Raskaus yllätyksiä täynnä

             Ensimmäinen raskaus tuo varmasti jokaisen naisen elämään joitain yllättäviä asioita. Vaikka miten lukisi odottamista käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita tai kyselisi tuttaviltaan neuvoja, jokainen kokee asiat kuitenkin omalla tavallaan. Nyt kerronkin, mitkä asiat ovat itselleni olleet täysin uusia tai yllättäneet minut

1. Neuvolakäyntien määrä
Tiesin kyllä, että neuvolakäyntejä koitetaan jatkuvasti vähentää taloudellisista syistä, mutten arvannut, miten harvakseltaan alkuraskaudessa neuvolassa oikeasti käydään. Välillä käntikertojen välissä saattoi hurahtaa parikin kuukautta, jolloin tunsi jäävänsä aika yksin.

2. Ultraäänitutkimusten määrä
Jotenkin minulla on ollut sellainen käsitys, että vauvan kehitystä seurattaisiin pitkin raskautta myös ultraäänen avulla. Olinkin hieman ihmettynyt, kun rakenneultrassa kätilö tokaisi:"Tämän jälkeen näettekin lapsen vasta synnytyksessä!" Raskauttani ei siis ole jouduttu tehostetusti seuraamaan, joten olen oikeasti nähnyt Esikon viimeksi ruudulta keväällä. Tietyllä tavalla tuntuu vähän kurjalta, sillä totta kai olisi mukavaa saada edes jonkinlainen mielikuva siitä, millainen heppu siellä masussa möngertää.

3. Totaalinen väsymys
Varsinkin alkuraskaudesta kärsin lähes lamaannuttavasta väsymyksestä ja edelleen tulee päiviä, jolloin voisin vain nukkua. Olin kuullut, että alkuraskaudesta nainen voi tuntea itsensä normaalia uupuneemmaksi, mutten arvannut väsymyksen iskevän niin voimakkaana. Pari kuukautta taisi kulua niin, etten työpäivän jälkeen käynyt jalallanikaan ulkona, sillä mieluummin nukuin.

4. Varhaiset selkäkivut
Ennen raskautta ajattelin, että selkäkivut liittyisivät lähinnä vatsan kasvamiseen ja kehon painopisteen muuttumiseen. Minulle olikin todellinen yllätys, että omat selkäkipuni alkoivat jo todella varhain ja pahimmillaan ne olivatkin jossain keskiraskauden kohdilla. Selkäkipujen syitä ei missään vaiheessa haluttu sen enempää tutkia, mutta luulen niiden johtuneen mm. nivelten löystymisestä ja kohtuni asennosta.

5. Seesteinen mieliala
Ihmisillä on monesti sellainen kuva, että raskaana olevat naiset ovat täydellisiä hormonihirviöitä, jotka saattavt pillahtaa itkuun milloin vain tai raivota pienimmistäkin asioista. Olen itse luonnostaan todella herkkä ja pelkäsinkin olevani raskauden aikana vieläkin herkkänahkaisempi. Jostain syystä hormonit ovatkin vaikuttaneet minuun täysin päinvastoin. En ole varmaan koskaan ollut mielialaltani näin tasainen. Toki välillä on tullut pieniä epätoivon hetkiä, mutta yleisesti mielialani on ollut oikein hyvä.

6. Ruokahalu
Minulta on moni kysynyt, millaisia mielihaluja minulle on tullut raskauden aikana. "Valitettavasti" minun on täytynyt vastata, ettei kerrassaan mitään. Suurimman osan ajasta minulla on ollut jopa aika huono ruokahalu, jolloin olen joutunut pakottamaan itseni syömään. Alkuraskaudesta toki pahoinvointi rajoitti paljonkin syömisiäni, muttei minulle senkään jälkeen ole muodostunut minkäänlaisia mielihaluja. Itse asiassa esim. makean syöminen on ollut minulle viime aikoina aika vaikeaa, sillä alan voida jo pienistäkin määristä huonosti.

7. Unettomat yöt
En arvannut, että nukkuminen raskaana voisi olla näin vaikeaa. Heräilen useita kertoja yössä selkä- ja lantiosärkyihin tai siihen, että minun on vain pakko vaihtaa kylkeä. Ja kyljen kääntö painavan mahan kanssa ei aina ole niin yksinkertaista... Välillä myös rakkoa pakottaa niin paljon, että on pakko käydä vessassa. Onneksi rakkoni on sen verran suuri, että yleensä selviän vain yhdellä vessakeikalla per yö.

8. Helle
Rakastan kesää ja kuumia ilmoja, enkä ole ikinä aikaisemmin valittanut kuumuudesta. En, vaikka olen työskennellyt leipomossa munkinpaistossa 40 asteen kuumuudessa ja hikoillut kuin pieni sika. Tämän kesän helteet kuitenkin tuntuivat todella tukahduttavilta, kun oma vatsakin hohkasi omaa lämpöään. Tunnenkin siis hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten tänä vuonna hyödyntänyt kaikkia lämpimiä säitä köllötellen auringon paisteessa, sillä VIHAAN kylmiä säitä yli kaiken. Onneksi kesä tulee taas ensi vuonna takaisin ja saan nauttia mahdollisista lämmöistä Esikon kanssa.

9. Pelko
Viime syksyisen keskenmenon ja saamani diagnoosin (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) vuoksi pelkäsin todella pitkään menettäväni lapseni. Ihan vieläkään en uskalla toivoa parasta tai hehkuttaa koko maailmalle raskaudestani. Tämän vuoksi en ole esim Facebookissakaan halunnut tehdä "virallista ilmoitusta" tulevasta lapsesta.

10. Vatsani koko
Koska olen luonnostani aika pienikokoinen, kuvittelin vauvamahan näyttävän kehossani TODELLA suurelta. Loppujen lopuksi vatsani on kasvanut aika vähän, eivätkä tuttavanikaan meinaa uskoa kertyneiden viikkojen määrää. Jossain vaiheessa tunsin jonkinmoista alemmuutta pienestä mahastani, mutta nyt olen siitä vain ylpeä. Olen mm. välttynyt vatsan raskausarvilta kokonaan (kiitos myös hyvin elastisen ihoni).

        Ihan varmasti voisin jatkaa listaa vielä toisellakin kymmenellä, mutta tässä nyt oli ensimmäiset mieleeni pompsahtaneet asiat.