Elämää kahden kuukauden iässä

            Pieni tyttäreni A tuli itsenäisyyspäivänä kahden kuukauden ikään. Tuntuu hassulta, miten ensin lapsen ikää laskee päivissä, sitten viikoissa ja nyt jo kuukausissa. Tyttö on kasvanut ihan hurjasti, mutta onhan hän vielä varsin pieni. Tämänlaista hänen elämänsä tällä hetkellä on:
             Eilisessä neuvolassa meille selvisi, että A painaa jo reilusti yli viisi kiloa, tarkalleen ottaen 5380g. Pituuttakin neidillä on jo 56,7cm. Vaikka tämän ikäisenä lapsen kasvun kehitystä ei seurata niin tarkkaan käyrien mukaan, tytön kasvu menee kuulemma millin tarkasti käyrällä. Melkoinen mallilapsi siis. Eilen A sai myös ihka ensimmäisen rokotteensa, joka annettiin suun kautta.
              A syö edelleen aika tiuhaan, n. 10-12 kertaa päivässä. Rytmi on pysynyt aikalailla samanlaisena kuukauden ajan: päivällä tyttö syö parin tunnin välein, illalla hieman tiheämmin ja yöllä syöttöjen väliin saattaa jäädä neljäkin tuntia. A on edelleen täysimetyksellä ja imetys sujuu oikein hyvin. Viime aikoina hän on kyllä lyhentänyt reilusti rinnallaoloaikaansa, joten yksi tankkauskerta saattaa kestää viisi minuuttia. Minustakin tuntuu, että tuottamani maitomäärä on hieman kasvanut, sillä rinnat tuntuvat olevan koko ajan aivan turvoksissa ja välillä maitoa ihan suihkuaa lapsen irrottaessa imuotteensa.

Piskuiset varpaat valmiina päivän touhuihin

              Tyttö on ruvennut nyt ihan parin viikon sisällä nukkumaan myös päivisin vähän enemmän. Aikaisemmin A kun ei malttanut millään nukkua päivällä tai nukahtaessaan unet kestivät maksimissaan puoli tuntia. Nyt hän nukahtelee useita kertoja päivässä ja saattaa nukkua tunnin putkeen. Joskus vaunulenkin jälkeen hän saattaa koisia parikin tuntia.
             Pyrin edelleen käymään A:n kanssa joka päivä vaunuilemassa. Yleensä A kitisee hieman siinä vaiheessa, kun hänet asettaa vaunukoppaan, mutta kitinä loppuu miltei heti, kun pääsemme liikkeelle. Monesti A saattaa nukahtaa ainakin vaunulenkin ajaksi, mutta välillä hän vain makaa kopassa silmät auki.
              Kotona tyttö ihmettelee ja seuraa jo hyvinkin tarkkaavaisesti maailman menoa. Erityisesti kirkkaat valot ja jännät kuviot kiinnostavat häntä. Aina aamuisin A jaksaa ihmetellä ikkunasta kajastavaa valoa. Silloin hän ei malttaisi edes syödä, kun koko ajan pitäisi tuijotella ikkunaan päin. Hänen "lempilelunsa" (voiko vielä näin pienellä puhua edes lempileluista?) on minun vanha lehmäpehmoleluni, jonka sisällä on kulkunen.

Sohvan nurkassa voi katsella vaikkapa värikkäitä verhoja

A alkaa lähes aina hymyillä, kun helisytän lehmää hänen edessään. A viihtyy myös erinomaisesti hoitopöydällä, sillä siellä on paljon mielenkiintoista katseltavaa: pöytälamppu, elefanttilelu, auringonkuva yms.

Hoitopöydän vieressä oleva aurinko

                Aamut ovat A:n parhaita hetkiä. Hän herää klo 8 ja 9 välillä ja alkaa lähes välittömästi tuijotella ylös nähdäkseen valoa ikkunasta. Samalla hän saattaa hymyillä itsekseen ja pikkuhiljaa alkaa kuulua myös pientä höpöttelyä. Laittaessani makuuhuoneeseen valot päälle, hän innostuu mahdottomasti, eikä ilonkiljahduksista ja höpöttelystä meinaa tulla loppua. Vaikka minuakin saattaa katkonaisen yön jälkeen väsyttää, tarttuu tytön innostus nopeasti myös minuun.
                A on voimistunut kuukauden aikana ihan hurjasti. Nyt hän kannattelee päätään vatsallaan maatessaan jo pitkiäkin aikoja. Istuskellessaan sylissä, hänen päätäänkään ei tarvitse enää niin paljoa tukea, kuin syntyessä. Kantoliinassa istuskellessaankaan hän ei enää halua olla vain äidin rintaa vasten, vaan mielellään kurkistelee liinan reunan yli muuta maailmaa.

Hieno punnerrua

                Lisäksi A on alkanut hirveästi kiinnostua omista käsistään. Usein hän mieluummin laittaa suuhunsa oman nyrkkinsä, kuin tutin. Välillä hän saattaa rauhottaa itsensä ihan uneen mussuttaen omaa kättään.
               Äitinä voin sanoa, että perheemme arki on tällä hetkellä hyvinkin tyydyttävää. Lapsi reagoi koko ajan enemmän ja enemmän ympäristöönsä, jolloin myös kanssakäyminen hänen kanssaan on helpompaa. Välillä varsinkin illat saattavat olla hyvinkin itkuisia, mutta yleisesti ottaen tyttö on melkoisen hyväntuulinen tapaus. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa, mitä tyttö seuraavaksi oppii.

A seuraa tarkkaavaisesti salibandya

 -Massu