Vaara ohi

          Tänään aamulla kävin antamassa verikokeet oman terveysasemani laboratoriossa raskausmyrkytystestejä varten. Vaikka nykyisin lähes kaikkiin laboratoriokokeisiin pitää varata aika, pääsin antamaan näytteet ottamalla pelkän vuoronumeron. Tällä kertaa kun oli kysymys vähän akuutimmasta asiasta. Laboratoriotäti oli ihan haltioissaan vatsastani ja ihaili sen pyöreää muotoa. Hieman hän ihmetteli kun kerroin laskettuun aikaan olevan enää 10 päivää, sillä vatsani ei ole vieläkään kovin kookas.
          Kotiin päästyäni mittailin useaan kertaan verenpaineitani mittarilla, jonka H eilen kävi ostamassa. Se on tuollaista kompaktia rannemallia. Ranteesta otettaessa tulos ei välttämättä ole ihan niin luotettava, kuin käsivarresta mitattaessa, mutta antaa tuo rannemittari edes jotain osviittaa siitä, millä lukemilla mennään. Ranteesta mitattaessa käden pitää aina olla samassa asennossa ja samalla korkeudella, jotta tuloksia voi verrata toisiinsa.

Rannemittari

Arvoissa ei aamulla ja aamupäivällä oikeastaan ilmennyt mitään kovin huolestuttavaa. Uskalsin siis ottaa riskin ja lähdin klo 12.00 keskustaan kahvittelemaan odottavien ja vasta synnyttäneiden äitien kanssa. Kesken kahvittelun (en tosin juonut kahvia) minulle tuli todella karmea olo ja tuntui, että pyörryn. Jouduinkin siis lähtemään pahoitellen aika nopeasti bussilla kotiin. Koko bussimatkan mietin, miten selviäisin bussipysäkiltä kotiin asti, mutta selvisin lopulta ehjin nahoin perille. Tuskahikeä puski vain päälle ja olin valkea kuin lakana.
           Muutaman tunnin ajan ehdin lekotella sohvalla koittaen tasata oloani. Vaikka olo oli aivan karmea, verenpaineet pysyivät vielä normaaleina. Sitten sain puhelun neuvolasta. Hoitajani L soitti ilmoittaakseen, ettei tämän aamuisissa verikokeissa ollut suurempaa häikkää. Hän kuitenkin kehotti minua ottamaan heti yhteyttä synnytysosastolle jos olo äityy todella pahaksi. Olin todella helpottunut saadessani tietää, että Esikolla ei ole mitään hätää. Silti minua hieman ihmetyttää nämä viimeaikaiset olotilat. Noh, ehkä näiden(kin) oireiden kanssa on taas helpompi jatkaa eteenpäin, kun tietää kaiken kuitenkin olevan kunnossa.Ja tällä hetkellä mieltä rauhoittaa myös se tieto, että minulla jo seuraava neuvola-aika jo tämän viikon perjantaina. Minusta ja Esikosta siis pidetään hyvää huolta <3

-Massu