Tänään on itselleni hyvin jännä ja samalla myös hieman pelottava päivä. Tulen nimittäin olemaan ensimmäistä kertaa erossa tyttärestäni ihan kunnolla, n. viiden tunnin ajan. Kaksi kertaa olen tätä ennen ollut vain ihan hetken erossa lapsestani, kun kotiutumispäivänä minun oli pakko saada monen päivän laitoselämän jälkeen hieman happea ja yhtenä päivänä H kävi tytön kanssa pikaisesti kaupassa.
Olen jo lukuisia kertoja ollut perumassa tämän päivän menoamme, sillä en haluaisi jättää lasta vielä muiden hoidettavaksi alle kahden kuukauden iässä. Olemme siis menossa H:n firman pikkujouluihin Logomoon, jossa syömme ensin illallista ja sen jälkeen nautimme stan-up -esityksistä. Pääohjelma loppuu n. klo 22.00, jonka jälkeen Logomon aulassa olisi vielä tarjolla musisointia Ismo Leikolan johdolla, mutta itse varmaan hilpaisen jo siinä vaiheessa kotiin. Pikkujouluihin piti ilmoittautua jo joskus elokuun lopulla, jolloin ajattelin tytön olevan mahdollisesti jo reilusti kahden kuukauden ikäinen tässä vaiheessa. Toisin kuitenkin kävi, kun tyttö viihtyikin kohdussani hieman pitemään.
Omat vanhempani tulevat hoitamaan tyttöä pikkujoulujen ajaksi. Varastoon pumpattua rintamaitoa on jo otettu pakkasesta jääkaappiin sulamaan ja kaikki tarvittavat hoitovälineet on asetettu helposti saataville. Ihan hirveän vaikeaa arvioida tarvittavan maidon määrää, kunnei yhtään tiedä, miten paljon tyttö syö kerralla. Olen kyllä koittanut laskeskella taulukoiden avulla jotain suuntaa-antavaa, mutten siltikään voi olla täysin varma. "Esteri" kun saattaa joinain päivinä syödä 10 ja joinain 16 kertaa, iltaisin vielä todella usein. Siitä onkin hieman haastavampaa laskea keskimääräinen kerta-annos... Otinkin maitoa sulamaan ihan reilusti, ettei se ainakaan lopu kesken. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa iltaa varten, mutta silti minua pelottaa ja ahdistaa. Osaksi pelkoni johtuvat siitä, että "Esterillä" oli tuossa muutama kiukku-päivä, jolloin hän itki suoraa huutoa varsinkin iltaisin. Mikään ei tuntunut auttavan, ei rinta, ei syli, ei tutti, ei hyssyttely. Rinnalla raivottiin oikein pahemman kerran, eikä iltasyötöistä meinannut tulla mitään. Olenkin nyt pelännyt vaarantavani täysimetyksen kokonaan, sillä pikkuinen joutuu poissaolomme aikana syömään pelkkää pulloa. Niinhän sanotaan, ettei imetysongelmien ilmaantuessa kannattaisi heti turvautua pulloon, vaan sitkeästi jatkaa imetystä. Noh, kahtena edellisenä iltana "Esteri" on kuitenkin ollut hyvin rauhallinen, vaikka lyhyitä nurinahetkiä välillä tuleekin. Toivottavasti siis tämäkin ilta sujuisi hänen osaltaan rauhallisissa merkeissä, vaikkei hän saakaan rinnalta läheisyyttä.
Samalla minua jännittää myös itseni puolesta, sillä rintani kuitenkin täyttyvät illan aikana maidosta, enkä voi maitoa imetyksen kautta rinnoista poistaa. Minun onkin kai pakko ottaa rintapumppu mukaan, jotta saan mahdollisesti pakottavat rinnat jossain välissä tyhjennettyä. Hieman vain inhottaa ajatus julkisella paikalla pumppaamisesta, tapahtui se sitten vaikka vessassa.
Toisaalta taas pieni irtiotto vauva-arjesta voi tehdä hyvääkin, sillä minun ja H:n välit ovat viime aikoina olleet hieman kireät. Toivottavasti pystyisimme kumpikin rentoutumaan ja turhilta kiistoilta vältyttäisiin.
Nyt on pakko mennä halittelemaan tuota ihanaa pikkuista vähän varastoon! Minulla onkin häntä jo valmiiksi ikävä, vaikken ole vielä edes mennyt mihinkään!
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti