Asioita, joita kaipaan

             Tässä miltei 8 kuukautta raskautta kokeneena alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan tiettyjä asioita ajasta ennen raskautta. Toki olen raskaudestani äärimmäisen onnellinen ja toivoisin lapsenkin pysyvän sisällä vielä täysiaikaiseksi, mutta lapsen ja oman voinnin vuoksi olen joutunut joustamaan monissakin asioissa. Tässä asioita joita kaipaan:

Kovaa pyöräily. Rakastan pyöräilyä, sillä tunnen olevani totaalisen vapaa pyörän selässä. Ja yleensä jos lähden pyöräilemään, poljen niin kovaa kuin vain kykenen (toki ottaen muun liikenteen huomioon). Viime aikoina olen joutunut himmaamaan tahtia rankalla kädellä, eivätkä kuoppaisimmat maastot tunnu kovinkaan mukavilta vatsassa.

Juokseminen. Löysin juoksemisenilon vasta pari vuotta sitten kun haatoin itseni osallistumaan erääseen juoksutapahtumaan. Sen jälkeen olen mielelläni viettänyt aikaa lenkkipoluilla ja varsinkin metsässä. Nyt vatsaani ja alapäätäni alkaa aika nopeasti vihloa jos otan muutamankin juoksuaskeleen.

Vatsallaan ja selällään nukkuminen. Vatsallaan makaaminen on ollut minulle tapa rauhoittaa itseäni levottomina iltoina. Monesti olen saattanut käpertyä myös sikiöasentoon, muttei sekään tällä hetkellä onnistu vatsani vuoksi. Selällään nukkuminenkaan ei onnistu, sillä minulle tulee äkkiä äärimmäisen huono olo.

Että voi tulla hierotuksi vatsallaan maaten. Noh, tässä on sama ongelma kuin vatsallaan nukkumisessakin. Vatsa on sen verran tiellä, ettei heirontapöydälle voi kavuta vatsa alaspäin. Hieroessa paine on vielä makaamiseen verrattuna kovempi, sillä hieroja painaa selkää hierontäpöytää kohden. Raskaana hieronnassa käydessäni minua onkin hierottu kyljellään maaten, muttei hieroja saa silloin samanlaista tuntumaa vartaloon.

Että vaatteet eivät likaannu yllättäen vatsan kohdalta. Vaikka vatsani ei ole kasvanut mitenkään poikkeuksellisen hurjaa tahtia ja sen mittasuhteet ovat edelleen aika pienet, on minun silti välillä vaikeaa hahmottaa lopullisia kehoni rajoja. Tämän vuoksi saatan helpostikin tönäistä vatsallani pöydän reunalla olevaa likaista lautasta tai tiputella masulleni jotain. Paitani menevätkin tätä nykyä aika nopeasti pesuun, sillä mahan kohdalle aina jostain syystä ilmestyy esim rasvatahroja tai muuta yhtä mukavaa.

Että voisi pukea vanhoja vaatteitaan. Tällä hetkellä vaatekaapissani on vain muutamia vaatteita, joita voin käyttää. Valinnanvaraa on siis äärimmäisen vähän. Välillä tuntuu vähän tylsältä pukeutua samoihin vaatteisiin päivästä toiseen, mutten toisaalta ole halunnut hassata paljoakaan rahaa pelkästään raskauden aikaisiin vaatteisiin. Olen joutunut samalla myös kieltäytymään muutamasta aivan ihanasta vintagemekosta, sillä en tiedä missä mitoissa olen raskauteni jälkeen.

Esiintyminen. Voih... Kävin torstaina katsomassa Dynamossa burleskia ja miten vaikeaa olikaan hyväksyä se tosiasia, että pääsisin itse esiintymään vasta joskus ensi vuonna. Samalla en voi paljoakaan työstää uusia esiintymisasuja, sillä en tule silloin olemaan näissä mitoissa.

