Pitkästä hiljaiselosta jokainen voi päätellä, että aika on ollut yhä enemmän kortilla viimeisen kuukauden ajan. Elokuun lopulla aloitin opiskelun ammattikorkeassa bioanalyytikon koulutusohjelmassa ja opiskeluihin tässä onkin suurin osa ajasta tuhraantunut. En ennen koulun alkua edes tajunnut, millaisia työmääriä sitä joutuu puurtamaan ammattikorkeassa itsenäisesti. Opiskeluani varjostaa lisäksi se piinaava tunne, etten tunne opiskelevani itselleni sopivaa ammattia. Mutta olen päättänyt selvittää edes tämän ensimmäisen vuoden kunnialla loppuun, sillä mieleni alasta voi vielä muuttua radikaalisti.
Entä perhe-elämä? A menee ensi torstaina virallisesti hoitoon perhepäivähoitajalle ja alkuviikon hän käy tutustumassa hoitotätiin sekä hoitokavereihin isänsä kanssa. A on siis ollut viimeisen kuukauden kotona H:n kanssa ja kaikki on sujunut oikein mallikkaasti. Imetän edelleen, eikä imetyksen jatkaminen ole tuntumut ollenkaan haastavalta, vaikken enää olekaan jatkuvasti läsnä A:n arjessa. Itselleni lapsesta erossa oleminen oli ensimmäisinä koulupäivinä aika jännittävää, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen. A on nykyisin niin ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen tyttö, että hän pärjää oikein hyvin sen aikaa, kun minä olen koululla. Harmittelin toki äitiysloman loppuessa, etten tulisi saamaan yhtä paljon kokemuksia A:n kanssa, kuin äitiyslomalla. Minusta kuitenkin tuntuu, että nyt pystyn olemaan paljon aktiivisempi ja innostuneempi äiti, sillä hetket oman perheen kanssa tuntuvat aivan erityisen erityisiltä.
A on kehittynyt aivan valtavasti. Hän oppi kävelemään samaan aikaan, kun minä aloitin koulun ja nyt hän kulkeekin lähes pelkästään kävellen. Lisäksi hän on todella vahva ja hän saattaakin nostella ja kanniskella todella painavia esineitä pitkiäkin matkoja. Hän tykkää kiipeillä tyynyvuorien päälle, tanssia rytmikkään musiikin tahtiin, kaivella äidin rinnan itse esiin, leikkiä piiloleikkiä, ratsastaa vaippapaketilla, leikkiä muiden lasten kanssa, hymyillä ja vilkutella tuntemattomillekin. Päivittäin mietimme H:n kanssa ääneen, miten valloittava ja ihana tyttö meillä onkaan. Voinkin ajatella tehneeni ainakin jotain oikein, kun olen kasvattanut lapsestani niin "hyvän tyypin"
En varmastikaan ehdi kirjoitella taaskaan pariin viikkoon, sillä seuraavien viikkojen lukujärjestykset näyttävät melko hurjilta. Mutta täällä meidän perhe edelleen porskuttaa ja elää oman näköistään arkea päivä kerrallaan.
-Massu
