Eilen sovimme H:n kanssa, että saisin tänään viettää hetken ihan "omaa aikaa". Kaivoinkin jo aamulla pakkasesta minigrip-pussillisen pumppaamaani maitoa sulamaan, jotta isä voisi hoitaa myös tytön syöttämiset. Koitin päivän aikana keksiä, mitä oikein haluaisin omalla ajallani tehdä: käydä kaupungilla? Mennä kirjastoon? Lähteä pyöräilemään? Käydä kangaskaupassa? Lopulta mikään ei tuntunut oikein hyvältä vaihtoehdolta, joten jäin ihan vain kotiin.
H:lä taisi olla hieman eri käsitys siitä, mihin aikaan haluaisin viettää oman hetkeni. Hän oli nimittäin hieman ihmeissään, kun kysyin "jo" klo 18.30, voisinko mennä lillumaan kylpyyn. Oma aikani siis alkoi kylpyhetkellä. Heitin kylpyammeeseen pari ruokalusikallista kylpymustikkasuolaa, jota saimme viime viikonloppuna eräältä H:n ystävältä lahjaksi. Kuorin myös kasvojeni ihon samalla tavaralla. Siitä onkin todella pitkä aika, kun olen ihan ajan kanssa saanut lilluskella kylpyammeessa! Loppuraskaudesta en mielelläni kylpenyt, sillä ison vatsan takia kylvystä oli hieman vaikeaa nousta ylös, eikä kuuma vesi tuntunut muutenkaan tuolloin kovin hyvältä. Synnytyksen jälkeen taas minun piti välttää kylpyä jo jälkivuodonkin takia, eikä minulla olisi myöskään ollut kyseiseen toimintoon aikaakaan.
Kylpyhetken jälkeen ryhdyin leivontapuuhiin. Leivoin nimittäin huomisia äitien pikkujouluja (vol.2) varten nopean hyydykekakun. Leipoa olenkin saanut joitain kertoja viime aikoina mm. ristiäisiin ja aikaisempiin pikkujouluihin, mutta nyt sain keskittyä puuhaan ihan rauhassa... tai rauhassa ja rauhassa... tyttö alkoi nimittäin tässä vaiheessa itkeä isänsä sylissä ihan hillittömästi ja äitinä tuntui todella raskaalta kuunnella poloisen huutoa.
Lopuksi "rentouduin" vielä ripustaen pyykkejä kuivumaan, tiskaamalla ja hieman siivoamalla. En ole aikaisemmin paljoakaan välittänyt siivoamisesta tai tiskauksesta, mutta nykyisin pienet siivoushetketkin tuntuvat luksukselta. Olen myös lapsentulon jälkeen tullut hieman tarkemmaksi siisteydestä, vaikken edelleenkään ole jatkuvasti imuri kourassa.
Vaikka loppujen lopuksi H pärjäsi tytön kanssa ihan hyvin, tuli minulle silti omasta ajasta hieman "paska-äiti -fiilis". A ei olisi millään halunnut syödä maitoa pullosta, joten hän itki jossain vaiheessa aika pitkään. Koko ajan minulla oli sellainen olo, että minun olisi kiirehdittävä puuhissani, jotta "päästäisin H:n pulasta". Pysyin kuitenkin kovana, enkä puuttunut H:n puuhiin. Toisaalta oman ajan saaminen tuntui hyvältä, toisaalta en ainakaan näin kotioloissa pystynyt oikein ottamaan kaikkea iloa irti. Pienen itkun kuuleminen kuitenkin aiheuttaa ainakin minussa pienimuotoisen stressireaktion ja minusta tuntuu silloin todella pahalta olla puuttumatta toisen hätään. Katsotaan nyt, milloin seuraavan kerran vietän omaa aikaa ja uskallanko silloin lähteä jo ihan kodin ulkopuolelle.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti