestä tuli aika tuhtia, joten kumpikaan meistä ei jaksanut syödä kuin kaksi lettua yhteen menoon. Tällä kerralla tein itse tuon ohjeen 0,75-kertaisena, jolloin lettuja tuli n. 7 kpl. Lettujen määrä toki riippuu aivan pannun halkaisijasta ja lettujen paksuudesta. Ehdottomasti paras pannu lettujen paistoon on valurautainen paistinpannu, mutta meidän komerosta ei sellaista värkkiä vielä löydy. Tällä(kin) kertaa tyydyin siis paistamaan letut tavallisella keraamisella pannulla.

-Massu

Uusia juttuja

           Taas on kannettu Esikkoa varten asuntoon uutta ja ei niin uutta tavaraa. Kävimme viime viikon maanantaina metsästelemässä paikallisista lastentarvikeliikkeistä näppärää ja helposti siirrettävää hoitopöytää. OZ Babysta olisi irronnut puinen Brion pinnasängyn päälle asetettava hoitopöytä halpaan hintaan, mutta omaan käteen taso tuntui vaivalloisen painavalta kookkaalta. Vauvatalo Johannasta löysimme kahdenlaisia näppäriä hoitotasoja: kokoontaitettavia jalallisia ja pinnasängyn päälle asetettavia. Brion puiseen hoitotasoon verrattuna Johannan tasot olivat hyvin kevyitä, valmiiksi pehmustettuja ja ne oli päällystetty vedenkestävällä kankaalla. Hinnat tuntuivat kuitenkin kovin suolaisilta, joten päätimme palata vielä kotiin katsomaan netin valikoimaan. Tiistaina vertailin hintoja ja tuotteita oikein urakalla ja lopulta tilasin norsuprintillä koristellun hoitotason, jonka voi sijoittaa joko pinnasängyn tai vaikka pöydän päälle. Tämän viikon maanantaina lähetys olikin saapunut jo läheiseen Valintataloon ja tässä se nyt on:

Hoitotaso

Eihän se mikään design-ihme ole, mutta täyttää varmasti oikein hyvin tehtävänsä. Tason alapuolelle on ruuvattu pienet jalat, jotka pitävät sen tukevammin pinnasängyn päälle. Pohja on kovaa materiaalia. Emme voineet edes harkita sellaisen ison ja kiinteän hoitopöydän hankkimista, sillä asunnossamme ei kertakaikkiaan ole tilaa. Sitä paitsi hankkimani hoitotaso on siitä kätevä, että voin siirrellä sitä huoneesta toiseen. Yöllä minun ei siis tarvitse könytä pitkin asuntoa päästäkseni hoitopöydän luo, vaan voin nostaa hoitotason makuuhuoneemme pöydälle.
           Toisen vähän suuremman ja merkittävämmän tuliaisen saimme viikonloppuna matkaamme vanhemmalta isoveljeltäni. Kälyni olikin luvannut säästää heidän vanhaa turvakaukaloaan meille, joten nyt päätimme tuoda sen mukanamme kotiin. Itse asiassa turvakaukaloa on ehtinyt käyttää jo kolme lasta ennen Esikkoamme, sillä turvakaukalo on hankittu alunperin nuoremman isoveljeni toista kaksostyttöä varten. Toisen kaksosen jälkeen turvakaukalo on ollut kummankin vanhemman isoveljeni lapsen käytössä. Turvakaukalo on merkkiä Britax ja mallia Römer Baby-Safe. Kyseinen kaukalo on ollut ainakin joskus aikansa testivoittaja, mutten tiedä, miten se pärjäisi nykyajan testeissä. Kaukalo ei ole kuitenkaan ollut koskaan kolarissa, eikä se ole tippunut lattialle. Luotan siis siihen, että kaukalo on edelleen turvallinen.

Turvakaukalo

             Saimme veljeni luota myös paljon muuta tavaraa: itkuhälyttimen, puruleluja, tutteja, tuttipulloja sekä viltin.

Viltti

Itkuhälyttimelle ei välttämättä tule vielä tämänhetkisessä asunnossamme käyttöä, sillä asuntomme on kuitenkin aika pieni. En siis edes pääsisi asuntomme sisällä sellaiseen kolkkaan, josta en lapseni itkua kuulisi. Mutta toivottavasti löydämme mahdollisimman nopeasti uuden ja tilavamman sopen.

Itkuhälytin

Vaatteiden joukosta löytyi myös muutamia sellaisia vaatteita, joita minäkin olen vauvana käyttänyt mm. kolme valkeaa kietaisupaitaa.

Yksi äitini ompelemista kietaisupaidoista

Ilmeisesti äitini neuloma nuttu

             Nyt alkaa olla jo sellainen olo, etten halua kotiimme enää yhtäkään vaatetta tai tavaraa (paitsi ne elokuussa tilaamamme sohvapöytä ja hyllytasot....). Meiltä puuttuu kuitenkin vielä joitain tarvikkeita, emmekä ole vielä edes miettineet häkkivarastossa lojuvalle pinnasängylle paikkaa. Kohta joudumme mittaamaan millimetrimitan kanssa, jotta kaikki tavarat varmasti mahtuvat kotiimme....

-Massu

Synnytystapa-arvio

         Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Oivallinen tapa juhlistaa tätä merkkipaalua onkin istahtaa lääkärin eteen kopeloitavaksi. Tänään minulle nimittäin tehtiin synnytystava-arvio.
           H kävi heittämässä minut neuvolaan, sillä en olisi omin avuin sinne päässyt. Eiliset muutamat juoksuaskeleet (juoksin auton alta pois) aiheuttivat minulle nimittäin sen, että häpyni tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin pesäpallojoukkoe olisi murjonut alapäätäni mailoin. Ensin minut otti vastaan terveydenhoitaja, joka mittasi verenpaineeni, tarkisti virtsanäytteeni ja kirjasi painoni ylös. Alapaineeni olivat hieman nousseet (128/86), mutta arvot ovat vielä tyydyttävän rajoissa. Hoitaja toivotteli minulle hyviä jatkoja ja ohjasi odotushuoneeseen. Hetken päästä lääkäri jo kutsui minut huoneeseensa ja heti kättelyyn sain riisua housuni pois ja kiivetä tutkimuspöydälle. Ensin lääkäri mittasi sf-mitan, joka oli 30, jonka jälkeen lääkäri jatkoi sisätutkimuksella. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2 cm ja kohdunsuu oli hieman auki. Vauva oli laskeutunut oikein hyvään "lähtöasentoon" takaraivo alaspäin. Sitten lääkäri tunnusteli lantioni koon saadakseen selville, pystyisinkö synnyttämään Esikon alakautta. Tilaa on kuulemma reilusti, joten voisin helposti synnyttää isommankin vauvan. Esikko on nimittäin lääkärin arvion mukaan aika siron kokoinen ja niinhän tuo sf-mittakin menee tuon keskikäyrän alapuolella. Meinasin ihan liikuttua tutkimuspöydällä saamastani tiedosta, sillä olin niin helpottunut. Jo se, että sain luvan synnyttää alateitse merkitsee minulle paljon. Lisäksi tapahtuneet muutokset kohdunkaulassa ja synnytyskanavassa kertovat vain siitä, että koko ajan ollaan menossa lähemmäs synnytystä. Mitat eivät siltikään kerro vielä sitä, milloin Esikko päättää syntyä, mutta on hyvä tietää, että oma kehoni valmistautuu jo pikkuhiljaa tulevaan. Sydänääniä kuunneltaessa Esikolla oli hikka, joka hieman häiritsi sykkeen mittaamista. Lopulta lääkäri merkitsi neuvolakorttiini sykkeeksi 160. Mitään sen tarkempaa arviota Esikon koosta en saanut. Lääkäri vain totesi, että olisi hyvin epätodennäköistä, että vauva olisi syntyessään kovin kookas.
           Vaikka lääkärärikäynti oli tälläkin kertaa supernopea, lähdin vastaanotolta silti hymyssä suin. Olin tyytyväinen saamiini tietoihin ja nyt lähestyvä synnytys alkaa tuntua jo aika realistiselta asialta.

