Irti rutiineista

         Tänään tein jotain todella merkittävää: kävin ihmisten ilmoilla kaksin "Esterin" kanssa. Olen toki käynyt pariin otteeseen kaupassa ja eilen neuvolassa ihan näin tyttöjen kesken, mutta tänään otin vieläkin merkittävämmän irtioton. Kävin nimittäin äiti-lapsi -treffeillä Skanssissa. Monelle muulle äidille tämänlainen "irtiotto" ei olisi kummoinenkaan, mutta itsestäni se tuntui todelliselta riemuvoitolta. Olen kolmen viikon ajan lähes erakoitunut kotiini ja tullut todella araksi. Imetysongelmat ja oma äiti-identiteetin puuttuminen ovat vielä vahvistaneet sitä tunnetta, etten edes haluasi nähdä ketään.
           Koko idea treffeistä oli virinnyt eräässä nettiyhteisössä jo muutaman päivän ajan, mutten aluksi uskonut edes osallistuvani tapaamiseen. Meillä on siis muiden turkulaisten syyskuussa lastaan syntyneiksi odottaneiden äitien kanssa pieni porukka, jonka kanssa välillä tapaamme. Varsinkin raskauden loppuaikoina tapasimme lähes viikon välein, mutta nyt kaikkien lasten synnyttyä ryhmä on ollut pienessä suvantovaiheessa. Koska tämänkertainen tapaamisaika oli sovittu jo aamukymmeneksi, ajattelin mieluummin nukkuvani pitkään. Aamun imetykset ja nukkumiset kuitenkin sujuivat aikataulujen puolesta niin hyvin, että päätinki lähteä bussilla kauppakeskukseen. En lähtöä sen enempää edes miettinyt, keräsin vain kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdin.
           Kymmenen maissa paikalle alkoi pikkuhiljaa valua äitejä vaunujen ja turvakaukaloiden kanssa. Lopulta meitä taisi olla koolla 7 äitiä ja 9 lasta. "Esteri" päätti olla taas vierakorea ja veteli sikeitä pitkän aikaa. Muut lapsoset taas välillä aukoivat silmiään, osa vähän itkikin, mutta meidän likka sen kun nukkui. Lopulta itsestäni tuntui, että vasen rintani poksahtaa maitomäärästä, joten nostin "Esterin" vaunuista heti, kun hän alkoi vähänkin viuhtoa käsiään. Sitten olikin aika voittaa itsensä toisen kerran saman päivän aikana. Imetin nimittäin ensimmäistä kertaa julkisesti. Tilanne ei tuntunut ollenkaan vaikealta, kun seurassa oli muitakin julki-imettäjiä. Sen verran häveliäs olin, että peitin rintani ja "Esterin" pään harsolla. Olisin toki voinut hoitaa homman myös Skanssin lastenhoitohuoneessa, mutta sitten olisin joutunut vetäytymään äiti-seurasta pitkäksi aikaa. Imetyksen jälkeen pidellessäni "Esteriä" olkapäälläni kuului jumalaton rusahdus sen merkiksi, että vaippaan oli tullut jotain muutakin kuin vain ilmaa. Suunnistinkin pikaisesti lastenhoitohuoneeseen vaipanvaihtovälineiden kanssa. Luojan kiitos, olin ottanut mukaani myös vaihtovaatteet, sillä "sitä ihteään" oli sitten joka vaatekappale täynnä. Käydessäni Skanssin lastenhoitohuoneeseen (se yläkerrassa oleva), olin todella positiivisesti yllättynyt. Lastenhoitohuone oli todella tilava huone, jossa oli useita vaipanvaihtopisteitä roskakoreineen, hoitoalustoineen ja vesipisteineen. Samassa tilassa oli myös paljon tuoleja, joilla sai vapaasti imettää rauhassa. Huoneessa olikin sillä hetkellä n. 5 imettäjää ja pari vaipanvaihtajaa. Todella suuri hatunnosto siis Skanssille tästä pienestä satsauksesta!
               Koko reissu siis sujui kaikenkaikkiaan okein hyvin, vaikka rutiinien rikkominen hieman ensin jännittikin. Huonojen yöunien vuoksi tosin olin hieman poissaoleva, mutten antanut senkään haitata. Oli kuitenkin piristävää käydä vähän ihmisten ilmoilla ja kuunnella muiden äitien höpötyksiä. Kunpa kaikilla odottajilla ja äideillä olisi samanlainen mahdollisuus tavata samassa elämäntilanteessa olevia naisia, sillä itselleni tästä porukasta on tullut todella tärkeä <3

-Massu