Minun mieheni

            Olen viettänyt koko päivän yksin, sillä H on työpaikkansa "koulutustilaisuudessa" Turun saaristossa. Käytännössä koulutus tarkoittaa virkistyspäivää kera ilmaisen viinan. H tosin ei nauti tällä kertaa lainkaan alkoholia sillä hän on liikkeellä omalla autolla varautuen tarvittaessa lähtemään synnytyslaitokselle. Tänä yksinäisenä päivänä sain tietää, että eräs minulle todella läheinen ja rakas henkilö eroaa. Ero koskettaa samalla myös kahta todella valloittavaa lapsosta. Minua surettaa koko perheen puolesta, vaikka ymmärränkin eron olleen tilanteessa paras vaihtoehto. Asia on herättänyt minussa niin paljon tunteita, että haluaisin pohtia hieman oman parisuhteeni tilannetta.
              Jos oikein totta puhutaan, olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja iso osa siitä onnesta on H:n ansiota. Olen ennen H:in tutustumista ollut hyvin onneton ja rikkinäinen monistakin syistä, mutta H:n avulla olen kuronut itsestäni ehjemmän ihmisen. Samalla H on osoittanut olevansa lähes rajattoman rakkauden arvoinen.
              Olemme siis olleet yhdessä 5,5 vuotta, joista 4,5 vuoden ajan olemme asuneet yhdessä. Ensitapaamisemme tapahtui niinkin romanttisessa paikassa kuin Lahden Onnela (sittemmin suljettu yökerho), jossa kävin viikonloppuisin tanssailemassa yksinäni. Olimme (ja olemme edelleen) kummatkin tanssitaitoisia, joten kiinnitimme aika nopeasti huomiota toisiimme. Lopulta eräänä kohtalokkaana iltana H päätti ottaa ohjat käsiinsä ja lähestyi minua:" Sä oot se tyttö, joka tanssii kovaa!" Siitä illasta lähtien aloimme pitää todella tiiviisti yhteyttä soitellen, viestitellen tai tavaten lähes päivittäin. Heti ensimmäisestä juttutuokiosta lähtien minulla oli sellainen olo, että H:n kanssa on helppo olla. Minun ei tarvinnut jännittää ja sain olla oma itseni pelkäämättä arvosteluja. Suhteemme alkua tosin varjosti se, että kumpikin meistä oli juuri eronnut pitemmästä parisuhteesta ja varsinkin omalla kohdallani eksäni halusi edelleen alistaa minua lähettelemällä uhkauksia ja haukkumaviestejä. Uuden suhteen aloittaminen oli varsinkin H:le vaikeaa, joten hän päätti ottaa hieman etäisyyttä muuttaen Lappeenrantaan viimeistelemään opintojaan. Minä pysyin sitkeänä ja matkustin joka ikinen viikonloppu junalla Lahdesta Lappeenrantaan. Välimatka teki lopulta hyvää suhteellemme ja H myönsi haluavansa kunnollisen parisuhteen kanssani. Pian aloimmekin jo miettiä yhteen muuttamista.
                  Vuosien saatossa meille on tapahtunut paljon niin hyvää kuin pahaakin. Olemme muuttaneet yhteen, valmistuneet koulusta, kihlautuneet, avioituneet, etsineet paikkaamme maailmassa, juhlineet, surreet, riidelleet, miettineet suhteemme tulevaisuutta, antaneet anteeksi. Vaikeinakin hetkinä olemme pystyneet näkemään sen hetkisen tilanteen läpi rakkauden, jota olemme toisiamme kohtaan tunteneet.
                 Arvostan H:sä lukuisia asioita. Hän on avulian, huomaavainen, hellä, herkkä, avoin, suojelevainen, pohdiskeleva, asioihin intohimoisesti paneutuva, avarakatseinen, empaattinen, komea, vahva, iloinen... Yksi tärkeä ominaisuus on myös se, että H kunnioittaa minun mielipiteitäni ja kuuntelee minua. Lisäksi hän pitää jatkuvasi huolen siitä, että tiedän olevani rakastettu sanoen sen minulle ääneen.
                  Tärkein "onnellisen liittomme salaisuus" on ehkäpä kommunikaatio minun ja H:n välillä. Keskustelemme päivittäin todella paljon kaikista mielessä liikkuvista asioista, joten olemme jatkuvasti perillä siitä, miten meillä menee. Toki välillä joidenkin kipeiden asioiden esiin tuominen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään aihetta, josta emme olisi voineet keskustella. Parasta ajanvietettä minusta onkin pitkät filosofiset keskustelut H:n kanssa. Keskusteluyhteyden lisäksi pyrimme olemaan myös fyysisesti hyvin läheisiä toisillemme. Halaamme paljon päivän aikana, istumme aina tilaisuuden tullen lähekkäin, pidämme toisiamme kädestä, suutelemme ja kerromme rakastavamme toisiamme. Usein iltaisin jompikumpi käpetyy toisen syliin hellittäväksi. Käydessäni töissä H tuli aina sänkyyn silittelemään päätäni toivottaakseen hyvää yötä. Tuntuu vain niin hyvältä, miten "harmaasta arjesta" voi pienillä eleillä ja teoilla tehdä maailman parasta. Ja mikä sen parempaa olisikaan, kuin arki sellaisen ihmisen kanssa, jota todella rakastaa.
                  Nyt tulevan lapsen myötä elämämme ja arkemme joutuu pieneen testiin, mutten ole silti peloissani. Tiedän, miten olemme selättäneet vaikeitakin ongelmia selviten lopulta aina vain vankempana yksikkönä. Kumpikin meistä on valmis käsittelemään mahdollisia kipupisteitä tai kriisejä, eikä kumpikaan halua luopua parisuhteesta ainakaan helpolla.

-Massu