-Massu

Arjessa

          Muutaman päivän hiljaiselosta huolimatta en ole viettänyt aikaani synnytellen. Olen joko ollut puuhailemassa kaikenmoista tai sitten nukkunut. Ja mikäs tässä ollessa, kun äitiyslomanikin alkoi virallisesti perjantaina!
           Torstaina ehdotin H:le käyntiä sirkuksessa, sillä Sirkus Finlandia oli parkeerannut telttansa Turun Kupittaan kentälle muutamaksi päiväksi. H:lä ei ollut mitään ehdotustani vastaan, joten ostin samalle päivälle liput. Viimeisimmästä sirkuskäynnistä onkin vierähtänyt jo hyvin kauan aikaa, eikä H muistanut käyneensä sirkuksessa koskaan. Ilta oli viihdyttävä ja ohjelma monipuolista. Koko show kesti väliaikoineen kaikkiaan kaksi tuntia. Väliajalla naureskelin itsekseni, kun jumituin pariin otteeseen vessajonossa portaisiin tai vessakoppien väliin, kun kiireiset sirkusvieraat halusivat välttämättä tunkea hankalimman kautta mahani ohitse.

Sirkusteltta

          Perjantaina kävin jälleen hieronnassa. En tiedä onko selkäkipujeni vähentyminen juuri hieronnan vai jonkin muun asian ansiota. Noh oli miten oli, hierontaan mennessä saan aina oman pienen hemmottelu- ja rentoutushetkeni. Olen käynyt hierottavana n. kerran viikossa, mutta nyt käyntikertojen väliin tulee hierojan loman vuoksi parin viikon tauko. Katsotaan, olenko silloin vielä yhdessä osassa vai täytyykö minun lopulta perua tuo aika.
          Eilen lähdimme kyläilemään maalle vanhempieni luokse. Veljeni O oli lähdössä poikansa T:n kanssa Saloon katsomaan esteratsastuskilpailuita ja ilmoitin itseni reissulle mukaan. Pyysin H:n liittymään seuraamme sillä verukkeella, ettei minua ja veljeäni taas luultaisi pariskunnaksi... En ole aikaisemmin käynyt katsomassa esteratsastuskilpailuita, sillä en ole koskaan tuntenut vetoa hevosurheiluun. Ovathan hevoset komeita ja varmasti todella sympaattisia eläimiä, mutta itse pidän enemmän esim. lehmistä. Onneksi esteratsastus oli aika helppoa katsottavaa ensikertalaiselle, sillä lajista ei tarvinnut sisäistää monimutkaisia sääntöjä. Jokaisesta suorituksesta laskettiin virhepisteet (tiputetut puomit, aikarajan ylitykset ja tottelemattomuudet) ja vähiten virhepisteitä saanut ratsukko voitti. Ratsastajien joukossa ilmeni välillä vähän kuumiakin tunteita, kun oma hevonen ei suostunutkaan hyppäämään esteiden yli. Eräskin nuori nainen suivaantui niin, että hevonen sai kovan sivalluksen raipasta. Hieman siinä käsikarvat nousivat pystyyn, sillä en itse hyväksy kyseisenlaista toimenpidettä ollenkaan, oli kyseessä miten "hellävarainen" lyömäväline tahansa. Väliajalla kävimme ostamassa kioskista pullaa ja juomista, jotka houkuttelivat luoksemme lukuisia ampiaisia. T hieman pelästyi tilannetta ja lähdinkin hänen kanssaan kävelemään hetkeksi muualle rauhoittaakseni tilanteen. Emme katsoneet kisoja loppuun, sillä olisimme päässeet kotiin vasta iltamyöhäisellä. Meidän piti kuitenkin hakea vielä automme vanhempieni luota ja O:n vaimo S oli luvannut laittaa meille valmiiksi joitain lastentarvikkeita. Kotiinviemisiksi saimmekin mm. turvakaukalon, itkuhälyttimen, vaatteita ja tuttipulloja.
              Olen tosiaan näiden aktiviteettien lisäksi ollut tavattoman väsynyt. Tuntuu, että voisin nukkua useat päiväunet päivässä, eikä sekään riittäisi. Olen jo tänäänkin ehtinyt ottaa yhdet kolmen tunnin päiväunet ja jälleen silmäluomeni alkavat tuntua painavilta. Olen menossa keskiviikkona verikokeisiin, joiden tuloksista saan tietää, kärsinkö mahdollisesti raudanpuutteesta. Tai sitten kyse on vain yleisestä raskaudenaikaisesta väsymyksestä. Viehän Esikko aika paljon energiaa vatsassani kölliessään.

-Massu

Alastonta toimintaa

           Tänään on virallisesti viimeinen päivä ennen äitiyslomani alkua! En ole piiiiiiiitkään aikaan lähetellyt kuvia kasvavasta vatsastani, joten ajattelin nyt viimeisen "normipäivän" kunniaksi repäistä ja laittaa jotain hieman rohkeampaa. Huomenna kun alkaa sitten se todellinen loppurutistus (ainakin näin symbolisesti). Raskausviikkoja on siis näihin kuviin kertynyt 34+6.

          Näin "ulkopuolisen silmin" katsottuna, onhan tuo oma vatsani loppujen lopuksi aika kaunis. Viime päivinä se on vielä jonkin verran laskeutunut, joten nyt se näyttää jo enemmän vauvamasulta. Edestäpäin katsottuna vatsaa ei välttämättä edes huomaa (ellei tiedä, miten kapea vyötäröni on ennen raskautta ollut). Vyötärön mitasta puheen ollen, olen saanut kasvatettua mahaani kaikenkaikkiaan 32 sentin verran! Vyötäröni on siis jo 1½-kertainen aikaisempaan tilaani verrattuna! Myös muut mittani ovat toki kasvaneet, mutten edes halua pitää niistä lukua.

-Massu

Syntyä vai eikö syntyä?

              Vääntelehdin eilisen illan supistuksien vallassa sohvalla ja ajattelin, että nytkö se vauva jo syntyy. Ei syntynyt ei, mutta ajatukset mahdollisesta synnytyksestä jäivät kummittelemaan alitajuntaani yön ajaksi. Näin nimittäin unta, että synnytykseni todellakin käynnistyi ja muutaman laimean supistuksen jälkeen vauva makasikin jo kapaloituna vaunuissa. Lapsi oli yllättävän suuri ja osasi puhua. Hetken lasta katseltuani muistin, etten ollut vieläkään tietoinen lapsen sukupuolesta. Lapseni alkoi kitistä ja sanoi:"Äiti, miks mulla on alapäässä sellasia punasia näppyjä?" Kurkistin vaippaan, totesin ensin lapsen olevan tyttö, jonka jälkeen huomasin, että lapsellani oli muutama karvatuppi tulehtunut. Selitin tilanteen lapselleni, joka nukahti kesken sepostuksen.
                Tässä vaiheessa raskautta suhtautumiseni synnytykseen, odottamiseen ja lapsen  tuloon ovat hyvin ristiriitaisia. Toisaalta en jaksaisi millään odottaa, että saisin ensikertaa nähdä lapseni ja pidellä häntä hellästi sylissäni. Fyysisestikin odottaminen alkaa tuntua koko ajan raskaammalta vatsan paisuessa ja Esikon potkujen vahvistuessa. Vauvan liikkeet eivät näillä viikoilla siis enää tunnu aina kovin miellyttäviltä, sillä Esikko osaa hienosti mm. tunkea varpaansa kylkiluitteni väliin ja työntää takamuksellaan itseään miltei napani läpi. Toisaalta taas haluaisin taata Esikolle mahdollisimman hyvät mahdollisuudet pärjätä kohdun ulkopuolella, joten toivoisin hänen pysyvän sisällä vielä muutaman viikon ajan.
                 Osaltaan minua mietityttää siksi, että edellisestä neuvolakäynnistä tuntuu olevan tuhottomasti aikaa. Jotenkin tässä vaiheessa tuntuisi paljon turvallisemmalta jos tarkastuskäyntejä olisi edes hieman useammin. Näillä viikoilla (34+5) voi jo kuitenkin tapahtua nopeita muutoksia, eikä lapsen syntymäkään olisi mahdoton vaihtoehto. Viimeisin sisätutkimus on tehty minulle kuukausia sitten, eikä lapsesta ole annettu minkäänlaisia painoarvioita. En tiedä, onko Esikko hyvässä asennossa tai onko hän ylipäätään kunnossa. En tiedä miten valmistautunut kehoni on synnytykseen. Päässäni pyörii välillä kauhuskenaario siitä, miten en osaakaan tulkita tarpeeksi hyvin kehoni viestejä ja lähden hakeutumaan sairaalaan liian myöhään. Sitten synnytänkin kerrostalomme kierreportaissa samalla, kun naapurin herra H koittaa pomppia ylitseni perässä laahattavan koiransa kanssa. Synnytystapa-arvio minulla on ensi viikolla, mutta jollain lailla minulla on aika minimalistiset odotukset tästäkin lääkärikäynnistä. Neuvolalääkäreillä kun on tuntunut olevan liian kiire perehtyä tarkemmin jokaiseen potilaaseen. Ehkä lääkäri vain kurkkaa oven raosta, miltä vatsani näyttää ja laittaa papereihini näkemänsä perusteella joko "alatiesynnytys"- tai "sektio"-leiman. Hartain toiveeni olisi saada synnyttää alateitse, sillä pelkään leikkauspöydälle joutumista.
                  Toinen iso mietitystä aiheuttava seikka on se, etten koe kotimme oleva ollenkaan valmis Esikkoa varten. Tiedostan kyllä, ettei lapsi ensimmäisinä kuukausina tarvitse paljoakaan asioita, kunhan saa lapsen perustarpeet tyydytettyä. Mutta kun huushollimme on tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä. Tilasimme viikkoja sitten uusia korkeampia säilytyskalusteita eräästä kalusteliikkeestä saadaksemme vapautettua lisää lattiatilaa esim. pinnasängylle. Tavaran toimitusten kanssa on vain ollut ihan käsittämättömiä ongelmia, emmekä ole vieläkään saaneet kaikkia osia. Sekä tavarantoimittaja että valmistaja levittelevät käsiään, eivätkä hommat tunnu etenevän mihinkään. Vanhat kalusteemme olemme heittäneet aikoja sitten keräykseen, joten niistä puretut kirjat, kansiot, paperit ja muut pikkutavarat lojuvat osin vielä olohuoneen lattialla. Lähes kaikki Esikolle tarkoitetut tarvikkeet ja vaatteetkin olen vain tunkenut kohta liitoksistaan repeävään äitiyspakkaukseen, sillä tällä hetkellä niille ei kertakaikkiaan ole omaa paikkaa kodissamme. Haluaisin niin kovasti saada edes jotain valmiiksi ennen kuin Esikko syntyy. Pahoin pelkään, että joudumme vielä pariin otteeseen reklamoimaan kalusteista kalusteiden toimittajalle, emmekä näin ollen pysty laittamaan asuntoamme yhtään tämän valmiimmaksi.

-Massu

Neulontaklinikka

              Nyt megahelteiden jälkeen on voinut taas kaivaa kutimet esiin kaapista. Katselin hetken lankavarastojani ja totesin, ettei minulla ole jäljellä kuin muutamia lankakerien jämiä. Niinpä päätin eilen neuloa jämälangoista pienen tilkkutäkin Esikolle. Lankana käytin Novitan 7-veljestä lankaa. Yhden ruudun koko on 19x19cm (yht=57x57cm). Sinisissä ja beigensävyisissä ruuduissa neulontakaava on seuraavanlainen (Huom! Silmukkamäärä jaollinen 4:lä!):

(Omalla käsialallani loin 40s)
1krs:* 1n, 3o*, toista *-* kerroksen loppuun asti.
2. krs: kaikki silmukat oikein
Vuorottele 1. ja 2. kerrosta, kunnes kappale on haluamasi korkuinen.

Beigen tilkun pintaa

Sinisen tilkun pintaa

           Erittäin helppoa siis! Kuvassa siniset tilkut on käännetty nurja puoli ylöspäin. Keltaiset tilkut on neulottu kaksinkertaisella helmineuleella (Huom! Parillinen silmukkamäärä!):

1.-2.krs: *1o, 1n*, toista *-* kerroksen loppuun asti.
3.-4.krs: *1n, 1o*, toista *-* kerroksen loppuun asti.
Jatka samalla kaavalla niin pitkään, että kappale on haluamasi korkuinen.

Keltaisen tilkun pintaa

           En ehtinyt vielä palasia silitellä, joten ne näyttävät vielä hieman rosoisilta. Myös villaiset neuletyöt kannattaa siis aina viimeistellä silittämällä sillä silloin jälki näyttää paljon huolitellummalta. Kuumaa rautaa ei tule kuitenkaan käyttää suoraan neuleen pintaan, vaan väliin kannattaa laittaa kostutettu harso. Silitysraudan lämpötila kannattaa myös säätää minimiin, sillä varsinkin villa saattaa hieman kärsiä liian kuumasta lämpötilasta.
         Yhdistän palaset yhteen virkkaamalla. Koko tilkkupeiton taakse ompelen puuvillakankaan, jottei villalanka turhaan ärsytä vauvan herkkää ihoa.

Raakaversio tilkkutäkistä

Kaikki tilkut kasassa

            Tässä samalla voisin esitellä alkukeväästä Esikolle neulomiani vaatteita. En edes muista, mistä kaikkien ohjeet on otettu. Hyviä ilmaisia neuleohjeita löytyy kuitenkin ainakin netistä osoitteista http://www.garnstudio.com/lang/fi/kategori_oversikt.php ja http://www.tekstiiliteollisuus.fi/ohjeluettelo.php .
               Pikkuruiset töppöset valmistuivat ihan hetkessä! Lankana Novitan Miami. Sileää- , ainaoikein ja resorineuletta

Puuvillatöppöset

Villabody, jonka haaraosassa nepit. Lankana Gjestalin Maija. Toteutettu ainaoikein neuleena.

Villabody

Villapusero, jonka pääntien saa suuremmaksi avaamalla pääntien vieressä olevat napit. Lankana Novitan 7-veljestä. Paitaosuus ainaoikein neuletta, helma ja hihansuut resoria.

Villapaita pääntien napeilla

Tämä villahaalari on luonnossa paljon vihreämpi, kuin kuvassa. Langan merkkiä ja laatua en muista, sillä ostin langan käsityömessuilta jonkin pienkehräämön kojusta. Muistaakseni neulomiseen käytin kuitenkin koon 2 puikkoja, joten lanka on aika paljon esim 7-veljestä ohuempaa. Suurin osa haalarista on neulottu sileällä neuleella, housun lahkeet resorilla ja haalarin yläosa helmineuleella. Henkselit saa auki napeilla.

Turkoosi villahaalari

Tämä harmaa neule on vielä hieman kesken... pääntiestä puuttuu vielä kaistale kaksinkertaista helmineuletta, langat on päättelemättä ja nappilistasta puuttuvat napit. Paita jäi aikoinaan kesken, koska minulta loppui lanka ja sitten ostin väärää laatua. Myöhemmin ostin kerän oikeaa lankaa (Novita Bambu), mutta jostain syystä en ole vieläkään tehnyt puseroa valmiiksi. Paitaosa on ainaoikein neuletta ja paidan reunat kaksinkertaista helmineuletta.

Keskeneräinen puuvillapusero

Nyt minun täytyy tunnustaa, etten muista yhtään millä langalla olen tämän raidallisen puuvillapaidan neulonut. Lanka on kuitenkin ostettu Turun Lankamaailmasta. Paidan neulomiseen on käytetty erilaisia resoritekniikoita sekä ainaoikein neuletta. Tämänkin paidan pääntie on tarvittaessa suurennettavissa pääntien vieressä olevien nappien avulla.

Puuvillapusero

Puseron napit

            Aloitteleville neulojille muuten vinkkinä: kannattaa panostaa pyörö- ja sukkapuikkoihin. Itse en neulo lähes ollenkaan niillä pitkillä tasoneuleisiin tarkoitetuilla puikoilla, sillä niiden käsittely on mielestäni hyvin kömpelöä ja pitkien neulepukkojen tunkeminen esim. pieneen kassiin on hankalampaan. Tasoneuleissa kapeampien kappaleiden (joissa on siis vain vähän silmukoita) neulominen käy parilla sukkapuikolla ja leveämmät tasot valmistuvat pyöröpuikoilla. Tasoa pyöröpuikoilla neuloessa pitää vain muistaa aina kääntää työ kierroksen päässä, jottei neuleesta tule suljettu.


-Massu

Asioita, joita kaipaan

             Tässä miltei 8 kuukautta raskautta kokeneena alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan tiettyjä asioita ajasta ennen raskautta. Toki olen raskaudestani äärimmäisen onnellinen ja toivoisin lapsenkin pysyvän sisällä vielä täysiaikaiseksi, mutta lapsen ja oman voinnin vuoksi olen joutunut joustamaan monissakin asioissa. Tässä asioita joita kaipaan:

Kovaa pyöräily. Rakastan pyöräilyä, sillä tunnen olevani totaalisen vapaa pyörän selässä. Ja yleensä jos lähden pyöräilemään, poljen niin kovaa kuin vain kykenen (toki ottaen muun liikenteen huomioon). Viime aikoina olen joutunut himmaamaan tahtia rankalla kädellä, eivätkä kuoppaisimmat maastot tunnu kovinkaan mukavilta vatsassa.

Juokseminen. Löysin juoksemisenilon vasta pari vuotta sitten kun haatoin itseni osallistumaan erääseen juoksutapahtumaan. Sen jälkeen olen mielelläni viettänyt aikaa lenkkipoluilla ja varsinkin metsässä. Nyt vatsaani ja alapäätäni alkaa aika nopeasti vihloa jos otan muutamankin juoksuaskeleen.

Vatsallaan ja selällään nukkuminen. Vatsallaan makaaminen on ollut minulle tapa rauhoittaa itseäni levottomina iltoina. Monesti olen saattanut käpertyä myös sikiöasentoon, muttei sekään tällä hetkellä onnistu vatsani vuoksi. Selällään nukkuminenkaan ei onnistu, sillä minulle tulee äkkiä äärimmäisen huono olo.

Että voi tulla hierotuksi vatsallaan maaten. Noh, tässä on sama ongelma kuin vatsallaan nukkumisessakin. Vatsa on sen verran tiellä, ettei heirontapöydälle voi kavuta vatsa alaspäin. Hieroessa paine on vielä makaamiseen verrattuna kovempi, sillä hieroja painaa selkää hierontäpöytää kohden. Raskaana hieronnassa käydessäni minua onkin hierottu kyljellään maaten, muttei hieroja saa silloin samanlaista tuntumaa vartaloon.

Että vaatteet eivät likaannu yllättäen vatsan kohdalta. Vaikka vatsani ei ole kasvanut mitenkään poikkeuksellisen hurjaa tahtia ja sen mittasuhteet ovat edelleen aika pienet, on minun silti välillä vaikeaa hahmottaa lopullisia kehoni rajoja. Tämän vuoksi saatan helpostikin tönäistä vatsallani pöydän reunalla olevaa likaista lautasta tai tiputella masulleni jotain. Paitani menevätkin tätä nykyä aika nopeasti pesuun, sillä mahan kohdalle aina jostain syystä ilmestyy esim rasvatahroja tai muuta yhtä mukavaa.

Että voisi pukea vanhoja vaatteitaan. Tällä hetkellä vaatekaapissani on vain muutamia vaatteita, joita voin käyttää. Valinnanvaraa on siis äärimmäisen vähän. Välillä tuntuu vähän tylsältä pukeutua samoihin vaatteisiin päivästä toiseen, mutten toisaalta ole halunnut hassata paljoakaan rahaa pelkästään raskauden aikaisiin vaatteisiin. Olen joutunut samalla myös kieltäytymään muutamasta aivan ihanasta vintagemekosta, sillä en tiedä missä mitoissa olen raskauteni jälkeen.

Esiintyminen. Voih... Kävin torstaina katsomassa Dynamossa burleskia ja miten vaikeaa olikaan hyväksyä se tosiasia, että pääsisin itse esiintymään vasta joskus ensi vuonna. Samalla en voi paljoakaan työstää uusia esiintymisasuja, sillä en tule silloin olemaan näissä mitoissa.

