Syntyä vai eikö syntyä?

              Vääntelehdin eilisen illan supistuksien vallassa sohvalla ja ajattelin, että nytkö se vauva jo syntyy. Ei syntynyt ei, mutta ajatukset mahdollisesta synnytyksestä jäivät kummittelemaan alitajuntaani yön ajaksi. Näin nimittäin unta, että synnytykseni todellakin käynnistyi ja muutaman laimean supistuksen jälkeen vauva makasikin jo kapaloituna vaunuissa. Lapsi oli yllättävän suuri ja osasi puhua. Hetken lasta katseltuani muistin, etten ollut vieläkään tietoinen lapsen sukupuolesta. Lapseni alkoi kitistä ja sanoi:"Äiti, miks mulla on alapäässä sellasia punasia näppyjä?" Kurkistin vaippaan, totesin ensin lapsen olevan tyttö, jonka jälkeen huomasin, että lapsellani oli muutama karvatuppi tulehtunut. Selitin tilanteen lapselleni, joka nukahti kesken sepostuksen.
                Tässä vaiheessa raskautta suhtautumiseni synnytykseen, odottamiseen ja lapsen  tuloon ovat hyvin ristiriitaisia. Toisaalta en jaksaisi millään odottaa, että saisin ensikertaa nähdä lapseni ja pidellä häntä hellästi sylissäni. Fyysisestikin odottaminen alkaa tuntua koko ajan raskaammalta vatsan paisuessa ja Esikon potkujen vahvistuessa. Vauvan liikkeet eivät näillä viikoilla siis enää tunnu aina kovin miellyttäviltä, sillä Esikko osaa hienosti mm. tunkea varpaansa kylkiluitteni väliin ja työntää takamuksellaan itseään miltei napani läpi. Toisaalta taas haluaisin taata Esikolle mahdollisimman hyvät mahdollisuudet pärjätä kohdun ulkopuolella, joten toivoisin hänen pysyvän sisällä vielä muutaman viikon ajan.
                 Osaltaan minua mietityttää siksi, että edellisestä neuvolakäynnistä tuntuu olevan tuhottomasti aikaa. Jotenkin tässä vaiheessa tuntuisi paljon turvallisemmalta jos tarkastuskäyntejä olisi edes hieman useammin. Näillä viikoilla (34+5) voi jo kuitenkin tapahtua nopeita muutoksia, eikä lapsen syntymäkään olisi mahdoton vaihtoehto. Viimeisin sisätutkimus on tehty minulle kuukausia sitten, eikä lapsesta ole annettu minkäänlaisia painoarvioita. En tiedä, onko Esikko hyvässä asennossa tai onko hän ylipäätään kunnossa. En tiedä miten valmistautunut kehoni on synnytykseen. Päässäni pyörii välillä kauhuskenaario siitä, miten en osaakaan tulkita tarpeeksi hyvin kehoni viestejä ja lähden hakeutumaan sairaalaan liian myöhään. Sitten synnytänkin kerrostalomme kierreportaissa samalla, kun naapurin herra H koittaa pomppia ylitseni perässä laahattavan koiransa kanssa. Synnytystapa-arvio minulla on ensi viikolla, mutta jollain lailla minulla on aika minimalistiset odotukset tästäkin lääkärikäynnistä. Neuvolalääkäreillä kun on tuntunut olevan liian kiire perehtyä tarkemmin jokaiseen potilaaseen. Ehkä lääkäri vain kurkkaa oven raosta, miltä vatsani näyttää ja laittaa papereihini näkemänsä perusteella joko "alatiesynnytys"- tai "sektio"-leiman. Hartain toiveeni olisi saada synnyttää alateitse, sillä pelkään leikkauspöydälle joutumista.
                  Toinen iso mietitystä aiheuttava seikka on se, etten koe kotimme oleva ollenkaan valmis Esikkoa varten. Tiedostan kyllä, ettei lapsi ensimmäisinä kuukausina tarvitse paljoakaan asioita, kunhan saa lapsen perustarpeet tyydytettyä. Mutta kun huushollimme on tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä. Tilasimme viikkoja sitten uusia korkeampia säilytyskalusteita eräästä kalusteliikkeestä saadaksemme vapautettua lisää lattiatilaa esim. pinnasängylle. Tavaran toimitusten kanssa on vain ollut ihan käsittämättömiä ongelmia, emmekä ole vieläkään saaneet kaikkia osia. Sekä tavarantoimittaja että valmistaja levittelevät käsiään, eivätkä hommat tunnu etenevän mihinkään. Vanhat kalusteemme olemme heittäneet aikoja sitten keräykseen, joten niistä puretut kirjat, kansiot, paperit ja muut pikkutavarat lojuvat osin vielä olohuoneen lattialla. Lähes kaikki Esikolle tarkoitetut tarvikkeet ja vaatteetkin olen vain tunkenut kohta liitoksistaan repeävään äitiyspakkaukseen, sillä tällä hetkellä niille ei kertakaikkiaan ole omaa paikkaa kodissamme. Haluaisin niin kovasti saada edes jotain valmiiksi ennen kuin Esikko syntyy. Pahoin pelkään, että joudumme vielä pariin otteeseen reklamoimaan kalusteista kalusteiden toimittajalle, emmekä näin ollen pysty laittamaan asuntoamme yhtään tämän valmiimmaksi.

-Massu