Joulu matkan päällä

         Alkuperäinen suunnitelmamme oli viettää joulun pyhät ensin Pirkanmaalla, sitten Päijät-Hämeessä ja lopuksi täällä Varsinais-Suomessa. Suunnitelmat kuitenkin menivät hieman uusiksi, kun H:n isä ilmoitti olevansa vatsataudissa, eikä hänen luonaan olisi muutenkaan mahtunut yöpymään. Jätimme siis Päijät-Hämeen maisemat tällä kertaa välistä.
           Lähdimme jouluaattona aamupäivästä ajamaan kohti Tampereen seutua, jossa H:n äiti nykyisen puolisonsa kanssa asustaa. Emme olleet lähteneet vielä edellisenä iltana liikkelle, sillä halusimme karttaa ruuhkahuippuja. Ilman puolesta olisi kyllä kannattanut matakata jo edellisenä iltana, sillä koko ajomatkan ajan satoi rättejä taivaalta. Välillä ei meinannut nähdä edes parin metrin päähä, joten ajaminen oli hieman haastavaa. Lisäksi oman haasteensa asetti se, ettei matkalle sattunut, kuin yksi avoinna ollut huoltoasema ja sekin sijaitsi ihan Turun kupeessa. Lopulta jouduimmekin posottamaan koko matkan ilman pysähdyksiä, sillä uloskaan ei viitisinyt mennä jalottelemaan lumipyryyn. Onneksi A nukkui melkein koko matkan. Vasta ihan loppusuoralla hän alkoi hieman nurista.
          Hetken H:n äidillä istuksittuamme kylään tuli myös H:n veli siskoineen. Anoppini kattoi joulupöydän valmiiksi ja nautimme perinteisiä jouluherkkuja. Omia suosikkejani ovat lähinnä laatikot ja lohi, kinkusta en niinkään välitä. Anoppi oli laittanut tarjolle myös lipeäkalaa, jota itse maistoin aivan ensimmäistä kertaa... ja kerta taisi samalla olla myös viimeinen...
           H:n veljen lapset Al 3v ja L 6v odottivat innoissaan Joulupukkia. Varsinkin Al kyseli useaan otteeseen, milloin pukki mahtaa tulla, vaikka Al:aa hieman pelottikin. Lopulta "pukki" kävi vain tuomassa lahjasäkin ulko-oven taakse. Tokaisin H:le ennen reissua, että olisipa kerrankin ihanaa jos mennessä mukanamme olisi enemmän tavaraa, kuin kotiin palatessa. Noh, niinpä siinä taas kävi, että kaikki olivat ostaneet meidän perheelle aivan liikaa lahjoja, joten kotiin viemistä olikin aika paljon. Kerron ehkä niistä lahjoista vähän tarkemmin toisessa kirjoituksessa.. Myös H:n veljen lapset saivat todella paljon lahjoja.
            Päivän vaihtuessa iltaan H:n veljen perhe palasi takaisin kotiinsa, vaikka lapset olisivat varmasti mielellään vielä viivähtäneet hetken. Varsinkin Al ihasteli useaan otteeseen tuoretta serkkuaan ja kyseli paljon:"Onko A ihan pieni?" "Mitä A syö?" "Onko A:lla pienet varpaat?" "Mitä A nyt tekee?" Lähtiessään Al vielä totesi, että hänelle tulee iso ikävä meitä kaikkia.
             Illalla vielä kävimme hieman kärryttelemässä lumikinosten keskellä, jonka jälkeen minä ja H pääsimme saunomaan ihan kaksin. Siitä onkin aikaa, kun olen itse päässyt saunaan!
             Joulupäivänä lähinnä laiskottelimme... Kävimme kyllä pienellä vaunulenkillä, mutta muuten vain istuskelimme sohvalla syömässä suklaakonvehteja ja edelliseltä päivältä jääneitä jouluruokia.

Talvista maisemaa Pirkanmaalla

Lumi narskuu jalkojen alla

Lensi maahan enkeli

A:le ei sentään tullut kylmä!

             Viivyimme siis H:n äidin luona kaikenkaikkiaan kaksi yötä. Yöt olivat melkoisen uuvuttavia, sillä A ei meinannut millään nukkua ja hän tuntui kaipaavan normaalia enemmän hellyyttä. Ehkäpä hän oli hieman stressaantunut uusista ihmisistä ja vieraasta ympäristöstä.

Joulu oli uuvuttavaa aikaa

            Tapaninpäivänä suuntasimme minun vanhempieni luokse. Tällä kertaa suunnittelimme ajomatkan niin, että matkalle osuisi myös joitain avoinna olevia huoltoasemia. Ajokelikin oli huomattavasti parempi, kuin anoppilaan ajellessamme.

Matkalla Pirkanmaalta Varsinais-Suomeen keli oli mitä mainioin

             Myös omilta vanhemmiltani ja sisaruksiltani tuli paljon paketteja, lähinnä A:lle. Ilmeisesti A:n lahjakasa ei kuitenkaan vetänyt vertoja nuoremman isoveljeni lasten lahjakasoille, jotka olivat olleet aattona aivan huikeat. Hieman siis kauhulla odotan seuraavia jouluja, sillä en haluaisi itse kanniskella säkkikaupalla jouluna tavataa omaan kotiin...

Sininen hetki maaseudulla

Lapsuudenkoti

              Omilla vanhemmillani viivyimme vain yhden yön, sillä matkustaminen alkoi tuntua jo aika uuvuttavalta. Tavallaan siis ihan hyvä, ettemme koukanneet Päijät-Hämeen kautta. A:kin alkoi olla jo melkoisen stressaantunut ja itkuinen kaiken sen matkustamisen vuoksi. Nyt oltuamme taas hetken ihan kotosalla oman perheen kesken, hän on ollut taas paljon iloisempi ja rauhallisempi. Oli siis hirmuisen mukava nähdä sukulaisia ja piipahtaa vähän oman kodin ulkopuolella, mutta oli myös todella ihanaa palata takaisin kotiin. Nyt saammekin nauttia vielä muutaman päivän ajan koko perheen vapaa-ajasta, sillä H menee tällä viikolla vain perjantaina töihin.

-Massu