On jälleen aika päivitellä hieman neuvolatietoja, sillä neuvolakäyntini ovat näin loppuraskauden myötä tihentyneet kertaviikkoisiksi. Tällä kertaa myös H oli mukana, sillä en olisi oikein muuten päässyt perille. Viimeinen viikko on mennyt hieman "heikoilla jäillä", sillä en aina voi luottaa jalkojeni kantokykyyn. Välillä oikea lonkkani nirhaa ja naksuu kuin olisi irti ja välillä jalat lähtevät kokonaan alta. H joutui siis uhraamaan pari tuntia työpäivästään kuskatakseen minut neuvolaan.
Tällä kertaa neuvolassa minua oli vastassa kaksi hoitajaa, sillä oma hoitajani opetti neuvolayksikön toimintatapoja uudelle työntekijälle. Heti kättelyyn minulle esitettiin taas tutut kysymykset: onko ollut turvotusta tai päänsärkyä, supisteleeko ja millainen olo on yleisesti ollut. Mainitsin, että parin päivän ajan olen kärsinyt erinäisistä turvotustiloista varsinkin kasvoissa. Samalla kerroin lähes jatkuvasta päänsärystä. Painoa oli myös tullut todella reilusti viikossa ja verenpaineeni olivat pompsahtaneet aivan uusiin lukemiin. Virtsassa ei kuitenkaan näkynt mitään. Turvotukset, päänsäryt ja verenpaineen nousu kuitenkin viittaavat lievään raskausmyrkytykseen, joten oma hoitajani soitteli synnytyslaitokselle kyselläkseen toimintaohjeita. Lopulta päätettiin, että koittaisin levätä tämän päivän, juoda paljon nestettä ja ottaa Pananadolia päänsärkyyn. Jos olo ei yhtään helpota, menisin laitokselle verikokeisiin jo tänä iltana. Jos oloni olisi ihan ok, menisin verikokeisiin vasta huomenna aamulla ja odottaisin verikokeiden tuloksia seuraavaan päivään. Tärkeintä nyt vain olisi ottaa rauhallisesti.
Uusi hoitaja suoritti tunnustelut, sydänäänten kuuntelut ja kohdunpohjan korkeuden mittailut hoitopöydällä. Esikon sykkeistä oli aluksi vaikeaa saada selvää sillä hän riehui kuin hurrikaani masussani. Lopulta sykkeeksi saatiin n. 140 lyöntiä/minuutti. Vaikka uusi hoitaja mittasikin jo sf-mitan, oma hoitajani halusi varmuuden vuoksi tehdä tarkistusmittauksen. Ihan hyvä juttu, sillä oman hoitajani mittaama luku oli huomattavasti uuden hoitajan mittaa lyhyempi. Tämä siis vain vahvisti sen teorian, että mittaajalla on paljonkin merkitystä.
Nyt on koko neuvolakäynnistä hyvin sekavat tunteet. Tiedän kyllä itse selviäväni tämän hetkisten turvotusten ja päänsärkyjen kanssa huomiseen, mutten haluaisi millään lailla riskeerata Esikon terveyttä. Toisaalta taas hoitaja sanoi, ette tässä vaiheessa ole vielä hengenhätää, kunnei virtsassakaan ollut proteiineja. Oireeni voivat myös viitata nestehukkaan, vaikka olenkin nauttinut todella paljon nesteitä viime päivinä. Nyt seurailen tilannetta. Joko lähden vielä tänään tarkastamaan tilannetta synnytyslaitokselle tai sitten odotan huomiseen. Joka tapauksessa hieman minua pelottaa.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti