perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi!

        Aina kesäloman alussa ajattelen, että olisi kerrankin ihanaa vain olla. Siis ihan vain lomailla ja olla suunnittelematta mitään. Muutaman päivän laiskottelun jälkeen ajatus matkustelusta alkaa kuitenkin poltella, joten aika harvoin meidän perhe on viettänyt lomiaan ihan vain laakereillaan maaten. Nyt olemmekin kuluttaneet H:n kesälomaa aika tehokkaasti joko kestiten sukulaisia ja tuttavia tai matkustellen siellä sun täällä.
        Reissailemme suht paljon ihan noin perus viikonloppuisinkin ihan tässä lähimaastossa ja niin olemme tehneet myös kesällä. Olemme käyneet mm. aurinkoisessa Naantalissa, sateisella Salon iltatorilla, mansikanhakuretkellä Paimiossa, kiertoajelulla Paraisilla yms. Kesän "kohokohta" oli kuitenkin matka Lappeenrantaan.
         Syy, miksi matkaamme tasaisin väliajoin juuri Lappeenrantaan on se, että H on aikoinaan opiskellut kyseisessä kaupungissa. Siellä suunnalla asuu siis vielä joitain hänen opiskeluaikaisia tuttujaan. Tälläkin kerralla ohjelmassa oli lähinnä kyläilyjä ja kahvitteluja.




Kävimme myös tutustumassa Lappeenrannan perinteisiin kesänähtävyyksiin: linnoituksiin sekä hiekkalinnaan (joka ei tänä vuonna ollut kyllä linna, vaan kokoelma veistoksia). Tällä kertaa hiekkaveistoksien teemana taisi olla "sankarit". Veistosten seasta löytyi mm palomies, supersankareita, pelihahmoja, urheilijoita sekä kaikkien sankareiden sankari: äiti. Valitettavasti osa veistoksista oli hieman kärsinyt kesän sateista, joten joistain teoksista saattoi puuttua pieniä osia.






          Kotimatkalla piipahdimme Kotkassa tapaamassa vielä yhtä H:n ystävää. Ihan perinteisten kahvittelujen sijaan teimme pienen kävelylenkin Kotkan keskustaan, jonne oli rakenteilla Kotkan meripäivien kojuja ja esiintymislava.



          Jos olisimme jatkaneet Kotkasta suoraan matkaa kotiin Turkuun, olisimme olleet hyvin myöhään kotona. Niinpä päätimme yöpyä H:n isän luona Heinolassa. "Hyvin nukutun" yön jälkeen kävelimme lintutarhalle sekä näköalatorniin. Takaisin H:n isälle päin kävelimme rautatiesiltaa pitkin ja alaskatsoessa meikäläistä hieman hirvitti. Kiskonpuiden välistä kun saattoi nähdä suoraan Kymijoen virtaukset.














         Koko matkaan meiltä kului neljä päivää. Aina sitä vähän jännittää ennen matkaa, miten lapsi viihtyy autossa tai saako hän nukuttua vieraassa paikassa, mutta aina on kaikki sujunut odotettua paremmin. Toki tyttö nukkuu huomattavasti levollisemmin kotonaan, mutteivät yöt nyt reissussa aivan katastrofekajaan olleet. Matkustamisessa on aina oma juhlallinen hohtonsa, mutta voi, miten mukavaa onkaan taas olla hetki kotona. Omassa kodissaan tietää tasan tarkkaan, mistä kaikki löytyy ja saa muutenkin olla hieman rennommin. Tiedä sitten, ehdimmekö tässä kotona kauaa homehtumaan, sillä suunnitelmissa olisi vielä lähteä käymään Tampereen seudulla ja piipahtaa mahdollisesti samalla myös Jyväskylässä.
        
-Massu

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Elämää yhdeksän kuukauden iässä

        Taas on kulunut yksi kuukausi ja on aika päivittää tiedot siitä, mikä nyt on in ja mitä meillä puuhataan. Virallinen "syntymäpäivä" oli kylläkin jo viime maanantaina, mutta koska olemme olleet koko viikon enemmän tai vähemmän menossa, ehdin kirjoittaa kunnolla vasta nyt.
          A:sta on kehkeytynyt ihan hetkessä aika sosiaalinen likka. Joskus esim juuri herättyään hän saattaa edelleen vierastaa tuntemattomampia, mutta noin yleisesti ottaen suurimmat vierastukset taitavat olla takana päin. Ja kyllähän sitä itsekin olisi hieman pöllämystynyt jos päiväunilta herätessä naaman edessä olisi aivan tuntemattomia kasvoja. Muiden lasten kanssa A viihtyy todella hyvin... välillä jopa liiankin hyvin, sillä hän mielellään haluaisi mm. repiä toisten lasten hiuksia tai tutkia sormillaan muiden hammaskalustoa.
           A syö jo aika monipuolisesti kaikkea. Mitään suunnattomia inhokkeja hänellä ei ole, mutta ehdottomat lempparit ovat mm. mustaherukka, appelsiini, persikka ja mansikka, kaikki omin sormin naposteltuina. Hän syö suurimmaksi osaksi samaa ruokaa, kuin muukin perhe poislaskien suolan, vahvat mausteet, sokerin ja maitotuotteet. A ei edelleen syö kovin suuria annoksia (paitsi iltapuuroa) ja tällä hetkellä uusien hampaiden tulo häiritsee syömistä. Tai sitten A keksii kaikkea paljon mielenkiintoisempaa puuhaa, kuin esimerkiksi vilkuttellu, taputtaminen tai pöydän läpsyttely. Nesteeksi A saa edelleen äidinmaitoa ja pääaterioilla tarvittaessa vettä.
             Neiti liikkuu jo todella paljon niin kontaten kuin kävellen tuettuna. Hän harjoittelee myös seisomista ilman tukea ja välillä hän saattaa jököttää seisaaltaan puolikin minuuttia. Korkeuksissa onkin paljon kaikkea jännää tutkittavaa ja äidin ja isän onkin pitänyt siirtää paljon tavaroita hieman korkeammalle. Hän osaa myös ketterästi kiipeillä esim. korkeampien kynnysten tai hiekkalaatikon reunan yli. Kaatuessaan hän osaa hienosti varoa päätään, joten harvemmin hän oikeasti satuttaa itseään. Aamuisin herättyään A taiteilee, venyttelee ja kiipeilee minun ja H:n välissä sängyssä tyynyjen ja peittojen päällä ja aina pitäisi päästä katsomaan sängyn laidan yli lattiaa.
              Aikaisemmin A on nukkunut yhteensä kolmet päiväunet vuorokaudessa. Jokin aika sitten tyttö hieman muutti rytmiään ja nykyisin päiväunia koisitaan kaksi kertaa. Edelleenkään unet eivät kestä kovin kauaa ja välillä päiväunille meno on A:sta todella tyhmää. Yöunille meno sujuu huomattavasti helpommin, eikä yönukutuksissa ole oikeastaan koskaan ollut suurempia ongelmia. Nukutan A:n edelleen rinnalle, josta nostan hänet pinnasänkyyn. Ehkä pari kertaa kuukaudessa A herää pian pinnasänkyyn noston jälkeen, mutta rahoitteluihin menee aina max 15 min. Lopetin jokin aika sitten yöimetykset kokonaan, jonka myötä myös yöheräilyt ovat vähentyneet dramaattisesti. Nyt hammaskipujen vuoksi A saattaa kyllä heräillä useinkin itkemään, muttei hän silloin hamuile rintaa tai kaipaa muutenkaan ruokaa.
               Nykyisin A myös pitää KOVAA ääntä ja välillä höpöttelystä ei meinaa tulla lainkaan loppua. Olohuoneesta kuuluukin usein joko "Tä-tä-tä-tä, pa-pa-pa-pa, ma-ma-ma-ma!" tai vaihtoehtoisesti suoranaista kiljuntaa. Minun onkin välillä herkkäkuuloisena laitettava ihan sormet korviin.
               Vaikka A painelee jo kovaa vauhtia sinne tänne, on hänellä myös rauhallisempi puolensa. Välillä hän istuskelee pitkiäkin aikoja tutkaillen omia varpaitaan tai tuijottaa seinäkellon liikkuvia viisareita.
               A on viime aikoina erikoistunut vilkuttelunja taputtamisen lisäksi myös kaikenmoiseen ilmeilyyn. Välillä on äidilläkin naurussa pitämistä, kun A ruokailun aikana laittaa silmät sirrileen ja suun O:n muotoon tai hän nyrpistää suloisesti nenäänsä räpytellen samalla nopeasti silmiään.
               Ihan mahtava tyttö meillä siis asuu (edelleen)! Jännää ajatella, että muutaman kuukauden päästä vietämme jo 1-vuotissynttäreitä!

-Massu

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Turkua pakoon autoilen Hankoon

       Hahaa! Ja kuka sanoi, ettei lasten kanssa voi matkailla, varsinkaan sellaisia extempore-matkoja? H:lä oli tänään virallisesti ensimmäinen lomapäivä. Aamulla makoillessamme vielä koko perhe sängyllä mietimme, mitä ihmettä tänään tekisimme. Heitin ilmoille ihan vitsinä, että lähdetään vaikka Hankoon. Lopulta heitto alkoi tuntua niin hyvältä idealta, että aamupalan jälkeen pakkasimme tarvittavat retkeilyvälineet ja -eväät reppuun ja pakkauduimme koko konkkaronkka autoon.
        Olen itse käynyt Hangossa viimeksi... ööö... ehkä kahdeksan vuotta sitten ja silloin en tainnut edes viivähtää kaupungissa kuin puolisen tuntia. A nukkui koko matkan ja heräsi vasta perillä. Aluksi kipittelimme Hangon keskustassa, jossa käväisimme nopeasti pizzalla (A söi omia eväitään). Keskustasta löytyi paljon vanhoja idyllisiä taloja ja kapeita teitä, mutta myös hieman uudempaa talokantaakin. Olisin halunnut kuvailla herkullisia pitsihuviloita enemmänkin, mutta jotenki kameralla sohottelu tuntui liian tungettelevalta. Suurin osa vanhoista rakennuksista on kuitenkin yksityisessä omistuksessa.
Keskustan katuja



        Pienen matkan päästä kaupungin keskustasta löytyi pari aivan ihanaa hiekkarantaa. Maisema oli aivan lumoava tyrskyilevine aaltoineen, väreilevine horisonttineen ja siloisine rantakallioineen. Sää vain oli kovin tuulinen, joten emme rannalla kovin kauaa viihtyneet. A kylläkin nautti tuulesta silminnähden köllötellen akrobaattisissa asennoissa vaunuissa. Hienossa hiekassa oli vain hieman haastavaa kulkea rattaiden kanssa...


        Viimeisenä kävimme Hangon venesatamassa, jossa on myös paljon pieniä ravintoloita ja kahviloita. Vaikka en itse purjehtimisesta ymmärrä yhtään mitään, on satojen valkeiden mastojen rivi aina yhtä vaikuttava näky.


        Hangossa on ihana käydä hieman huokailemassa ja ihastelemassa valloittavaa maisemaa. Asumaan en kuitenkaan kyseiseen kaupunkiin muuttaisi, sillä valitettavasti useiden muiden kesäkaupunkien tavoin Hankokin hiljenee aika lailla talvikaudeksi.

-Massu