torstai 6. marraskuuta 2014

Tyttö jo 1 kk

          Jipii, tänään tyttäreni on jo kuukauden ikäinen! Jokainen päivä ja viikko on kulunut hurjan nopeasti, vaikka niitä uuvuttaviakin päiviä on seassa useita. Tässä hieman asioita, mitä tyttäreni nykyisin puuhailee:
           "Esteri" käy n. 12 kertaa vuorokaudessa rinnalla syömässä eli n. kahden tunnin välein. Öisin hän syö 3-4 tunnin, päivällä 2-4 tunnin ja iltaisin tunnin välein. Illat on siis varattu aina vähän tiheämpään tankkaukseen. Enää tyttö ei vietä rinnalla tuntikausia, vaan hän irrottaa imuotteensa 15-30 minuutin päästä ruokailun alusta. Päivällä hän ei välttämättä nukahda ruokailuun, mutta yöllä sammuminen on taattu. Lähes kaiken maitonsa hän on tähän mennessä saanut suoraan rinnasta. Pari kertaa olen antanut hänelle pullosta pakkaseen aikaisemmin pumppaamaani maitoa. Tyttö on ehdottomasti sitä mieltä, että rinta on paras vaihtoehto, vaikka tavara olisi ihan samaa!
"Antaisko äiti maitoo?"
            Tyttö menee yöunille joka päivä n. klo 20-21 riippuen vähän päivän imetysrytmistä. Toki voisin viedä hänet aikaisemminkin yöunille, mutta tämä rytmi sopii tällä hetkellä itselleni parhaiten. Viimeinen syöttökerta ennen yöunia saattaa olla hyvin pitkä ja raivoisa, sillä tyttö saattaa välillä nukahtaa rinnalle heräten hetken päästä hirveään raivoon. Samalla saatan lauleskella "Esterille" kaikkia osaamiani tuutulauluja ja puolet virsikirjan tuotannosta sekä silitellä hänen hiuksiaan. Lopulta tyttö sammahtaa, jolloin siirrän hänet omaan koppaansa nukkumaan. Siirron aikana hän yleensä havahtuu hereille, mutta nukahtaa hetken päästä muristuaan yksinään muutaman minuutin ajan. Joskus häntä joutuu rauhoittelemaan pariin otteeseen koppaan siirtämisen jälkeen, mutta tilanteeseen auttaa usein tutti. Tämän viikon tyttö on nukkunut taas ihan hyvin, joten vanhemmatkin ovat saaneet hieman levätä. "Esteri" harvoin itkee yöllä, sillä hän ilmaisee silloin tarpeitaan ähisemällä, heilumalla, ilmeilemällä ja murisemalla. Siinä vaiheessa, kun tytön vuoteesta alkaa kuulua erinäistä mölinää, täytyykin hetki katsoa, möliseekö hän vain unissaan vai riehuuko hän oikeasti nälkänsä vuoksi.

            Meillä ei ole mitään tarkkaa heräämisaikaa aamuisin. "Esteri" päättää itse, milloin haluaa herätä kunnolla päivän touhuihin, mutta usein tuo aika sijoittuu johonkin välille klo 7.30-9.30. Heräämistä säestää hyvin usein melkoinen pierukonsertti, sillä jostain syystä "Esteri" paukuttelee tähän aikaan ihan koko ajan.  Aamusyötön jälkeen tyttö on yleensä oloonsa hyvin tyytyväinen, jolloin hän saattaa viihtyä jonkin aikaa ihan yksin köllien sängyllä. Tässä välissä on usein minun mahdollisuuteni tehdä itselleni vähän aamupalaa. Välillä se ei kuitenkaan onnistu, kuten esim. tänään jouduin askartelemaan aamiaiseni yhdellä kädellä tyttären kölliessä sylissä.
            Olemme pyrkineet käymään ainakin kerran päivässä ulkona vaunuilemassa. "Esteri" malttaa yleensä nukkua juuri vaunulenkin ajan, mutta kotiin tullessamme hän alkaa jo kitistä vaunukopassa päästäkseen pois.
            Iltapäivisin on "Esterin" seurusteluaika, jolloin hän ei välttämättä malttaisi millään nukkua. Tällöin hän katselee tarkkaavaisesti kasvojani, kun höpöttelen hänelle ummet ja lammet maailman menosta. Välillä hän vastaa jutteluuni lyhyillä äänteillä ja eilen hän väläytti ensi kertaa todella leveän hymynkin. Myös kirkkaat valot ja värikkäät esineet herättävät tytössä mielenkiintoa. Vatsallaan ollessaan hän nostelee päätään ja killittelee ympärillään olevia asioita.

            Sylissä tyttö viihtyy todella paljon. Jopa niin paljon, ettei välillä meinaa rauhoittua missään muualla. Kantoliina on todella in, sillä liinan sisällä saa kuunnella äidin rauhoittavia sydänääniä ja olla ihan lähellä äitiä.
             Vaikka joinain päivinä mikään ei tunnu onnistuvan, eikä "Esteri" ole mihinkään tyytyväinen, koen hänen silti olevan aika "helppo" lapsi. Olen aika paljon oppinut tuntemaan tyttäreni tarpeita ja temperamenttia ja hänkin on oppinut koko ajan enemmän luottamaan minuun. Tyttö kasvaa ja kehittyy aivan hurjaa vauhtia. Olenkin joutunut jo luopumaan osasta koon 50 vaatteista, sillä nepparit meinaavat paukkua auki. Toisaalta todella haikeaa, mutta toisaalta aivan mahtavaa tietää, että tyttö kasvaa hyvin!

-Massu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti