Erosta selvittiin

          Pikkujoulut on nyt vietetty ja koko perhe selvisi ehjin nahoin. Jopa tyttö, joka oli ensimmäistä kertaa isovanhempiensa hoteissa. Vaikka jossain vaiheessa ikävä pääsikin yllättämään, oli ilta kaikenkaikkiaan oikein mukava ja hauska.
          Vanhempani saapuivat perjantaina n. klo 16, jolloin hieman ohjeistin heitä tytön hoidossa. Esittelin hoitopisteen tarvikkeet, ohjeistin vaipanvaihdossa ja näytin miten pakastetun äidinmaidon kanssa toimitaan. Minun oli tarkoitus imettää "Esteri" vielä hetkeä ennen Logomoon lähtöä, mutta tyttö päätti vielä nukkua siinä vaiheessa. Nappasinkin vain rintapumpun mukaan siltä varalta, että rintani meinaisivat poksahtaa illan aikana. Pikaiset suukot lapsoselle ja isän kyydillä Logomoon.
            Nämä olivat siis H:n työpaikan pikkujoulut, joihin olivat myös työntekijäiden avecit tervetulleita. Klo 18.00 pääsimme sisään Logomoon, jossa meille ja monille muille pikkujouluseurueille oli varattu oma pöytä ruokailua varten. Alkumaljaksi saimme lasilliset äklömakeaa glögiä, joka oli vieläpä hieman terästettyä. Koska rintamaitoon päätyy äidin nauttimasta alkoholista aivan minimaalinen määrä, uskalsin minäkin  juoda tuon n. 1,5 desin glögiannoksen. Muista alokoholitarjoiluista sitten kieltäydyinkin, vaikka "firman piikkiin" olisi saanut lotrata. Ruokana oli seisovasta pöydästä kaikenmoisia herkkuja mm. lohta, caesar-salaattia, possua, marinoitua punajuurta ja perunoita. Vaikka ruoka oli todella maittavaa, en jaksanut syödä kuin yhden lautasellisen. Jälkiruoaksi oli kahvia/teetä sekä suklaahyydykekakkua. Ruoan yhteydessä tuli rupateltua niitä näitä H:n työkavereiden ja näiden seuralaisten kanssa. Paljon puhuimme lapsista, sillä isolla osalla taisi olla omia lapsia.

Oli kakkuu kans!

            Ilta huipentui stand up -show'hun, jonka esiintyjinä olivat Joonas Pitkänen, Heli Sutela, Ismo Leikola ja André Wickström. Aivan huikeita huumorisuorituksia kaikki! Miten sattuikaan, mm. André Wickströmin setit käsittelivät lähinnä lapsiperheen arkea, joten aihe upposi kuin kuuma veitsi voihin. Väliajalla koitin pumppailla räjähtämispisteessä olleita rintojani, muttaoli valinnut hippavaatteiksi aivan vääränlaisen mekon tuota puuhaa varten. Pumppaukset jäi pumppaamatta ja jatkoin samoilla rinnoilla esitysten loppuun asti.
            Itse lähdin kotiin heti stand up -esitysten jälkeen, mutta H jäi vielä istumaan iltaa työkavereidensa kanssa. Pikaisen keskusteluhetken perusteella ilta oli tytön osalta sujunut oikein hyvin. Äitini oli vielä juuri ennen tuloani jostain syystä ottanut miltei desin maitoa lämpiämään varmuuden vuoksi. Jouduin kuitenkin kaatamaan lopulta maidot viemäristä alas, sillä tyttö jatkoi uniaan reilun kolmen tunnin verran. Samalla minulla oli myös sen verran ikävä jo tyttöäni, että mieluumin halusinkin seuraavalla kerralla syöttää hänet omasta rinnastani. Onneksi tuota maitoa nyt tulee sen verran paljon, ettei tuon määrän heittäminen pois tuntunut kovin pahalta. Ennen nukkumaanmenoa pumppailin vielä ylimääräiset maidot pois rintamukselta, sillä tunnin sisällä olisin varmaan itse hukkunut maitoon.
             Yhteenvetona voisinkin todeta, että oli oikein onnistunut irtiotto ja kaikki sujui paremmin kuin olisin osannut ajatellakaan. Ihan heti en ole lähdössä uudestaan viihteelle, mutta tämän kokemuksen jälkeen en ehkä koe olevani NIIN sidottu kotioloihin, kuin aikaisemmin.

-Massu

Ensimmäinen ilta erossa

            Tänään on itselleni hyvin jännä ja samalla myös hieman pelottava päivä. Tulen nimittäin olemaan ensimmäistä kertaa erossa tyttärestäni ihan kunnolla, n. viiden tunnin ajan. Kaksi kertaa olen tätä ennen ollut vain ihan hetken erossa lapsestani, kun kotiutumispäivänä minun oli pakko saada monen päivän laitoselämän jälkeen hieman happea ja yhtenä päivänä H kävi tytön kanssa pikaisesti kaupassa.
            Olen jo lukuisia kertoja ollut perumassa tämän päivän menoamme, sillä en haluaisi jättää lasta vielä muiden hoidettavaksi alle kahden kuukauden iässä. Olemme siis menossa H:n firman pikkujouluihin Logomoon, jossa syömme ensin illallista ja sen jälkeen nautimme stan-up -esityksistä. Pääohjelma loppuu n. klo 22.00, jonka jälkeen Logomon aulassa olisi vielä tarjolla musisointia Ismo Leikolan johdolla, mutta itse varmaan hilpaisen jo siinä vaiheessa kotiin. Pikkujouluihin piti ilmoittautua jo joskus elokuun lopulla, jolloin ajattelin tytön olevan mahdollisesti jo reilusti kahden kuukauden ikäinen tässä vaiheessa. Toisin kuitenkin kävi, kun tyttö viihtyikin kohdussani hieman pitemään.
              Omat vanhempani tulevat hoitamaan tyttöä pikkujoulujen ajaksi. Varastoon pumpattua rintamaitoa on jo otettu pakkasesta jääkaappiin sulamaan ja kaikki tarvittavat hoitovälineet on asetettu helposti saataville. Ihan hirveän vaikeaa arvioida tarvittavan maidon määrää, kunnei yhtään tiedä, miten paljon tyttö syö kerralla. Olen kyllä koittanut laskeskella taulukoiden avulla jotain suuntaa-antavaa, mutten siltikään voi olla täysin varma. "Esteri" kun saattaa joinain päivinä syödä 10 ja joinain 16 kertaa, iltaisin vielä todella usein. Siitä onkin hieman haastavampaa laskea keskimääräinen kerta-annos... Otinkin maitoa sulamaan ihan reilusti, ettei se ainakaan lopu kesken. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa iltaa varten, mutta silti minua pelottaa ja ahdistaa. Osaksi pelkoni johtuvat siitä, että "Esterillä" oli tuossa muutama kiukku-päivä, jolloin hän itki suoraa huutoa varsinkin iltaisin. Mikään ei tuntunut auttavan, ei rinta, ei syli, ei tutti, ei hyssyttely. Rinnalla raivottiin oikein pahemman kerran, eikä iltasyötöistä meinannut tulla mitään. Olenkin nyt pelännyt vaarantavani täysimetyksen kokonaan, sillä pikkuinen joutuu poissaolomme aikana syömään pelkkää pulloa. Niinhän sanotaan, ettei imetysongelmien ilmaantuessa kannattaisi heti turvautua pulloon, vaan sitkeästi jatkaa imetystä. Noh, kahtena edellisenä iltana "Esteri" on kuitenkin ollut hyvin rauhallinen, vaikka lyhyitä nurinahetkiä välillä tuleekin. Toivottavasti siis tämäkin ilta sujuisi hänen osaltaan rauhallisissa merkeissä, vaikkei hän saakaan rinnalta läheisyyttä.               
                Samalla minua jännittää myös itseni puolesta, sillä rintani kuitenkin täyttyvät illan aikana maidosta, enkä voi maitoa imetyksen kautta rinnoista poistaa. Minun onkin kai pakko ottaa rintapumppu mukaan, jotta saan mahdollisesti pakottavat rinnat jossain välissä tyhjennettyä. Hieman vain inhottaa ajatus julkisella paikalla pumppaamisesta, tapahtui se sitten vaikka vessassa.
                Toisaalta taas pieni irtiotto vauva-arjesta voi tehdä hyvääkin, sillä minun ja H:n välit ovat viime aikoina olleet hieman kireät. Toivottavasti pystyisimme kumpikin rentoutumaan ja turhilta kiistoilta vältyttäisiin.
               Nyt on pakko mennä halittelemaan tuota ihanaa pikkuista vähän varastoon! Minulla onkin häntä jo valmiiksi ikävä, vaikken ole vielä edes mennyt mihinkään!

-Massu

Minun syntymäpäiväni

           Tällä päivämäärällä 26 vuotta sitten äitini makaili Salon aluesairaalan synnytysosastolla. Sieltä synnyin minä klo 14.57 "hyvinsyöneenä" ja tuuheatukkaisena. Painoa minulla oli n. 4,5 kiloa ja olin viihtynyt äitini kohdussa 16 päivää yli lasketun ajan. Olin toivottu lapsi ja minun myötäni perheemme jäsenluku vakiintui viiteen.
            Tänä vuonna vietän omia syntymäpäiviäni hyvin rauhallisissa merkeissä. En tosin ole viettänyt millään lailla syntymäpäiviäni n. kymmeneen vuoteen (ellei oteta laskuun yhtiä minulle järjestettyjä yllärisynttäreitä...). Aamu alkoi leppoisasti n. klo 05.30, kun "Esteri" päätti laulaa minulle syntymäpäivälaulun. Hän ei nimittäin halunnutkaan enää nukahtaa imetyksen päätteeksi, vaan jollotteli jonkin aikaa yksinään hymyillen kuin pieni aurinko. Samassa myös H heräsi, antoi suukon poskelleni ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Voiko parempaa lahjaa edes saada? Oma perhe lähellä ja kaikilla niin hyvä olla <3
            Olen monen viikon ajan pohtinut, milloin lopetan tyttäreni kasvokuvien julkaisemisen blogissani. Olin jo ennen lapsen syntymää päättänyt, etten julkaisisi hänestä kuin muutamia kuvia aivan ensiviikoilta, sillä en ole paljastanut myöskään omia kasvojani. Monesti aivan pienet lapset kuitenkin ovat vielä aika saman näköisiä, jolloin heitä on vauvakuvista aika vaikeaa erottaa. Koska tyttärelläni alkaa jo olla jonkin verran persoonallisia piirteitä, olen päättänyt julkaista tänään oman syntymäpäiväni kunniaksi hänestä viimeistä kertaa kasvokuvan. Samainen kuva löytyy myös tämän vuotisista joulukorteistamme. Kuvan takana on äiti-kaverini J, joka kuvaa myös työkseen. J on erikoistunut erityisesti lapsi- ja raskausajan kuvaukseen, joten kukapa olisi sopinutkaan tyttäremme kuvaamiseen paremmin. J:lä on myös omat kotisivut, jotka löytyvät TÄÄLTÄ. Vaikka "Esteri" ei hirveästi tykännyt olla kuvattavana, onnistui J:n napata hänestä edes yksi vähän pirteämpi otos. Eikös olekin melkoisen veikeä neiti?

Pieni tonttutyttö

-Massu

Aivokäyrät

          Tänään olikin varsin jännä päivä "Esterille", sillä hän pääsi osallistumaan aivotutkimukseen. Älkää pelästykö, pienen aivoja ei porattu auki, vaan aivojen toimintaa seurattiin päähän laitetun anturin avulla. Lasta ei siis millään lailla vahingoitettu.
           Tapahtumasarja sai alkunsa siitä, kun viime viikolla FinnBrain-tutkimuksesta soitettiin ja pyydettiin minua osallistumaan lyhyeen osatutkimukseen lapsen ollessa kahdeksan viikon ikäinen. Koska minulla ei ollut täksi päiväksi mitään suunnitelmia, suostuin mielelläni mukaan. Olimme siis jo raskausaikana mukana FinnBrain-tutkimuksissa, jossa kerättiin tietoja minun ja H:n stressitasoista- ja tekijöistä. Puhelimessa minulle selvitettiin, että kyse on tällä kertaa tutkimuksesta, jonka avulla selvitetään, miten lapsen aivot reagoivat erilaisiin tunneääniin (esim. vihaiseen, lempeään tai neutraaliin puheeseen). Samalla suostuin osallistumaan imetystutkimukseen, jonka tarkoituksena taas on selvittää äidinmaidon koostumusta ja sen vaikutusta lapseen.
            FinnBrain-tutkimuskeskuksessa meidät otti vastaan nuori nainen, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Huoneessa sain lypsää käsin pieneen lasiastiaan n. 20 ml maitoa. Lypsymisen jälkeen sain täytettäväkseni lomakenivaskan, jossa kyseltiin omista ruokailutottumuksistani ja suhtautumisestani syömiseen. Lisäksi palautin tytön vaipasta ottamani kakkanäytteen, jonka olin pakannut FinnBrainilta aikaisemmin postissa saamaani näytepurkkiin. Lypsämisen ja lomakkeiden täytön ajan tyttö kökötti tutkimusvastaavan sylissä hyvin sopuisasti. Saimme vielä lahjaksi vaaleanpunaraidallisen froteehaalarin, vaikka tutkimusvastaava aluksi luulikin lasta pojaksi. Luulin aluksi, että minun pitäisi pukea haalari tytölle päälle aivotutkimukseen, mutta saimmekin haalarin ihan vain kiitoksena osallistumisesta.
              Pikaisen vaipanvaihdon jälkeen meidät kutsuttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jonka keskelle oli sijoitettu kotoisa sohvatuoli. Kanssani tutkimushuoneeseen tuli kaksi miespuolista tutkijaa, jotka ohjasivat minut istumaan tyttö sylissäni tuolille. Toinen tutkijoista alkoi lätkiä "Esterin" kasvoihin pikkuruisia tarroja, joiden avulla seurattiin tutkimuksen aikana tytön kasvonliikkeitä. Sitten tytön päähän laitettiin sideharsolla kiinni silikonista tehty anturi, josta lähti johtoja tutkijan tietokoneeseen. Ennen varsinaisen tutkimuksen alkua tutkijat dokumentoivat tapahtumat still-kuvin. Sitten huonetta hieman hämärrettiin, videokamera laitettiin päälle ja nauha laitettiin pyörimään. Nauhalta tuli harvakseltaan eri äänensävyillä puhuttuja lauseita. "Esteri" ei oikein tutkimuksesta välittänyt. Häntä alkoi hyvin nopeasti harmittaa, eikä tuttikaan siinä vaiheessa rauhoittanut. Pariin otteeseen anturi liikahti huonoon asentoon, jolloin tutkimus täytyi aloittaa alusta. Jossain vaiheessa ehdotin, että voisin koittaa rauhoittaa tyttöä syöttämällä tämän. Hetkeksi tyttö rauhoittuikin, miltei jopa nukahti, mutta heti jatkaessamme tutkimusta hän alkoi taas kitistä. Lopulta tutkijat päättivät lopettaa tutkimuksen. En siis tiedä, saivatko he lopulta tarvittavat tiedot vai epäonnistuiko tutkimuksen suorittaminen osaltamme täysin. Onneksi en siis ole joutunut itse maksamaan tutkimuksesta mitään, sillä tulosten puolesta saattoi olla aika hukkareissu.
             Toki kyseisenlaiset tutkimuksiin osallistumiset vievät oman aikansa ja vaativat osallistujilta hieman vaivannäköä, mutta kyseessä on kuitenkin mielestäni tärkeä asia. Tämänlaisten tutkimusten perusteella voidaan saada selville, miten ympäristö ja perimä vaikuttavat jo pieniin lapsiin. Saatu informaatio taas voi auttaa ymmärtämään erilaisia ilmiöitä tai tiedon avulla voidaan muokata tulevaisuudessa suosituksia tai ohjeita. Vaikken itse saakaan kyseisistä tutkimuksista lopullisia tutkimustuloksia, osallistumiseme hyödyttää mahdollisesti yhteistä hyvää. Kaikki tutkimus on tervetullutta ja vie yhteiskuntaa eteenpäin!

-Massu

Joulu tulee! Oletko valmis?

          En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen välittänyt paljoakaan joulusta. Lähinnä olen tuntenut suurta ärtymystä ensimmäisten joulukoristeiden ilmaantuessa kauppojen hyllyille. En pidä siitä, mitä joulu isolle osalle ihmisistä merkitsee: järjetöntä mässäilyä ja pakollisten lahjavuorten karruttamista. Toki tykkään itsekin hankkia muille lahjoja, mutten hanki kuin yhden lahjan/hlö. En oikein ymmärrä sitä periaatetta, että lahjoja pitäisi olla paljon, sillä haluan itse omistaa mahdollisimman vähän tavaraa. Mieluummin siis itsekin saisin vain yhden hyvän lahjan, kuin tusinan "huonoja".
            Tänä vuonna joulu kuitenkin tuntuu hieman erilaiselta, sillä se tulee olemaan "Esterin" ensimmäinen joulu. Vaikkei tyttö vielä ymmärrä juhlasta mitään, tuo oma lapsi kuitenkin jouluun enemmän merkitystä. Joulu on kuitenkin ennen kaikkea lasten juhla ja nyt minulla on ihan oma lapsi, jolle tarjota joulun tunnelmaa. Emme aijo hukuttaa lastamme lahjoihin. Itse asiassa emme aijo ostaa hänelle yhtäkään lahjaa. Toivon mukaan myöskään sukulaisemme eivät ostaisi paljoa tytölle tavaraa, sillä hän ehtii vielä elämänsä aikana saamaan kasoittain lahjoja. Enemmän haluaisinkin nauttia vain rakkaiden läheisyydestä ja tutuista jouluperinteistä. Emme tosin vielä tiedä, missä vietämme joulun, sillä minun ja H:n lähisuku on pirstaloitunut ympäri Suomea. Minun vanhempani asuvat puolen tunnin matkan päästä kotoamme samassa maakunnassa, H:n äiti taas asuu Pirkanmaalla ja H:n isä Päijät-Hämeessä. Toisaalta tänä vuonna joulunpyhät jatkuvat yhteensä viiden päivän ajan, joten ehtisimme ehkä käydä jokaisessa paikassa.

Äiti ja tytär <3

             Joulu on mielessäni jo nyt siksi, että piipahdimme tänään Turun perinteisillä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tästä viikonlopusta lähtien Tuomiokirkon vieressä sijaitseva Suurtori täyttyy jokaisena joulua edeltävänä viikonloppuna pienistä kojuista, joissa myydään mm. leivonnaisia, joulukoristeita ja joululahjaideoita. Torilta saa myös perinteisiä jouluherkkuja kuten joulupuuroa ja glögiä. H sanoi markkinoille mennessämme, että tällä kertaa ostammekin jotain. Koitimmekin hyvin tarkkaan syynätä, josko kojuista löytyisi jotain kiinnostavaa, mutta loppujen lopuksi rahat jäivät omaan kukkaroon. Monet myyjien tuotteista nimittäin olivat sellaisia, joita itsekin osaan valmistaa tai joita en kertakaikkiaan koe tarvitsevani. Jollekin muulle joulutori tarjoaa paljonkin ostettavaa ja suosittelen jokaista Turussa joulun alla käyvää ainakin vierailemaan joulutorilla. Jollei haluaisi ostaa mitään pukinkonttiin, voi ainakin nauttia lämpimästä tunnelmasta ja istahtaa hetkeksi vaikka nauttimaan partiolaisten keittämästä joulupuurosta.

H työntelemässä vaunuja joulutorilla

            Ennen joulua ehdimme kuitenkin juhlimaan pariin otteeseen, sillä minulla on ensi viikolla syntymäpäivät ja itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina "Esteri" saa viimein oikean nimensä. Omia syntymäpäiviä en sentään sen ihmeemmin juhli, vaikka pappi tuleekin sinä päivänä höpöttelemään kotiimme kastetilaisuudesta. H:kin ehti jo tänään ostaa minulle syntymäpäivälahjana (villakangastakin), joten sen ihmeempiä lahjojakaan ei ole tiedossa. Enemmän odotankin noita ristiäisiä!

-Massu

Viikunakakku

          Eilen pääsin pitkästä aikaa vähän toteuttamaan ammattiani, sillä kokeilin erästä herkulliselta vaikuttavaa leivontareseptiä. Resepti löytyi niinkin yllättävästä paikasta, kuin Suuri Käsityö -lehdestä. Sama resepti löytyy myös TÄÄLTÄ. En yleensä välitä kahvikakuista, sillä ne ovat makuuni vähän liian kuivakoita ja mauttomia. Tämä kakku taas on aika samantyyppinen kuin taatelikakku: hieman tiiviimpi ja kosteampi. Tässä siis uudenlainen kahvikakku kaikille taatelikakun ystäville:
          
Viikunakakku

1pss (200g)   pehmeitä kuivattuja viikunoita
2dl                 omenatäysmehua
200g              voita tai margariinia
1dl                 sokeria
2                    kananmunaa
1dl (100g)      kermaviiliä, maustamatonta jogurttia tai rahkaa (alkuperäisessä ohjeessa vaihtoehtoina vain kaksi ensimmäistä. Itse käytin rahkaa, koska kaapista ei muuta vastaavaa löytynyt ja toimi oikein hyvin)
1-2tl               sitruunan raastettua kuorta
½ dl               sitruunamehua
4 dl                vehnäjauhoja
2tl                  vanilja/vanillinisokeria
1tl                  soodaa
1tl                  leivinjauhetta
1tl                  kardemummaa

Joku ehtikin jo maistaa kakkua....