Rave-tapahtumat. En usko lapsen synnyttyä käyväni montaakaan kertaa vuodessa rave-tapahtumissa, sillä haluaisin osallistua niihin nimenomaan H:n kanssa. Lapselle pitäisi siis aina järjestää joistain hoitopaikka, enkä varmaankaan alkukuukausina ainakaan haluaisi antaa häntä ympärivuorokautiseen hoitoon. Paljon riippuu tietenkin siitä, miten imetys lähtee käyntiin. Mutta kaipaan silti rave-tapahtumien intensiivistä tunnelmaa, järjetöntä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ihmisiä, jotka nauttivat tanssimisesta, basson värinää rinnassa ja sitä tunnetta, kun saa tanssia tuntikausia sydämensä kyllyydestä. Joku lukijoista saattaa heti yhdistää rave-tapahtumat huumeisiin, mutten ole itse paljoakaan niihin aineisiin näissä tapahtumissa törmännyt. Enkä myöskään ole koskaan niitä käyttänyt, vaan olen saavuttanut omat "transsini" täysin musiikin avulla.

Ettei tarvitse miettiä, mitä saa syödä. Olen koittanut raskausaikana suhtautua kaikkiin rajoituksiin ja ravintosuosituksiin maalaisjärjellä ja olenkin saattanut nauttia joitain sellaisia ruokia, joita minun ei periaatteessa olisi kuulunut syödä (esim. pastöroidusta maidosta tehty tuorejuusto). Kuitenkin joidenkin ruoka-aineiden kohdalla olen ollut aika ehdoton esim graavilohi tai raaka liha. Ravintolassa joutuukin välillä kysymään tarjoilijalta, mitä ruoat tarkemmin ottaen sisältävät, sillä "kiellettyjä aineksia" saattaa olla yllättävissäkin paikoissa.

Että voisi tepastella korkokengillä. Voin edelleen pukea korkokengät jalkaan hetkeksi, mutta jo puolen tunnin tepastelu on turvottanut jalkapöytiäni niin, etten meinaa saada kenkiä jaloistani pois. En normaalisti arkena käytä kuin paljasjalkakenkiä, mutta viikonloppuisin ja juhlissa olisi mukavaa pukeutua vähän naisellisemmin.

Seksi ilman vatsaa. Noh, se nyt vaan on välillä hieman hankalaa, kun vatsa tuntuu olevan aina tiellä, eikä joissain asennoissa pysty olemaan kuin hetken. Niin monesti joutuu sanomaan toiselle, ettei nyt onnistu tai nyt sattuu tai painaa.

Että voi ajella karvansa ilman häiritsevää näköestettä. Varsinkin näin kesällä olisi mukavaa pitää itsensä "siistissä kunnossa", mutta jopa säärikarvojen ajelu on omanlaisensa operaatio edessä möllöttävän vatsan vuoksi... saati sitten bikinirajojen ajeleminen. En siis todellakaan tiedä, millaisia puskia olen välillä esitellyt, sillä en ole välttämättä paljoa vatsani alle nähnyt. Noh, H ei ainakaan ole asiasta minulle pahemmin huomautellut, joten tuskin sen pahempaa pahennusta olen aiheuttanut...

Että voi istua anniskeluravintolassa tai terassilla tuntematta syyllisyyttä ja häpeää. Minusta nimittäin tuntuu, että kaikki samassa tilassa olevat tuijottavat minua paheksuen ja miettivät, miten tuo nainen voi istua baarissa raskaana. Tämä tunne valtaa minut, vaikka joisin pelkkää vettä. En tosin muutenkaan istuskele mielelläni baareissa, sillä alkoholinkäyttöni on jopa naurettavan vähäistä, mutta raskaana ollessa siitä on tullut entistäkin epämiellyttävää.

Että ihmiset eivät tuijota ensimmäisenä vatsaani. Välillä kaupungilla kävellessä tuntuu, että minä ja vatsani olemme täysin kaksi eri henkilöä. Ihmiset tuijottavat hyvinkin julkeasti vatsaani, kun koko muu minuuteni jää täysin huomiotta. Mieluummin toivoisin ihmisten kohtaavan minut katsomalla minua vaikka silmiin.

Elämä ilman närästystä. Ennen raskautta en ole kärsinyt lainkaan närästyksestä ja nykyisin sitä ilmenee useita kertoja päivässä. Ja voi sitä poltetta jos onkin unohtanut ottaa Renniet mukaan!

Noh, tätä raskautta olisi jäljellä enää sellaiset kuutisen viikkoa, joten enköhän jaksa vielä hetken purra hammasta. En voi myöskään tietää, miten suhtaudun asioihin lapsen synnyttyä.

-Massu

Isyyspakkaus

            Halusin osoittaa jollain lailla H:le, että hän on ihan yhtä suuri osa lapsen tuloa kuin minäkin, vaikka yleensä äiti saakin raskauden aikana isää enemmän huomiota. Välillä ehkä tuntuu, että H jää hieman ulkopuoliseksi muiden kysellessä vain minun vointiani. Niinpä kokosin hänelle oman isyyspakkauksen, vähän kuin vastineena äitiyspakkaukselle. Sisällytin pakkaukseen kaikenlaista, mitä voisin kuvitella H:n tarvitsevan lapsen hoidossa ja mitä meiltä muutenkin vielä puuttui. Tänään kotiin tullessaan H saattoikin löytää postiluukustamme saapumisilmoituksen, joka kehotti hakemaan hänelle tulleen paketin häkkivarastolta.

Saapumisilmoitus

Hetken päästä H tuli pakkauksen kanssa hölmistyneenä kotiin, sillä hän ei ollut odottanut saavansa mitään sellaista. Olin liittänyt pakkaukseen lyhyen saatekirjeen, johon olin mm. kirjannut kaikki isyyspakkauksesta löytyvät tuotteet. H:n tutkaillessa pakkausta hieman täsmensin eri tavaroiden ja tarvikkeiden merkitystä.

Isyyspakkaus oli TIETENKIN pakattu Muumi-kassiin

Koko pakkauksen sisältö

Saatekirje

Pakkauksesta löytyi hieman eväitä, jotka H voi halutessaan ottaa mukaan vaikka synnytykseen. Isä ei kuitenkaan saa sairaalan puolesta aterioita, joten hätätapauksien varalle on hyvä varata mukaan jotain helppoa syötävää. Lisäksi synnytys voi sijoittua yöaikaan, jolloin sairaalan kanttiini tai lähimmät kahvilat eivät ole auki, jolloin mahdollista energiavajetta voi korjailla kahvijuomilla. Toki myös lapsen hoito vaatii osaltaan energiaa, joten H voi nauttia eväänsä myös saavuttuamme sairaalasta kotiin.

Evästä ja energiaa synnytystä ja lapsen hoitoa varten

Lapsen hoitoa varten pakkaukseen sisältyi kasa harsoja sekä kosteutta pitävä sängynsuoja. Nalle on itse asiassa minun vanhani ja sain sen lapsena isäni kummitädiltä. Tuntuu hirmuisen hellyyttävältä, että Esikkomme saa leikkiä samalla lelulla, kuin minä.

Harsoja, sängynsuoja ja nalle

Mahdollista pulloruokintaa varten hankin rinnan anatomiaa mukailevan tuttipullon ja pari vaihtotuttia. Aion kyllä mahdollisuuksien mukaan imettää, mutta joskus voi tulla tilanteita, jolloin pitääkin turvautua pulloon. Ja jos vaikka saankin pumpattua ylimääräistä maitoa varastoon, niin H voi osallistua osaltaan vauvan ruokintaan pullon avulla.

