Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Oivallinen tapa juhlistaa tätä merkkipaalua onkin istahtaa lääkärin eteen kopeloitavaksi. Tänään minulle nimittäin tehtiin synnytystava-arvio.
H kävi heittämässä minut neuvolaan, sillä en olisi omin avuin sinne päässyt. Eiliset muutamat juoksuaskeleet (juoksin auton alta pois) aiheuttivat minulle nimittäin sen, että häpyni tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin pesäpallojoukkoe olisi murjonut alapäätäni mailoin. Ensin minut otti vastaan terveydenhoitaja, joka mittasi verenpaineeni, tarkisti virtsanäytteeni ja kirjasi painoni ylös. Alapaineeni olivat hieman nousseet (128/86), mutta arvot ovat vielä tyydyttävän rajoissa. Hoitaja toivotteli minulle hyviä jatkoja ja ohjasi odotushuoneeseen. Hetken päästä lääkäri jo kutsui minut huoneeseensa ja heti kättelyyn sain riisua housuni pois ja kiivetä tutkimuspöydälle. Ensin lääkäri mittasi sf-mitan, joka oli 30, jonka jälkeen lääkäri jatkoi sisätutkimuksella. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2 cm ja kohdunsuu oli hieman auki. Vauva oli laskeutunut oikein hyvään "lähtöasentoon" takaraivo alaspäin. Sitten lääkäri tunnusteli lantioni koon saadakseen selville, pystyisinkö synnyttämään Esikon alakautta. Tilaa on kuulemma reilusti, joten voisin helposti synnyttää isommankin vauvan. Esikko on nimittäin lääkärin arvion mukaan aika siron kokoinen ja niinhän tuo sf-mittakin menee tuon keskikäyrän alapuolella. Meinasin ihan liikuttua tutkimuspöydällä saamastani tiedosta, sillä olin niin helpottunut. Jo se, että sain luvan synnyttää alateitse merkitsee minulle paljon. Lisäksi tapahtuneet muutokset kohdunkaulassa ja synnytyskanavassa kertovat vain siitä, että koko ajan ollaan menossa lähemmäs synnytystä. Mitat eivät siltikään kerro vielä sitä, milloin Esikko päättää syntyä, mutta on hyvä tietää, että oma kehoni valmistautuu jo pikkuhiljaa tulevaan. Sydänääniä kuunneltaessa Esikolla oli hikka, joka hieman häiritsi sykkeen mittaamista. Lopulta lääkäri merkitsi neuvolakorttiini sykkeeksi 160. Mitään sen tarkempaa arviota Esikon koosta en saanut. Lääkäri vain totesi, että olisi hyvin epätodennäköistä, että vauva olisi syntyessään kovin kookas.
Vaikka lääkärärikäynti oli tälläkin kertaa supernopea, lähdin vastaanotolta silti hymyssä suin. Olin tyytyväinen saamiini tietoihin ja nyt lähestyvä synnytys alkaa tuntua jo aika realistiselta asialta.
-Massu
Tsemppiä loppusuoralle <3 Kohta teillä on pikkuinen sylissänne <3 :)
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaIhan meinaa tulla tippa linssiin kun miettii miten olen näin pitkään kasvattanut pientä lasta sisälläni ja kohta oikeasti voin pidellä häntä käsivarsillani. Toivottavasti loppuraskaus sujuisi hyvin ja aika kuluisi nopeasti. Ainakaan lääkärin sanojen mukaan ei kuitenkaan tällä erää ole syytä huoleen :)