Rave-tapahtumat. En usko lapsen synnyttyä käyväni montaakaan kertaa vuodessa rave-tapahtumissa, sillä haluaisin osallistua niihin nimenomaan H:n kanssa. Lapselle pitäisi siis aina järjestää joistain hoitopaikka, enkä varmaankaan alkukuukausina ainakaan haluaisi antaa häntä ympärivuorokautiseen hoitoon. Paljon riippuu tietenkin siitä, miten imetys lähtee käyntiin. Mutta kaipaan silti rave-tapahtumien intensiivistä tunnelmaa, järjetöntä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ihmisiä, jotka nauttivat tanssimisesta, basson värinää rinnassa ja sitä tunnetta, kun saa tanssia tuntikausia sydämensä kyllyydestä. Joku lukijoista saattaa heti yhdistää rave-tapahtumat huumeisiin, mutten ole itse paljoakaan niihin aineisiin näissä tapahtumissa törmännyt. Enkä myöskään ole koskaan niitä käyttänyt, vaan olen saavuttanut omat "transsini" täysin musiikin avulla.

Ettei tarvitse miettiä, mitä saa syödä. Olen koittanut raskausaikana suhtautua kaikkiin rajoituksiin ja ravintosuosituksiin maalaisjärjellä ja olenkin saattanut nauttia joitain sellaisia ruokia, joita minun ei periaatteessa olisi kuulunut syödä (esim. pastöroidusta maidosta tehty tuorejuusto). Kuitenkin joidenkin ruoka-aineiden kohdalla olen ollut aika ehdoton esim graavilohi tai raaka liha. Ravintolassa joutuukin välillä kysymään tarjoilijalta, mitä ruoat tarkemmin ottaen sisältävät, sillä "kiellettyjä aineksia" saattaa olla yllättävissäkin paikoissa.

Että voisi tepastella korkokengillä. Voin edelleen pukea korkokengät jalkaan hetkeksi, mutta jo puolen tunnin tepastelu on turvottanut jalkapöytiäni niin, etten meinaa saada kenkiä jaloistani pois. En normaalisti arkena käytä kuin paljasjalkakenkiä, mutta viikonloppuisin ja juhlissa olisi mukavaa pukeutua vähän naisellisemmin.

Seksi ilman vatsaa. Noh, se nyt vaan on välillä hieman hankalaa, kun vatsa tuntuu olevan aina tiellä, eikä joissain asennoissa pysty olemaan kuin hetken. Niin monesti joutuu sanomaan toiselle, ettei nyt onnistu tai nyt sattuu tai painaa.

Että voi ajella karvansa ilman häiritsevää näköestettä. Varsinkin näin kesällä olisi mukavaa pitää itsensä "siistissä kunnossa", mutta jopa säärikarvojen ajelu on omanlaisensa operaatio edessä möllöttävän vatsan vuoksi... saati sitten bikinirajojen ajeleminen. En siis todellakaan tiedä, millaisia puskia olen välillä esitellyt, sillä en ole välttämättä paljoa vatsani alle nähnyt. Noh, H ei ainakaan ole asiasta minulle pahemmin huomautellut, joten tuskin sen pahempaa pahennusta olen aiheuttanut...

Että voi istua anniskeluravintolassa tai terassilla tuntematta syyllisyyttä ja häpeää. Minusta nimittäin tuntuu, että kaikki samassa tilassa olevat tuijottavat minua paheksuen ja miettivät, miten tuo nainen voi istua baarissa raskaana. Tämä tunne valtaa minut, vaikka joisin pelkkää vettä. En tosin muutenkaan istuskele mielelläni baareissa, sillä alkoholinkäyttöni on jopa naurettavan vähäistä, mutta raskaana ollessa siitä on tullut entistäkin epämiellyttävää.

Että ihmiset eivät tuijota ensimmäisenä vatsaani. Välillä kaupungilla kävellessä tuntuu, että minä ja vatsani olemme täysin kaksi eri henkilöä. Ihmiset tuijottavat hyvinkin julkeasti vatsaani, kun koko muu minuuteni jää täysin huomiotta. Mieluummin toivoisin ihmisten kohtaavan minut katsomalla minua vaikka silmiin.

Elämä ilman närästystä. Ennen raskautta en ole kärsinyt lainkaan närästyksestä ja nykyisin sitä ilmenee useita kertoja päivässä. Ja voi sitä poltetta jos onkin unohtanut ottaa Renniet mukaan!

Noh, tätä raskautta olisi jäljellä enää sellaiset kuutisen viikkoa, joten enköhän jaksa vielä hetken purra hammasta. En voi myöskään tietää, miten suhtaudun asioihin lapsen synnyttyä.

-Massu