Tuttipullo ja kaksi vaihtotuttia

Idea juuri tämän kirjan hankkimiseen tuli itse asiassa H:ltä. Hän nimittäin oli yhtenä päivänä kuunnellut Yle Puheelta jotain keskusteluohjelmaa, jossa haastateltavana oli ollut tämän kirjan kirjoittaja. H kuuntelutti koko radio-ohjelman myös minulla ja keskustelimme kirjan aiheista pitkään. Niinpä olin aivan innoissani, kun löysin kirjakaupasta H:n itsensä mainostaman kirjan. Sopinee vaikka ajanvietteeksi synnytyssaliin.

Kirja

Lapsen hoitoa varten pakkauksessa oli vielä talkkia, vauvaöljyä, sinkkivoidetta sekä kosteuspyyhkeitä (Muumi!!!). H:ä varten olin hankkinut korvatulppia, jottei hänen tarvitsisi liikaa häiriintyä Esikon yöitkuista. H kommentoi näitä tutkaillessaan, että talkkia voikin käyttää pyörän sisäkumin vaihdossa ja vauvaöljyä olemmekin joskus käyttäneet myös hierontaöljynä.

Talkkia, vauvaöljyä, sinkkivoidetta, kosteuspyyhkeitä ja korvatulppia

Lisäksi pakkauksesta löytyi muutama vaatekappale: pieni myssy, kahdet sukat sekä housut.

Vaatteita vauvalle

H oli kovin otettu isyyspakkauksestaan ja kiitteli minua useampaan kertaan. Olin itsekin pakkauksesta aivan täpinöissäni, sillä tykkään välillä järjestää H:le pieniä yllätyksiä. H:stä tulee kyllä hyvä isä <3

-Massu

Äiti-Suomi -sanakirja

            Nykyaikana lasta odottavat harvoin selviävät odotusajastaan ilman eksymistä erilaisille netin vauvafoorumeille. Enkä ihmettele, sillä laittaessaan Googleen lähes minkä tahansa kysymyksen hakutuloksissa ensimmäisten linkkien joukossa on aina joko vauvan, kaksplussan tai jokin muun vauvakeskustelupalstan keskustelu. Itsekin olen lueskellut ja kirjoitellut eräällä foorumilla, josta sittemmin siirryin erääseen Facebook-ryhmään. Liittyessäni ryhmään olin hieman pyörällä päästäni, sillä en välttämättä ymmärtänyt kaikkia muiden odottajien käyttämiä käsitteitä tai lyhenteitä. Niinpä ajattelin helpottaa jonkun vasta vauvakeskusteluissa aloittavan elämää listaamalla muutamia keksusteluissa käytettyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Tai jollei halua foorumeilla käydä, niin eiköhän käsitteiden hallitseminen noin muutenkin ole ihan positiivista!

Plussaus: Se hetki, kun raskaustesti näyttää positiivista. Testi ei suinkaan näytä "plussaa" tai "miinusta", vaan positiivisessa tuloksessa testiin ilmestyy kaksi selkeää viivaa. Negatiivisessa tuloksessa viivoja on vain yksi.

Nla-käynti: Neuvolakäynti

Äp: Äitiyspoliklinikka. Tänne pääsee tai joutuu jos raskauden kulussa on jotain poikkeuksellista tai tarkkailtavaa. Syitä voivat olla mm. raskausdiabetes, lapsen pieni koko tai kohdunkaulan ennenaikainen avautuminen.

Äp: Tämä lyhenne voi joissain tilanteissa viitata myös äitiyspakkaukseen.

Radi: Raskausdiabetes

Sr-testi: Sokerirasitustesti

Rt: Raivotarjonta eli lapsi on kohdussa pää alaspäin

Pt: Perätarjonta eli lapsi on kohdussa pää ylöspäin

Sf-mitta: Kohdunpohjan korkeus (lyhenne termistä symfyysi-fundus). Mitataan häpyluusta kohdun ylimpään kohtaan. Kohdunpohjan korkeutta aletaan mitata n. raskausviikon 20 jälkeen.

Protskut/proteiinit: Jokaisella neuvolakäynnillä mitataan virtsanäytteestä mahdollinen proteiinien määrä. Jos proteiinia löytyy, viittaa tila raskausmyrkytykseen.

Stiksata: Virtsanäytteen testaaminen proteiinien varalta erityisen testinauhan avulla. Joissain neuvoloissa stiksaamisen joutuu tekemään itse, useimmissa hoitaja hoitaa sen.

Linea negra: Odottavan äidin mahalle tuleva tumma viiva. Sijaitsee usein kohtisuorasti navasta alaspäin, mutta saattaa jatkua myös navasta aina rinnan alle. Viiva poistuu raskauden jälkeen.

Doppler: Vauvan sydänäänien kuuntelemiseen kehitetty laite.

Käydä käyrillä: Hätätilanteissa tai synnyttämään mennessä äidin vatsalle laitetaan joksikin aikaa lapsen sykettä ja supistuksia mittaavat anturit. Nämä tiedot antavat viitteitä siitä, miten vauva voi ja missä vaiheessa mahdollinen synnytys on.

Täysiaikaisuus: Periaatteessa lapsi on täysiaikainen vasta sitten, kun raskausviikkoja on kertynyt täydet 40. Täysiaikaisuudesta voidaan puhua myös silloin, kun raskaus on kestänyt 37 viikkoa, sillä silloin vauvan kaikki merkittävät rakenteet ovat kehittyneet ja lapsella on kaikki edellytykset selvitä kohdun ulkopuolisesta elämästä.

Yliaikaisuus: Kun raskaus on kestänyt 42 viikkoa. Tällöin raskaus yleensä käynnistetään suunnitellusti.

Suppari/harjoitussuppari: Supistus/harjoitussupistus. Odottava äiti voi saada harjoitussupistuksia jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Erotuksena synnytyssupistuksiin harjoitussupistukset ovat yleensä epäsäännöllisiä, ne eivät voimistu ja ne tuntuvat lähinnä vatsan tiukkenemisena tai kouristuksena. Synnytyssupistukset taas alettuaan jatkuvat säännöllisinä ja voimistuvat ajan myötä.

Ballonki: Raskauden käynnistykseen käytettävä väline. Ballonki-katetri ohjataan kohdunsuun ja vauvan pään väliin ja katetrissa oleva kupla täytetään keittosuolalla. Katetria nyitään kerran-pari tunnissa, jolloin kohdunsuun pitäisi alkaa kypsyä.

Eppari: Synnytyksessä tehtävä mahdollinen välilihan leikkaus. Leikkaus suoritetaan jos vauvalla ei ole tarpeeksi tilaa päästä ulos. Leikkaus suoritetaan puudutuksessa saksin.

Imukuppisynnytys: Apuväline, jolla saadaan vedettyä lapsi vedettyä nopeammin ulos kohdusta. Imukuppia saatetaan joutua käyttämään mm. jos vauvaa uhkaa hapenpuute, äiti on liian voimaton esim sydänvian vuoksi tai ponnistusvaihe on kestänyt suhteellisen kauan.

Doula: Synnytystukihenkilö, joka antaa tietoa synnytyksestä jo ennen synnytystä ja on tarvittaessa mukana myös synnytyksessä. Monilla doulilla on esim tarjota vaihtoehtoja lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Doula ei puutu synnytykseen, mutta hän voi toimia esim tulkkina kätilön ja synnyttäjän välillä tai antaa akupainantaa. Doulan voi tilata itselleen joko yksityisestä tai yleisestä doulapalvelusta. Yleisellä eli maksuttomalla puolella palveluita tarjoaa esim Folkshälsan ja Ensi- ja turvakotien liitto. Kuka tahansa voi hankkia itselleen doulan riippumatta esim siitä, tuleeko oma puoliso synnytykseen mukaan. Synnytyksessä vois siis olla mukana puolison/tukihenkilön lisäksi myös avustava doula.

Maidon nousu: Ennen kuin äiti pystyy imettämään, maito "nousee" rintoihin eli maidontuotanto lähtee käyntiin. Nousu tapahtuu yleensä muutaman päivän sisällä synnytyksestä ja saattaa tuntua todella kivuliaalta.

Esimaito/ensimaito: Kun lapsi on syntynyt, hänet nostetaan äidin rinnalle. Tällöin tapahtuu ensi-imetys, jolloin lapsi imee äidin rinnasta ensimmäiset tipat maitoa. Tällöin maitoa yleensä erittyy vain muutaman tipan verran ja tuota hyvin ravinteikasta ja jopa aika kellertävää maitoa kutsutaan esimaidoksi eli kolostrumiksi. Esimaitoa saattaa joillain äideillä tihkua jo ennen synnytystäkin.

Lanoliini: Tarvittaessa arkoihin ja haavoittuviin nänneihin levitettävä voide.

Liikeseuranta: Jos vauva on liikkunut päivän aikana vähän tai hyvin kehyesti, äidin tulisi suorittaa liikeseuranta. Tällöin äiti makaa tunnin ajan vasemmalla kyljellään ja laittaa kaikki tuntemansa vauvan liikkeet ylös. Liikkeitä tulisi tuntea vähintään 10. Jos liikkeitä ei tunnu tai niitä tulee vähemmän kuin 10 äidin tulisi juoda kylmää mehua ja suorittaa testi uudestaan. Jos liikkeitä ei vieläkään tunnu, tulisi ottaa yhteyttä neuvolaan tai synnytysosastolle. Samalla tulee kiinnittää huomiota myös liikkeiden voimakkuuteen, sillä hyvin veltot tai voimattomat liikkeet saattavat myös kertoa, että jokin on vialla.

Bilirubiini: Hemoglobiinin hajoamistuote, jonka määrää mitataan vastasyntyneiltä. Kohonnut bilirubiniarvo voi kertoa maksan kypsymättömyydestä. Koska bilirubiini on keltaista, ilmenee kohonnut bilirubiiniarvo myös lapsen keltaisuutena. Hoidoksi annetaan sinivalohoitoa.

Agar-pisteet: Pisteytysjärjestelmä, jolla mitataan vastasyntyneen lapsen kunto. Mitattavia asioita ovat ihonväri, ärtyvyys, hengitys, lihasjännittyneisyys ja syke. Jokaisesta osiosta voi saada maksimissaan kaksi pistettä (yht. max 10 p).

Listasta puuttuu varmasti hirveästi merkittäviä odotukseen ja synnytykseen liittyviä termejä ja lyhennyksiä. Jos haluat korjata tai lisäillä listaan jotain, niin laita ihmeessä kommenttia!

-Massu

Lähteitä:
http://www.vaasankeskussairaala.fi/Suomeksi/Potilaat__asiakkaat___omaiset/Synnytys/Synnytyssali/Synnytyksen_kaynnistaminen

http://www.hus.fi/sairaanhoito/lasten-sairaanhoito/kun-lapsi-sairastuu/Vastasyntyneen_keltaisuus/Sivut/default.aspx

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/synnytykset/vauvamatkalla/sairaalakaynnit/aitiyspoliklinikkakaynnit/loppuraskauden-seuranta/sikion-liikkeiden-laskeminen/Sivut/default.aspx