1. Leikkaa viikunoista kovat kannat pois ja kuutioi viikunat.
2. Mittaa mehu keskikokoiseen teräskattilaan, jossa voit valmistaa koko taikinan ja lisää viikunat. Keitä kannen alla n. 15-20min kunnes viikunat ovat pehmenneet. Ota kattila liedeltä ja soseuta seos sauvasekottimella.
3. Lisää voi seokseen sekoittaen ja anna voin sulaa. Jäähdytä mehu-viikuna-voi -seosta hieman.
4. Vatkaa massaan sokeri, munat yksi kerrallaan, kermaviili/jogurtti/rahka, sitruunan kuori sekä sitruunamehu.
5. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi muutamassa osassa seos massaan. Sekoita hellästi käännellen, älä vatkaa.
6. Voitele ja jauhota joko korppujauhoilla tai mannasuurimoilla kahvikakku/kakkuvuoka (n. 1,8 l). Kaada massa vuokaan tasaiseksi kerrokseksi.
7. Paista uunin alaosassa 175 lämpöasteessa 45-50 min kunnes kakku on kypsä. Kypsyyden voi tarkistaa upottamalla esim. hammastikun kakkuun. Jos taikinaa ei tartu tikkuun, kakku on kypsä.
8. Anna kakun hieman jäähtyä ennen kumoamista. Tarjoile täysin jäähtyneenä. Kakku hieman jopa paranee ja mehevöityy jos sitä säilyttää muutaman päivän jääkaapissa. Kakku siis kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Se myös säilyy jääkaapissa tai pakkasessa melko pitkään hyvänä.

Ja ei kun leipomaan!

-Massu

Palautuminen

           Eri ihmisille raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen merkitsevät hieman erilaisia asioita. Moni mieltää palautumisen pelkkänä painoon liittyvänä asiana, kun todellisuudessa palautumiseen liittyy niin paljon muutakin. Kohtu on joutunut todelliseen rasitukseen ja sen pitäisi synnytyksen jälkeen kutistua jälleen alkuperäisiin mittoihinsa, ulkosynnyttimissä saattaa olla ruhjeita tai parantumista vaativia repeytymiä, lantiopohjan lihakset ovat heikentyneet ja yleinen lihasten kunto saattaa olla heikko. Myös psyyke saattaa tarvita oman palautumisensa.
           Synnyttäneiden äitien keskusteluja seuranneena ja kuunnelleena kaikilla tuntuukin olevan kovin suuri vimma laihduttaa ja "päästä entisiin mittoihin" heti synnytyksen jälkeen. Moni odottaa jälkitarkastusta kuin kuuta nousevaa saadakseen luvan lähteä treenaamaan ihan toden teolla. Siinä hätäkässä saattaa koko muu palautuminen unohtua kokonaa. Varsinkin lantiopohjan kannattaisi olla edes jonkinmoisessa kunnossa ennen kuin edes raskaampaa treeniä harkitaan. Monelle kuitenkin se ulkoinen habitus tuntuu olevan se tärkein asia. Itse olen suosiolla ollut edes ajattelematta painoani, sillä minusta se ei ole tällä hetkellä elämässäni tärkeä asia. Entisenä anorektikkona tiedän myös, että jokainen leikkimielinenkin laihdutuskuuri saattaa lopulta johtaa syömishäiriöön varsinkin itselläni, enkä todellakaan halua enää siihen oravanpyörään. En siis olekaan käynyt sairaalasta päästyäni puntarilla. Olen luottanut vain peilikuvaani sekä vanhoihin vaatteisiini. Painoa enemmän olenkin koittanut keskittyä juuri niiden lantiopohjanlihasten treenaamiseen ja yleiskunnon nostattamiseen. Yleiskunnon nostattamisella tarkoitan lähinnä arkiliikuntaa sekä päivittäisiä vaunulenkkejä. Tiedän jo pelkästään peiliin katsoessa, että lihakseni ovat surkastuneet lähes minimiin, mutten ole lainkaan tilanteesta huolissani. Minulla sattuu olemaan sen verran hyvät geenit, että lihakseni kasvavat aika helposti ihan arjen askareita tehdessä. Ehkä jossain vaiheessa minulla on taas kireä vatsa ja pyöreä takapuoli. Nyt en jaksa stressata asiasta. En siis todellakaan ole aloittamassa mitään "raskauskilot pois kuukaudessa" -dieettiä, enkä aijo blogissani kehuskella treeniohjelmilla ja ruokavalioilla.
           Palautuminen onkin tänään aika ajankohtainen aihe, sillä kävin vihdoin ja viimein jälkitarkastuksessa. Minua hieman jännitti, sillä palautumiseni ei ole omasta mielestäni sujunut täysin mutkitta. Jälkivuotoa on edelleen, vaikka synnytyksestä on jo 7 viikkoa aikaa ja alapäässäni on alkanut tuntua epämiellyttävää paineen tunnetta. Minun piti ottaa "Esterikin" mukaan vastaanotolle, sillä H ei päässyt hoitamaan häntä kesken työpäivänsä. Neuvolaan mennessä olikin hieman säätämistä virtsanäytteiden ja painon punnitsemisen kanssa, mutta niistä selvittiin kyllä. Meinasin lentää takamukselleni, kun näin vaa'an näyttämän lukeman, sillä painoin aivan saman verran, kuin ensimmäisellä neuvolakerralla. Asia tuntui aivan järjettömältä nimenomaan sen vuoksi, etten ollut uhrannut ajatustakaan painooni tai sen pudottamiseen. Puntarin lukema ei toisaalta kerro muuta kuin kokonaispainoni kiloina. Se ei erittele millään lailla kehoni koostumusta. En esimerkiksi tiedä, miten paljon kolme kuppikokoa suurentuneet ja pahoin revenneet rintanikin vaikuttavat kokonaispainooni ja vatsanikin on tällä hetkellä pelkkää höttöä. Hoitaja mittasi vielä viimeistä kertaa verenpaineeni. Arvot olivat taas hieman korkealla, mikä johtunee siitä, että kävelin neuvolaan. Heti neuvolaan päästyäni minut otettiinkin jo mittaukseen, joten sykkeeni ja paineeni eivät olleet ehtineet millään tasaantua. Mittausten jälkeen lääkäri ja ujo lääkärikandipoika ottivat minut vastaan. Pääsinkin miltei heti hoitopöydälle tutkittavaksi. Lääkärin mukaan olin palautunut erinomaisesti, eikä mistään laskeumista tai löystymisistä ollut tietoakaan. Lantiopohjan lihaksien treenaamista hän kehotti edelleen jatkamaan, sillä lihakset eivät varmaan milloinkaan voi olla liian hyvässä kunnossa. Olin lääkärin sanoista hyvin huojentunut, sillä pelkäsin paikkojen olevan ihan toivottoman huonossa kunnossa. Kohdallani palautuminen onkin sujunut niin hyvin, että minun on pakko olla todella ylpeä kehostani. Toivottavasti teillä muillakin jo synnyttäneillä tai myöhemmin synnyttävillä asiat rullaisivat yhtä hyvin <3

Homma etenee...

        ...nimittäin imetys. Olen pariin otteeseen valitellut, miten imetys ei ota kohdallani onnistuakseen mahdottomien rintakipujen vuoksi. Ensimmäisinä viikkoina imetys sattui koko toimituksen aikana ja rinnat olivat herkkänä jopa imetysten välillä. Pelkkä puuvillapaidan kosketus saattoi aiheuttaa järjetöntä pistelyä ja kuumotusta rinnanpäissä. Koitin erilaisia apuvälineitä ja yritin lisätä maidontuotantoa pumppailemalla maitoa imetysten välillä. Kivut vain jatkuivat. Kuitenkin eilen osallistuessani ensimmäistä kertaa imetystukiryhmään, saatoin hyvällä omatunnolla sanoa, ettei minulla tällä hetkellä ole ongelmia imetyksen kanssa.
        En tosiaankaan vieläkään tiedä, johtuivatko rintakipuni mahdollisesta sammaksesta vai vaativatko rintani vain paljon totuttelua. Kivut kuitenkin alkoivat heti ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen ja ne pysyivät täysin samanlaisina monen viikon ajan. Tosin jossain vaiheessa kipua esiintyi enää imetyksen alkuvaiheessa, mutta sen laatu ei muuttunut millään lailla. Hieman siis epäilyttää "Esterin" saama sammas-diagnoosi, sillä en usko sammaksen ilmaantuvan ihan ensimmäisinä päivinä. Saatan myös olla väärässä (?). Toisaalta taas kivut hellittivät samoihin aikoihin, kun aloin ruiskutella sitruunamehua rinnanpäihini sekä "Esterin" suuhun. Noin viikko sitten havahduinkin siihen, ettei imetys pahemmin enää aiheuta kipua. Ainoa kipu tulee tällä hetkellä maidon herumisesta, mutta se kipu ei kestä kauaa ja on ladultaan aika mietoa. Olenkin erityisen ylpeä siitä, etten ensimmäisinä viikkoina luovuttanut, vaan jaksoin uskoa imetyksen onnistumiseen. Paljon ehdin vuodattaa hikeä ja kyyneleitä, mutta lopputulos oli kaiken sen arvoista.

Ruokahetki

          Mainitsinkin jo tuon imetystukiryhmän, jonka kokoontumiseen eilen osallistuin erään hieman merkittävämmän bloggari-äidin kanssa. Itse asiassa olin jo odotusaikana tietoinen ryhmästä, sillä koitin tuolloin ottaa mahdollisimman paljon selvää saatavilla olevasta imetystuesta. Arkana ihmisenä en kuitenkaan tätä aiemmin uskaltanut ryhmään osallistua, vaikka tosiaan olisin "Esterin" ensimmäisinä viikkoina tarvinnut enemmänkin tukea. Nyt kun sain seurakseni tutun äidin, uskaltauduin mukaan. Avoin imetystukiryhmä kokoontuu Turussa Voimakadulla (lähellä Itäharjun Lidliä) Mammakeitaalla, jossa järjestetään myös muuta äititoimintaa eri teemoin (kantoliina, kestovaipat, muskari yms). Mukana imetystukiryhmässä on aina koulutettu imetystukihenkilö, joka vastaa kokoontumisten kulusta. Tiukkaa kaavaa ei kokoontumisissa ole, mutta tukihenkilö saattaa herätellä keskustelua imetykseen liittyvistä asioista. Tällä kerralla jokainen kokoontumiseen tullut äiti sai kolme lappua, joihin oli kirjoitettu väittämiä imetyksestä. Näiden väittämien pohjalta sitten keskustelimme imetyksestä ja vähän imetyksen vierestäkin. Omista imetysongelmistaan tai mieltä askarruttavista asioista sai myös puhua missä välissä vain. Olin ihan positiivisesti yllättynyt tukitoiminnasta, vaikka meitä vertaisia ei tällä kerralla paikalle montaa ilmaantunutkaan. Ennakko-odotukseni oli, että meidät istutetaan ympyrään imettämään ja imetystukihenkilö sitten kävisi jokaisen kohdalla arvostelemassa, että miten hänen mielestään imetys sujuu. Imetystukihenkilö kuitenkin tuli tarkastamaan imuotteita ja antoi vinikkejä jos vain itse näin halusi. "Esteri" kyllä söi pariin otteeseen kokoontumisen aikana, mutten itse kokenut tarvitsevani tällä kertaa henkilökohtaista ohjausta.
            Tukea imetykseen saa nykyisin moneltakin taholta. Monesti joutuu vain itse ottamaan asioista paljon selvää, sillä neuvolassa ei välttämättä tulla esittelemään eri vaihtoehtoja suoraan. Toki neuvolastakin saattaa saada kullanarvoisia neuvoja, mutta muita vaihtoehtojakin löytyy runsaasti. TÄÄLTÄ löytyy lista avoimista imetystukiryhmistä ympäri Suomea. Samoilta sivuilta löytyy myös muuta tietoa imetyksestä ja imetystukipuhelimen numero. Turussa Mammakeitaan lisäksi apua tarjoaa mm. Mammae (maksullinen) ja TYKS:sä on ilmeisesti aloittanut uusi imetyspoliklinikka, jonne pääsee neuvolan lähetteellä.

-Massu

Lastenlääkäri

        Miten sattuikaan, että todella huonosti nukutun yön jälkeen seuraavana päivänä pitäisikin nousta aikaisin neuvolaan. Onneksi H toimi pelastavana enkelinäni ja tuli lääkärikäynnille kanssani, jottei minun tarvinnut aivan aivokuolleena kävellä muutaman kilometrin matkaa neuvolaan. Tämä oli siis ensimmäinen neuvolan lastenlääkärikerta. Ensimmäisen kerran lääkäri tutki "Esterin" sairaalalla ja tuolloin kaikki oli oikein mainiosti.
         Lääkäri aloitti kysymällä tutun kysymyksen:"Miten menee?" Vastasin, että tytöllä taitaa olla kaikki ihan OK, mutta oman jaksamisen kanssa on vähän niin ja näin. Alla oli jälleen pari unetonta vuorokautta, jotka vaikuttivat mielialaani. Lääkäri tarttui heti kertomaani ja jatkoi kysymällä, olenko masentunut. Sanoin, että tunnen oloni kyllä alakuloiseksi, mutta masennuksesta en vielä puhuisi. Tällä masennustaustalla osaan kuitenkin jo määrittää, milloin puhutaan masennuksesta ja milloin vain mielialan laskusta. Lääkäri kuitenkin sanoi, että tarvittaessa saisin masennuslääkkeitä ja mahdollisesti myös pari kertaa neuvolapsykologin vastaanotolle. Olin sen verran pöyristynyt lääke-ehdotuksesta, että annoin sanojen soljua sujuvasti korvista sisään ja ulos. Masennuslääkkeisiin en enää ikinä koskisi ja mielestäni niitä määrätään aivan liian heppoisin perustein. Tämän hetkisessä alakulossani on kuitenkin lähinnä kyse väsymyksestä, eikä lastani saa nukkumaan masennuslääkkeitä popsimalla. Samassa huoneessa ollut hoitaja ehdotti muita keinoja "Esterin" nukuttamiseen, mutta jouduin teilaamaan lähes kaikki vaihtoehdot. Vaunuissa tyttö nukkuu tasantarkkaan sen ajan, kun vaunulenkki kestää. Heti, kun lähden kantamaan vaunukoppaa asuntoomme, hän havahtuu hereille. Emme voi myöskään nukuttaa "Esteriä" parvekkeella, sillä lähes kaikki naapurimme polttavat parvekkeella, enkä halua altistaa lastani tupakansavulle. Lopulta hoitaja ehdotti ulkopuolisen avun, perheohjaajan kutsumista kotiin. Sanoin miettiväni asiaa, vaikken haluaisi tällä hetkellä ketään ulkopuolista hoitamaan lastani.
             Tehtiin siellä lääkärissä muutakin, kuin puhuttiin minun ja "Esterin" nukkumisesta. Lääkäri nimittäin tutki tytön lonkat, ihon, silmät, vatsan sekä selkärangan. Hoitaja taas mittasi "Esterin" pituuden sekä päänympäryksen ja punnitsi painon. Pituutta tytöllä on tällä hetkellä 53,9cm ja painoa 4690g. Tyttöhän on jo 200g isompi, kuin minä syntyessäni! Kaikenkaikkiaan lääkäri totesi "Esterin" olevan oppikirjan mukainen lapsi, joka kasvaa hyvin ja kehittyy juuri oikeaan tahtiin.
            Vielä lohdutukseksi lääkäri sanoi, että parin ensimmäisen kuukauden ajan lapsi haluaa olla jatkuvasti äidissään kiinni, eikä siihen väliin oikein mahdu muita. Pikkuhiljaa lapsi kuitenkin oppii olemaan yksinkin ja oppii myös nukahtamaan itsekseen. Poikkeuksena ovat keskoset, jotka ovat syntymän jälkeen joutuneet totuttelemaan yksin oloon. Eipä nuo lohdutuksen sanat tämän hetkistä nukkumisongelmaa poista, mutta henkisesti tuntui, että tietynlainen taakka putosi sydämeltä. Olen aivan turhaan ajatellut olevani huono äiti, kun lapseni ei suostu nukkumaan varsinkaan päivisin kuin sylissäni. Minulla itselläni on vain ollut epärealistiset odotukset ja käsitykset asiasta, jotka olen pohjannut lähinnä yksittäisten tuttavien kertomuksiin.
             Näillä mennään taas muutama viikko eteenpäin, kunnes taas suuntaamme neuvolaan. Seuraava kerta hieman jännittääkin, sillä silloin "Esteri" (jolla on muuten silloin jo virallinen nimi) saa ensimmäisen rokotteensa. Saapa nähdä, saako pikkuinen jonkinmoisia sivuvaikutuksia.

-Massu

Päivä isälle

            Puolisoni sai tänään kunnian viettää ensimmäistä kertaa isänpäivää. Itsehän en ole omaa äitienpäivää saanut vielä virallisesti viettää, sillä "Esteri" oli toukokuussa vielä pieni vatsakumpu äitinsä sydämen alla. Meillä ei juhlistettu päivää sen suuremmin menoin, mutta pienen lahjan sentään hankin. Olen lahjojana maailman tylsin, sillä haluan antaa aina käytännöllisiä lahjoja. Tälläkin kerralla siis päädyin lahjaan, jota tiedin H:n tarvitsevan (no olihan siinä vähän ekstraakin...). Lahjani oli siis kaksiosainen ja piilotin sen H:n peiton alle H:n vaihtaessa "Esterille" vaippaa. Palattuaan sänkyyn H ihmetteli, minkä päälle hän oikein rojahti.

Lahjat paketoituna Marimekon ilmaislehtisiin (niitä saa Marimekon liikkeistä)

Minun imettäessäni tyttöä, H avasi lahjansa, jonka sisällä oli valokuva-albumi sekä piparkakkusuklaata. H saa itse päättää, laittaako hän valokuva-albumiin oman kummityttönsä vai meidän tyttäremme kuvia. Sen kuitenkin tiedän, että hän kaipaili kummityttönsä lapsuudenkuville omaa kansiota. Suklaasta H taas tykkää aina ja olen minäkin saanut päivän aikana muutaman palan maistiaisiksi. Aamiaista H ei valitettavasti saanut sänkyyn, sillä olin aivan sen verran väsynyt "Esterin" yöllisen pulinatuokion vuoksi.

"Esterikin" hurrasi

             Iltapäivällä kävimme pienellä isänpäivän ajelulla ympäri maakuntaa ja piipahdimme Naantalin aurinkoiseen kahville. Otimme juhlan kunniaksi ihan kakkupalat. Kahvitellessa mietin, että kahvilalta olisi ollut aika kova veto tarjota kaikille isille kahvit ilmaiseksi.

Tuore isä lukemassa korttia (joka on tehty häistämme yli jääneestä paikkakortista)

            Näin isänpäivänä onkin hyvä aika ilmoittaa, millä nimillä me ja meidän vanhempamme haluamme meitä kutsuttavan. Minä haluan ehdottomasti olla äiti ja H joko isä tai iskä. Ilmaisut "isi", "faija", "fatsi", "mutsi" tai "mamma" saavat sekä minun että H:n karvat nousemaan pystyyn. "Mamma" on ehdottomasti meidän suvussamme varattu isoäideille, joten kaikki "mamma"-sanan johdokset (mammahousut, mammakerho, mammavaatteet, mammajumppa, mammajooga yms) yhdistän ensimmäisenä vanhempien ihmisten asioihin. Myös minun äitini haluaa tulla kutsutuksi mammaksi ja isäni on pappa. H:n äiti taas on mummo ja isä myös pappa. Erotuksena omaan isääni, H:n isää taidetaan yleisemmin kutsua kalju-papaksi ymmärrettävästi hänen ulkoisen habituksensa vuoksi. "Esterillä" on ainoastaan yksi iso-isovanhempi eli oma äidin äitini. Häntä kutsutaan iso-mammaksi. Omassa lapsuudessani häntä kutsuttiin auto-mammaksi ja toista mammaa sauna-mammaksi, mutta nyt kun mammoja on enää yksi, ei erottelua tarvita.
             
-Massu

Talvi tuli Turkuun

         Tänään vaunuilimme "Esterin" kanssa ensimmäistä kertaa valkeissa maisemissa, kun Turku sai ensimmäisen kunnon lumipeitteen tänä syksynä. Tyttö oli tosin lumesta täysin tietämätön nukkuessaan koko vaunulenkin ajan vaunukopassa.

-Massu

Tyttö jo 1 kk

          Jipii, tänään tyttäreni on jo kuukauden ikäinen! Jokainen päivä ja viikko on kulunut hurjan nopeasti, vaikka niitä uuvuttaviakin päiviä on seassa useita. Tässä hieman asioita, mitä tyttäreni nykyisin puuhailee:
           "Esteri" käy n. 12 kertaa vuorokaudessa rinnalla syömässä eli n. kahden tunnin välein. Öisin hän syö 3-4 tunnin, päivällä 2-4 tunnin ja iltaisin tunnin välein. Illat on siis varattu aina vähän tiheämpään tankkaukseen. Enää tyttö ei vietä rinnalla tuntikausia, vaan hän irrottaa imuotteensa 15-30 minuutin päästä ruokailun alusta. Päivällä hän ei välttämättä nukahda ruokailuun, mutta yöllä sammuminen on taattu. Lähes kaiken maitonsa hän on tähän mennessä saanut suoraan rinnasta. Pari kertaa olen antanut hänelle pullosta pakkaseen aikaisemmin pumppaamaani maitoa. Tyttö on ehdottomasti sitä mieltä, että rinta on paras vaihtoehto, vaikka tavara olisi ihan samaa!

"Antaisko äiti maitoo?"

            Tyttö menee yöunille joka päivä n. klo 20-21 riippuen vähän päivän imetysrytmistä. Toki voisin viedä hänet aikaisemminkin yöunille, mutta tämä rytmi sopii tällä hetkellä itselleni parhaiten. Viimeinen syöttökerta ennen yöunia saattaa olla hyvin pitkä ja raivoisa, sillä tyttö saattaa välillä nukahtaa rinnalle heräten hetken päästä hirveään raivoon. Samalla saatan lauleskella "Esterille" kaikkia osaamiani tuutulauluja ja puolet virsikirjan tuotannosta sekä silitellä hänen hiuksiaan. Lopulta tyttö sammahtaa, jolloin siirrän hänet omaan koppaansa nukkumaan. Siirron aikana hän yleensä havahtuu hereille, mutta nukahtaa hetken päästä muristuaan yksinään muutaman minuutin ajan. Joskus häntä joutuu rauhoittelemaan pariin otteeseen koppaan siirtämisen jälkeen, mutta tilanteeseen auttaa usein tutti. Tämän viikon tyttö on nukkunut taas ihan hyvin, joten vanhemmatkin ovat saaneet hieman levätä. "Esteri" harvoin itkee yöllä, sillä hän ilmaisee silloin tarpeitaan ähisemällä, heilumalla, ilmeilemällä ja murisemalla. Siinä vaiheessa, kun tytön vuoteesta alkaa kuulua erinäistä mölinää, täytyykin hetki katsoa, möliseekö hän vain unissaan vai riehuuko hän oikeasti nälkänsä vuoksi.

            Meillä ei ole mitään tarkkaa heräämisaikaa aamuisin. "Esteri" päättää itse, milloin haluaa herätä kunnolla päivän touhuihin, mutta usein tuo aika sijoittuu johonkin välille klo 7.30-9.30. Heräämistä säestää hyvin usein melkoinen pierukonsertti, sillä jostain syystä "Esteri" paukuttelee tähän aikaan ihan koko ajan.  Aamusyötön jälkeen tyttö on yleensä oloonsa hyvin tyytyväinen, jolloin hän saattaa viihtyä jonkin aikaa ihan yksin köllien sängyllä. Tässä välissä on usein minun mahdollisuuteni tehdä itselleni vähän aamupalaa. Välillä se ei kuitenkaan onnistu, kuten esim. tänään jouduin askartelemaan aamiaiseni yhdellä kädellä tyttären kölliessä sylissä.
            Olemme pyrkineet käymään ainakin kerran päivässä ulkona vaunuilemassa. "Esteri" malttaa yleensä nukkua juuri vaunulenkin ajan, mutta kotiin tullessamme hän alkaa jo kitistä vaunukopassa päästäkseen pois.
            Iltapäivisin on "Esterin" seurusteluaika, jolloin hän ei välttämättä malttaisi millään nukkua. Tällöin hän katselee tarkkaavaisesti kasvojani, kun höpöttelen hänelle ummet ja lammet maailman menosta. Välillä hän vastaa jutteluuni lyhyillä äänteillä ja eilen hän väläytti ensi kertaa todella leveän hymynkin. Myös kirkkaat valot ja värikkäät esineet herättävät tytössä mielenkiintoa. Vatsallaan ollessaan hän nostelee päätään ja killittelee ympärillään olevia asioita.

            Sylissä tyttö viihtyy todella paljon. Jopa niin paljon, ettei välillä meinaa rauhoittua missään muualla. Kantoliina on todella in, sillä liinan sisällä saa kuunnella äidin rauhoittavia sydänääniä ja olla ihan lähellä äitiä.
             Vaikka joinain päivinä mikään ei tunnu onnistuvan, eikä "Esteri" ole mihinkään tyytyväinen, koen hänen silti olevan aika "helppo" lapsi. Olen aika paljon oppinut tuntemaan tyttäreni tarpeita ja temperamenttia ja hänkin on oppinut koko ajan enemmän luottamaan minuun. Tyttö kasvaa ja kehittyy aivan hurjaa vauhtia. Olenkin joutunut jo luopumaan osasta koon 50 vaatteista, sillä nepparit meinaavat paukkua auki. Toisaalta todella haikeaa, mutta toisaalta aivan mahtavaa tietää, että tyttö kasvaa hyvin!

-Massu

Kuukausi sitten synnytyssalissa

         Tuntuu hassulta ajatella, että tasan kuukausi sitten kävelin synnytysosaston käytävillä odottaen synnytyksen edistyvän. Vielä tähän aikaan päivästä kivut eivät olleet omasta mielestäni kovin pahoja, vaikka olinkin sinnitellyt niiden kanssa jo n. 12h. Hymykin oli vielä aika herkässä ja synnytysosastolla otetussa videopätkässä jopa tanssin. Naiivisti toivoin, että saisin jo kohta ponnistaa ja lapsi olisikin jo sylissäni. Ajattelin olevani yksi niistä, joiden synnytys etenisi pikavauhtia, jolloin kivunlievitystä ei edes ehtisi miettiä. En voinut olla enempää väärässä, sillä pakertamista oli jäljellä vielä kahdeksan tuntia.
          Heti lapsen synnyttyä ja muutama päivä synnytyksen jälkeenkin minulla oli hyvin voimakas "ei-enää-ikinä" -tunne. Vaikka olinkin mielestäni kestänyt todella hyvin synnytyskipua ja synnytys oli noin kaikenkaikkiaan sujunut mallikkaasti, ei silti ajatus saman rumban läpikäymisestä tuntunut kovin läheiseltä. Synnytyksen jälkeen minusta tuntui, kuin olisin juossut maratonin ja vetänyt monen tunnin intensiivisen lihaskuntotreenin sen päälle ilman tankkausta tai nesteytystä. Lihaksiani särki ja voimat olivat aivan loppu. Kaiken kukkuraksi alapää tuntui siltä, kuin siellä olisi sodittu. Istuminen tuntui hankalalta ja virtsaaminen sattui.
           Mutta kuinkas sitten kävikään? Jo viikon päästä synnytyksestä katselin haikeana synnytysosastolla otettuja kuvia ja toivoin voivani vielä joskus kokea saman. Kyllä, synnytys edelleen tuntui rankalta kokemukselta, mutta samalla kokemus oli hyvin voimaannuttava. Minun oma kehoni on osannut viestiä maailmalle, että lapsi on valmis ja vartaloni osasi hoitaa homman alusta loppuun aivan itse. Olen vieläkin täysin häkeltynyt siitä, ettei synnytystäni tarvinnut käynnistää, eikä edes kalvoja puhkaista. Toki seuraavaa synnytystä haikaillessa on pakko muistaa, ettei asiat välttämättä seuraavalla kerralla mene yhtä sutjakkaasti. Vaikka alunperin olinkin toivonut mahdollisimman luonnollista synnytystä, ei epiduraalipuudutuksen ottaminen miltei 20 tunnin supistusrupeaman jälkeen jäänyt millään lailla harmittamaan. Voi olla, etten olisi osannut samalla tavalla rentoutua edes pariksi tunniksi ilman puudutusta. Silloin synnytys olisi voinut pitkittyä entisestään.  Minulle ei siis jäänyt minkäänlaisia pelkoja tai traumoja synnytyksestäni, joten uuden lapsen saaminen synnytyksen puolesta ei sittenkään tunnu enää niin kaukaiselta ajatukselta... tai jos nyt odotetaan edes hetki ja katsotaan, miten lapsiperheen arki sujuu edes tämän yhden neidin kanssa ;)

-Massu

Pienen lahjat

         Monet juuri lapsen saaneet ovat varmaankin tottuneet hukkumaan lahjoihin, joita sukulaiset ja läheiset tuovat juhlistaakseen uutta tulokasta. Meille noita lahjoja on siunaantunut vain muutamia, sillä luonamme ei ole edes käynyt paljoa vieraita. Minua tilanne ei paljoakaan haittaa, sillä emme oikeastaan ole mitään vailla. Lisäksi (hieman jopa itsekkäänä) olisin mieluusti tietoinen siitä, millaisia vaatteita tai leluja lapselleni hankitaan... Toisaalta saimme jo ennen lapsen syntymää aika paljon mm. vaatteita ja muuta vauvasälää ystäviltä ja sukulaisilta. Tässäpä kaikki, mitä olemme sukulaisiltamme lapsen syntymän jälkeen saaneet:         
            Heti kotiuduttuamme saimme lahjaksi (kummi)tädiltäni vaaleanpunaraitaisen mekon ja housut. Housut ovat kokoa 68 ja mekko kokoa 74. Menee siis vielä tovi, että pääsemme näitä tyttärellemme sovittelemaan.

           Myös anoppini ja tämän nykyinen mies antoivat "Esterille" vaaleanpunaraitaisia vaatteita. Sekä body että housut ovat kokoa 62.

            Viime perjantaina vanhempani tupsahtivat kylään ja heillä oli mukanaan vähän vaatetta pikkuiselle. Setäni ja tämän vaimo olivat lähettäneet kokoa 62 olevan bodymekon.

Lisäksi äitini oli käynyt ostamassa koon 56 vaaleanpunaisen haalarin sekä koon 62 kietaisupaidan.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin tuon vaaleanpunaisen haalarin vaaleanpunainen sävy ei aivan itseäni miellytä, mutta eiköhän tyttö sen itselleen kelpuuta. En ole niinkään hempeiden vaaleanpunaisten ja -sinisten perään, vaan pidän enemmän voimakkaista väreistä (vaikka värjäsinkin vähän aikaa sitten pari bodya tahallani vaaleanpuanaiseksi punaisten pyykkien joukossa...).
            Että jollei tytöllä nyt muuta ole, niin ainakin vaatteita piisaa!

-Massu

Hyvästit perhepedille

           Ensimmäiset kolme viikkoa kotosalla "Esteri" on nukkunut minun ja H:n kanssa samassa vuoteessa. Tämä järjestely on helpottanut mm. yöimetyksiä, sillä minun ei ole tarvinnut nostaa tyttöä viereeni imetyksen ajaksi ja nostaa taas takaisin omaan sänkyynsä syötön jälkeen. Nyt koin, että olisi koko perheen unien kannalta parasta koittaa lapsen nukuttamista omaan sänkyyn (tai oikeastihan sänkynä toimii vielä äitiyspakkauksen laatikko).
              Illalla vetäydyimme "Esterin" kanssa tuttuun tapaan hämärään makuuhuoneeseen, jossa syötin tytön viimeisen kerran ennen yötä. Normaalisti "Esteri" on nukahtanut sänkyyn aika helposti, mutta hetken torkuttuaan hän on säpsähtänyt hereille pariin otteeseen. Tällä kertaa nostin tytön äitiyspakkauksen laatikkoon hänen nukahdettuaan. Asetin vielä varmuuden vuoksi "Esterin" vatsan kohdalle tyynyn, jotta hänellä olisi turvallinen olo. Yllätyksekseni hän ei havahtunut kertaakaan hereille ennen seuraavaa syöttöä. Hän nukkui jopa niin rauhallisesti, että jouduin pariin otteeseen tarkastamaan, hengittääkö tyttö ollenkaan. Ensimmäinen tunti omaa tehokasta uniaikaani meni siis vain tarkastellessa "Esterin" tilaa. Hyvin hän pärjäsi ja heräsikin vasta neljän tunnin päästä. Nostin hänet rinnalle imetystä varten ja siirsin syötön jälkeen takaisin koppaan. Ja jälleen tyttö nukahti pienen pulina/ähinä/murinahetken jälkeen ilman sen suurempia rauhoitteluja. Kaikenkaikkiaan "Esteri" heräsi kolme kertaa syömään. Välillä hän kyllä örisi ihan vain unissaan, mutta nyt hänen ääntely ei paljoa häirinnyt omia uniani.
              Yhteenvetona voisinkin todeta, että laatikkokokeilu oli koko perheen puolesta oikein onnistunut. "Esteri" nukkui levollisesti omassa sopessaan ja vanhemmatkin saivat hieman rauhallisemman yön. Toki en enää itse voinut sammahtaa kesken imetyksen, vaan minun piti pysyä skarppina tytön nukahtamiseen asti. Nyt kun vuoteessa oli kolmen ihmisen sijaan vain minä ja H, tilaakin tuntui olevan aivan ruhtinaallisesti. Otinkin kaiken ilon irti parivuoteemme pinta-alasta ja nukuin koko yön selälläni X-asennossa. Vaikka olisi ihanaa nukkua hamaan tulevaisuuteen asti pieni tuhisija kainalossa, on meidän perheen parempi silti siirtyä pikkuhiljaa erillisiin vuoteisiin.

-Massu