http://www.vau.fi/Synnytys/Synnytyksen-jalkeen/Mitka-apgar-pisteet/

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=161

http://www.terve.fi/synnytys/supistukset

Pään purkua

            En oikeastaan tiedä edes mistä haluaisin kirjoittaa, mutta haluaisin edes vähän purkaa viime päivien ajatuksiani. Olen lähes koko raskauden ajan elänyt henkisesti suht seesteistä odotusaikaa lukuunottamatta hetkiä jolloin kivut ovat vieneet toimintakykyni. Nyt kuitenkin muutaman päivän ajan olen kärsinyt pienestä alakulosta. Perimmäisenä syynä on tietynlainen merkityksettömyyden tunne. Niin, tiedän.. raskaana ollessaan ja äidiksi tullessaan pitäisi tuntea itsensä jotenkin todella merkittäväksi ja tärkeäksi ihmiseksi, mutta minulla ei juuri nyt ole lainkaan sellainen olo. Eikä tunteeni edes liity välttämättä raskauteeni, vaan merkitykseeni ylipäätään.
              Minä olen aina ollut persoonaltani aika arka, hiljainen ja sivusta tarkkailija. En ole mielelläni tehnyt itsestäni kovinkaan suurta numeroa, sillä en ole kokenut olevani huomion arvoinen. Poikkeuksena tietenkin burleski-alteregoni, jonka suojassa voin keräillä huomiota miten paljon vain haluan. Uudessa seurassa tarkkailen pitkään muita, ennen kuin uskallan kommentoida oikein mitään, enkä silloinkaan välttämättä halua paljastaa paljoa itsestäni. Tämän kaiken sanottuani voin todeta olevani persoonallisuustyypiltäni introvertti: varautunut, pohdiskeleva, harkitseva, sisäänpäin kääntynyt, arka. Koska varsinkin uudessa seurassa vetäydyn hieman kuoreeni, saatan antaa itsestäni aivan vääränlaisia signaaleja. Moni on luullut minun olevan vihainen, välinpitämätön, töykeä tai ylimielinen ollessani hiljaa. Kuitenkin ehkä pahin asia, mitä persoonastani on sanottu on ettei minusta saa mitään irti ja että minuun on vaikea tutustua. Tämänlaisia kommentteja kuullessaan alkaa väkisinkin miettiä, onko minussa oikeasti jotain vikaa tai onko minussa mitään tutustumisen arvoista. Todellisuudessa vika ei välttämättä aina ole edes minussa, vaan yleisissä asenteissa: introverttejä on maailmassa vähemmän kuin ekstroverttejä ja itsestään suurempaa meteliä pitävät jäävät helpommin mieleen. Introvertin seurassa kanssaeläjältä saattaa kulua paljon kauemmin aikaa ja enemmän energiaa introverttiin tutustumiseen, eikä monellakaan välttämättä ole kiinnostusta junnata samassa pisteessä kauaa. Valitettavasti introvertti usein tarvitsee nimenomaan aikaa, jotta voisi lähentyä toisten kanssa. Niinpä minunkin ihmissuhteeni jäävät usein aika pinnallisiksi.
               Olen pohdiskellut omaan persoonaani liittyviä asioita siksi, että olen viime aikoina tuntenut jääväni täysin muiden varjoon. Saatan kadulla törmätä vanhoihin luokkatovereihin, joiden kanssa olen käynyt jopa 9 vuotta koulua. Tyrmistys on suuri, kun minua ei tunneta tai muisteta, ei vaikka kertoisin kuka olen ja mistä tunnemme. Jokin aika sitten menin tervehtimään baarimikkona toiminutta serkkuani baaritiskille. Serkkuni ei muistanut, että hänellä on myös yksi tyttö serkkuna (hänellä on yhteensä 6 serkkua). Vanhat työkaveritkaan eivät muista minua. Nykyisin en enää tiedä, haluanko edes tervehtiä puolituttuja kadulla, sillä kukaan ei tunnu muistavan tai tunnistavan minua.
                Tunteeseeni liittyy vahvasti myös tämänhetkinen kehonkuvani. Olen suurimman osan raskausajasta vain nauttinut vatsani pyöristymisestä ja ihaillut kasvavia muotoja. Nyt parin päivän ajan minulla on ollut järjettömän turvonnut olo, vaikken välttämättä turvotuksesta kärsikään. Yritin ottaa itestäni ja vatsastani valokuvia, mutta häpesin ulkomuotoani liikaa. Poistin kuvat välittömästi kameran muistista. Minulle on joskus vislailtu kadulla, mutta nyt olen vain kadulla vyöryvä pallo. Tai ylipäätään raskaana olevaa naista ei välttämättä yleisesti pidetä seksuaalisesti viehättävänä olentona, herttaisena enemmänkin. Minusta tuntuu, että kadulla keräämäni katseet ovat nykyisin enemmänkin sääliviä ja halveksivia, kuin ihailevia tai edes neutraaleja. Muita raskaanaolevia naisia nähdessäni koen olevani pelkästään turvonneen, en raskaana olevan näköinen.
               Arvottomuudentunteeni sekoittuu välillä jopa blogiini, sillä pohdiskelen usein oman blogini merkitystä. Tai lähinnä sitä, onko minun ajatuksillani ja kirjoituksillani lopulta paikkaa blogimaailmassa. Välillä en tiedä, pitäisikö minun kirjoitella ajatuksistani ja tekemisistäni vain henkilökohtaiseen päiväkirjaan, koska loppujen lopuksi aika harva muu haluaa lukea tekstejäni tai jakaa ajatuksiaan niistä.
              En kuitenkaan ole syöksymässä täydelliseen masennustilaan, vaikka ajatukseni tällä hetkellä saattavatkin siltä kuulostaa. Elämässäni on kuitenkin muita niin ihania ja tärkeitä asioita, jotka pitävät minut pinnalla. Olen myös viimeisten vuosien aikana joutunut etsimään itsestäni aivan uudenlaisia voimavaroja, joiden avulla pystyn selviytymään vaikeistakin tunteista. Ehkä nyt oli vain minun aikani kokea sellaista "raskausajan herkkyyttä ja mielialojen vaihtelua".

-Massu

Vaunut

          Nyt on taas laitettu rahaa palamaan ihan olan takaa... Keskiviikkona sain huonekaluliikkeestä ilmoituksen, että tilaamamme kalusteet (laatikosto+vitriini, hylly ja sohvapöytä) tuotaisiin meille perjantaina. Torstaina rahdatessamme vanhoja kalusteitamme Ekotorille lastentarvikeliikkestä tuli vielä saapumisilmoitus vaunuistamme. Samaan syssyyn vaihtui myös vanha kuvaputkitelevisiomme suurempaan taulutelevisioon. Kerron tuosta kaluste-episodista hieman lisää sitten, kun matkalle jääneet osat löytävät joskus perille.... Joka tapauksessa haimme vaunut lastentarvikeliikkeestä vasta lauantaina, sillä tiesimme kalusteiden kokoamisen vievän paljon tilaa asunnostamme.
            Vaunumme ovat siis merkkiä Tutek ja mallia Grander. Väriksi valitsimme tuollaisen rusehtavan sävyn ja runko on musta. Renkaat ovat ilmatäytteiset ja jämäkät. Eturenkaat saa lukittua "talviasentoon", jolloin ne eivät siis kääntyile vasemmalle ja oikealle. Renkaat saa irrotettua helposti pikalukkojen avulla, minkä ansiosta rungon saa todella pieneen tilaan. Rungon alaosaan saa kiinnitettyä nepein säilytyspussukan. Ohjauskahvan korkeutta ja kulmaa saa säädettyä kahvan pikalukituksen avulla.

Pelkkä runko renkaineen.

Runkoon kiinnitettävä pussukka.

Vauva-aikaa varten runkoon kiinnitetään vaunukoppa, josta saa helposti tarvittaessa kuomun alas.

Vaunukoppa kuomu ylhäällä.

Vaunukoppa kuomu alhaalla

Vaunukoppa on vuorattu pehmustein, jotka lähtevät helposti irti esim. pesua varten. Vaunukopan päädyssä olevan tuen avulla makuuasentoa voi säätää myös istuvammaksi. Kopan pohjassa on vähän kuperat jalakset, joiden ansiosta vaunukoppaa voi käyttää myös edestakaisin keinuvana kehtona tasaisella alustalla. Jalakset voi myös tarvittaessa lukita, jolloin koppa ei keinu esim.lattialla. Kylmiä ilmoja varten vaunukoppaan saa kiinnitettyä lämpösuojan.

Lämpösuoja ja hoitolaukku liitettynä vaunuihin

Kun lapsi osaa jo istua voi vaunukopan vaihtaa ratasosaan. Ratasosassa on valjaat, jottei lapsi tipahtaisi tai karkaisi vaunuista. Ratasosaan saa liitettyä myös kuomun, turvakaaren sekä jalkapeitteen.

Vaunut ratasosalla, kuomulla ja turvakaarella

Ratasosa jalkapeitteellä

Ratasosan selkänojan ja jalkatuen asentoa saa muutettua istuvasta täysin makaavaan. Myös kuomun kulmaa saa vaihdettua helposti. Sekä vaunukopan että ratasosan kuomuissa on takana ilmastointiaukko.
Kaikki vaunun tekstiilit (paitsi vaunukopan reunakangas) pystyy helposti irrottamaan ja pesemään. Lisävarusteena vaunun mukana tuli myös ohjauskahvaan kiinnitettävä hoitolaukku sekä hyttys- ja sadesuoja. Sekä vaunukopan että rataosan saa kiinnitettyä runkoon ja irrotettua helpon pikalukitusmekanismin ansiosta.
Ainakin nyt olen oikein tyytyväinen ostokseemme. Vaunut olivat suht edulliset ja ne ainakin vaikuttavat oikein päteviltä ja jämököiltä. Lisäksi vaunut taittuvat todella pieneen tilaan ja ne ovat aika kevyet. Vielä en ole kokeillut käytännössä, miten vaunujen kanniskelu kierreportaissa tai niiden käsittely esim maastossa sujuu. Nyt vain odottelemaan, että saisi hieman täytettä tuonne vaunukoppaan!